Noppapotti

 Tässä istun tietokoneen ääressä, teemuki vierelläni katselen ikkunasta ulos tuota hehkeää loskasäätä, eiliset ