Noppapotti

Marraskuu alkaa olla kohta koluttu läpi, ja on aika keskittyä  jouluvalmisteluihin. Itse aloitin tekemällä lahjatoivelistan, jos vaikka joku (esim. mieheni) keksisi siitä jonkun kivan pelin lahjaksi. Listastahan tulisi helposti kilometrin pituinen, mutta ajattelin pitää sen lyhyehkönä, ja lisäsin vain pelejä, jotka oli oikeasti sillä hetkellä saatavilla. Onhan tässä toki vielä neljä viikkoa aikaa kauppojen täyttää hyllyjään, mutta en aio laskea sen varaan. Listalle pääsi seuraavat onnekkaat ehdokkaat: *Imperial Settlers: Atlanteans. Tätä on odotettu pitkään, ja nyt se näyttää ilmestyneen Fantasiapelien valikoimaan. Lautapelit.fillä ei sitä vielä näkynyt, harmi. Atlanteans tuo uuden kansan Imperial Settlersiin uuden mekaniikan ja lisäkorttien lisäksi. *Bora Bora Stefan Feld ei ole koskaan ollut kovien kiehtova pelisuunnittelija minulle, muun pelikansan ollessa täysin eri mieltä kanssani. Bora bora kuitenkin vaikuttaa hänen peleistään eniten minulle sopivalta. *Concordia Kenne

Me ainakin nimittäin anopin kanssa otettiin kupposet kuumaa glögiä, kun laittelimme korttisuojia Deukseen ja Elysiumiin. Jaa, että mihinkä? Selitän kohta tarkemmin. Niin ne synttärit siis tuli ja meni, ja arvatkaa muistinko siinä tohinassa ottaa mitään kuvia tänne? Yhden kuvan Dixitin pupuista. Että se siitä sitten. Mutta hauskaa siis oli! Kerrottakoon vielä sen verran että One Night Ultimate Werewolfia tuli pelattua vatsa kippurassa nauraen. Myös Spyfall, Coup, Telestrations, Wits&Wagers ja Colt Express näyttäytyi pöydällä. Lahjaksi sain mm. muutaman lahjakortin Lautapelit.fille, ja nehän piti heti päästä käyttämään.  Hyppäsimme Janin kanssa juhlien jälkeen maanantaina junaan, ja palasimme samaa reittiä kaksi isoa kassia mukana. Ensimmäisenä valitsin The Voyages of Marco Polon, jota olin jo kauan kaihoisasti toivonut itselleni.  Meinasi iskeä paniikki kun en heti meinannut löytää sitä kaupan hyllystä, vaikka olin tarkastanut edellisenä iltana varastosaldon näyttävän vihreätä v

Olo on kuin viisivuotiaalla tytöllä ennen joulua.  Reilun viikon päästä on syntymäpäiväni, jota aion juhlia ensiksi Halloweeninä kavereiden ja valittujen perheenjäsenten kanssa lautapelailemalla, siitä viikon päästä sitten niiden loppujen kavereiden ja sukulaisten kanssa, joita ei pelit kiinnosta.  Odotan lauantaita kuin nousevaa kuuta. Olemme valmistautuneet pelipäivään muutamalla uudella hankinnalla, jotka tosin olivat muutenkin ostoslistalla, kaksi kärpästä yhdellä iskulla jne.  Viimeisen vuoden ajan pelimaailmaa kuohuttanut Spyfall sai vihdoin suomennoksen, ja sitä kautta pääsi paremmin levitykseen täälläkin. Meilläkin tuo kyseinen peli oli hankintalistalla. Olimme päättäneet malttaa odottaa pohjoismaista julkaisua, jotta pystyisimme pelaamaan sitä myös niiden perheenjäsenten kanssa, jotka ei välttämättä puhu englantia. Spyfall pääsikin heti pelipöydälle siskontyttöni Ainon pyynnöstä.  Spyfallissa on ideana, että yksi pelaaja on salainen agentti, jonka tarkoituksena on s

Vihdoinkin tuntuu siltä, että syysrytmi on päällä. Kovasti on menoja merkattuna kalenteriin, mutta osa niistä on toki peleihin liittyviä. Pari viikonloppua sitten pelattiin Alchemists:ia kolmeen pekkaan. Sehän osui ja upposi niin hyvin, että piti päästä heti maanantaina kokeilemaan samalla porukalla uudestaan. Maiju oli tehnyt minion aiheisia muffinseja, joita piti myös samalla vähän maistella. Itse en ole mikään suuri pullan puputtaja, mutta kyllä yksi suklaamuffinsi maistui minullekin. Alchemists:in kemikaaliputelit. Ollaan saatu myös järjestettyä parit peli-illat Keravalla Hannan luona. Viimeisimpänä pelasimme Five Tribesia uudella lisäosalla, Artisans of Naqala. Five Tribes on yksi viime vuoden suosikeistani, ja lisäosa vain vahvisti tätä tunnetta. Se ei tuo massiivista määrää uutta, vaan juuri sopivan määrän kivaa lisäjuonta kupletille. Five Tribes lisäosalla.  Myös siskontyttöni Ainon suosikki Key Largo pääsi todella pitkästä aikaan pöydälle: Key Largo on ke

Pieni tovi on taas vierähtänyt, mutta täällä ollaan taas! Elämääni on mahtunut tällä hetkellä vain laihduttaminen. Aloitin heinäkuun puolessa välissä, ja kiloja on tällä hetkellä lähtenyt 8. Lautapelien sijaan iltani on kulunut kahvakuulan parissa. Mutta pakostihan on johonkin väliin pitänyt pari peliä mahduttaa. Muuten ei pääkoppa kestä. Peli-iltoihin usein on sisältynyt namipussi, nyt tilalla on kurkku ja porkkana. Ei siinä mitään, terveet elintavat kunniaan! Ystäviltä tosin on tullut nyrpeitä katseita välillä, mutta kukin tehköön omat valintansa. Viime kerralla kirjoitin Nationsista, josta unohdin näyttää vielä hauskan säilöntäjärjestelmäni. Kyseinen lokerikko löytyy Clas Ohlsonin hyllystä parissa eri koossa. Suosittelen! Candy! Pelaamisessa oli muutaman viikon tauko,  mutta kerkesin ottaa peliaiheisen kuvan äitini koirasta, joka on tehnyt pesän siskoni perheen pelikaappiin. Vuokko rakastamallaan paikalla. Yksi peli, joka on ollut viime aikoina suosittu meillä, o

Muutama viikko taas päässyt vierähtämään. Kesä on ollut sateinen ja viileä, loistavaa aikaa pelailulle! Kesälomat vaan taas sotkee aikatauluja, kaikki kun tuntuu lomailevan eri aikaan. Juhannuksena karattiin mieheni kanssa mökille Puumalaan. Aatto oli sateinen mutta muuten viikonloppu oli lämmin ja antoisa. Kesän kunniaksi pelasimme anopin kanssa Menolippu Pohjoismaita. Sen kartta kun melkein kuvastaa Suomen kesää. Lyhyt mutta vähä luminen. Tchoo Tchoo! Saimme myös peliseuraa yhdeksi illaksi mieheni serkusta ja tämän vaimosta. Kahteen asti yöllä jaksoimme veivata, sitten oli pakko kömpiä omalle mökille takaisin koisimaan. Illan aikana pöydälle pääsi Heck Meck, Love Letter ja Hanabi. Eritoten Hanabi taisi olla heidän mieleen.  Loppu viikonloppu meni lähinnä kalastaen, muutamaa 7 signum ja Coloretto -matsia lukuun ottamatta. Kotiin palattua oli kyllä oikein rento olo. Pitäisiköhän ostaa jo uusi, tämän ränsistyneen tilalle? Mieheni Janin nimipäivää vietimme

Merirosvot ovat aihepiiri, joka on minun ja mieheni mieleen. Täydellisen merkkaripelin löytäminen vaan on ollut vaikeahkoa. Days of Wonderin Merirosvopoukama on hauska, mutta lopulta kovin kevyt, monien rakastama Jamaica on upean näköinen, mutta teemastaan huolimatta se on kilpa-ajopeli, eli ei kovin merkkarimainen. Toivelistallamme on kuitenkin jo vuosia roikkunut yksi peli, joka herätti toiveet oikeasta merkkaripelistä taisteluineen ja ryöstelyineen. Z-man gamesin Merchants & Marauders lupaa isoa, eeppistä laivaseikkailua, kultaa, ruutia ja rytinää. Vihdoin tuli tilaisuus, josta emme voineet kieltäytyä. Lautapelikirppikseltä löytyi käytetty mutta erittäin hyvässä kunnossa oleva M&M, ja sehän piti ostaa! Pelin kansi, laivoja ja osa pelilautaa. Merchants & Marauders on komponenteiltaan värikäs ja näyttävä tapaus. Useat erilaiset laivamallit tekevät kivan lisän värikkäällä pelilaudalla. Jokainen pelaaja saa aarrearkun, johon voi kotisatamassaan piilottaa kultaansa.

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän flunssaisena. Tsemppasin toissaviikon perjantain peli-illan kunnialla. Hauskana sattumana pelasimme tuolloin mm. Pandemiaa.  Siitä menikin sitten viikko lähinnä sairastaessa, ja ainoa peli jota pelasin oli Lords of Waterdeep, sekin ipadillä. Viime lauantaina kävimme pelipäivässä pelaamassa jotain korttipeliä, jonka nimi on totaalisesti karannut mielestäni, mutta se oli niin huono peli, että eipä haittaa etten muista. Siinä menikin pari tuntia, lähinnä siksi, että pelin omistaja ei oikein osannut selittää sääntöjä, ja pelaaminen oli ajoittain melko hapuilua. Tuon sekametelin jälkeen otimme pari erää Bang!iä ja lähdimme katsomaan lätkää.  Tällä viikolla pöydälle on päässyt jo kolmena iltana Legendary Encounters: An Alien deck-building game. LE on yhteistyöpeli joka sijoittuu Alien -sarjan elokuvien maailmaan. Pelissä on mahdollista pelata kaikki neljä elokuvaa läpi, tai luoda näiden pohjalta ihan oma tar

Maanantait ovat minulle aina vapaapäiviä, ja siksi hyvin otollisia pelaamiselle. Vanhempani tarvitsivat apuamme, joten suuntasimme heidän luokse koko päiväksi. Olin ajatellut illalla mahdollisesti saavani peliseuraa siskonitytöstä Maijusta, mutten tiennyt hänellä olevan menoa illaksi. Olin pakannut Samurai Spiritin, Imperial Settlersin ja Dungeon petzin mukaan. Siskoni perhe asuu siis vanhempieni kanssa yhteisessä talossa, joten kun käyn morjestamassa heitä, saan siinä sivussa nähtyä muitakin perheenjäseniä. Odotellessamme ruuan valmistumista myöhään iltapäivästä, ajattelin kokeilla kepillä jäätä, ja kysyä jos nuorempi siskontyttöni Aino suostuisi pelaamaan erän Samurai Spiritiä. Aino(15v.) ei aina suostu pelailemaan meidän kanssa, koska ei jaksa kovin pitkiä ja monimutkaisia pelejä. Yllätyin positiivisesti kun hän suostui, ja pelasimmekin kolme peliä putkeen. Sen jälkeen pelasimme myös Imperial Settlersiä, hän roomalaisina ja minä barbaareina. Aino huomasi laatikosta pilkistävän D

Matúš Kotryn Alchemists oli viime vuoden Essenin pelimessujen hittejä. David Cochardin kuvitus, toimivat pelimekaniikat ja taustavoimana Czech Games Edition on ennenkin ollut toimiva cocktail. Vaikea uskoa, että Alchemists on  Matúš Kotryn ensimmäinen julkaistu peli. Kyseessä on jokseenkin monimutkainen ja monitahoinen peli. Pelaajat ovat alkemistioppilaita, jotka pyrkivät saamaan mainetta ja mammonaa, milläs muullakaan kuin myymällä mikstuuria ja julkaisemalla teorioita eri aineiden alkemisista koostumuksista. Kuulostaako tylsältä?  David Cochardin hauskaa kuvitusta löytyy myös esim. Dungeon Petzissä. Vaan se ei ole tylsää! Itse inhosin kemian tunteja koulussa, eikä vähintään matemaattisten kaavojen takia, mutta Alchemists onkin pohjimmiltaan päättelypeli, työläistenasettelulla höystettynä. Ei siis mitään laskukaavoja. Erikoisen pelistä tekee myös siinä käytettävä älylaitesovellus, joka ei tosin ole välttämätön, mutta tekee pelistä pitkälti sujuvamman ja mielyttävämmän ko

Itselläni on ollut ihan mielettömän hyvä tuuri siinä, että lähestulkoon kaikki pelit, jotka ollaan hankittu, ovat olleet ehjiä ja kaikki osat tallella. Netistä olen kyllä usein lukenut, kun ihmiset huutelevat puuttuvien osien perään, ja kaivelevat asiakaspalvelutietoja milloin millekin yritykselle. Pari vuotta sitten sain mieheltäni Taluva pelin joululahjaksi, ja silloin oli todellinen pettymys, kun laatikossa oli vaillinainen määrä pelinappuloita, joten emme päässeetkään joululomalla sitä pelailemaan. Otin silloin yhteyttä Fertiin, eli pelin tuottajaan, ja sain ensinnäkin odotella vastausta viikko tolkulla, ja itse korvauspalojen saaminen oli todella hankalaa, vaikka olikin kyse heidän tekemästään viasta. Tuosta jäi silloin todella paha maku suuhun, ja en voinut kuin vain rukoilla, ettei moista tarvitsisi toiste kokea. Sitten kävikin niin, että juuri hankkimani Caverna( jossa tulee aivan älytön määrä tavaraa) olikin hieman viallinen, sillä yksi punch boardeista oli printattu vääri

On se jännä juttu, että vaikka hylly on täynnä pelejä, on mielessä aina jokin uusi ihastus, joka on pakko saada. Siinä mielessä on tämä lautapelailukin jonkin sortin keräilyharrastus. Valitettavasti tila on meillä rajallinen, joten joistain peleistä on aika ajoin luovuttava. It's the Circle of Life. Viimeisen puolen vuoden aikana on oma pelimakuni hioutunut tietynlaiseksi, ja tiedostan nykyään jo sääntöjen lukemisen perusteella, tulenko pitämään pelistä vai en. Harhaostoja ei siis juurikaan enää kerry. Toki voin pettyä pelin komponenttien laatuun, mutta se tuskin saa minua vihaamaan yhtään peliä. Olimme mieheni kanssa makustelleet Dungeon Petzin hankintaa monta vuotta, mutta jostain syystä hannasimme päätöksen teossa.  Viime viikolla vedimme vivusta ja tilasimme sen yhdessä Lords of Vegasin kanssa, joka oli listaltamme seuraava hankinta.  Dungeon Petz on säännöiltään melko monimutkainen, joten kaikkien pelikamujen kanssa sitä ei välttämättä voi pelata. Säännöt ovat kuitenkin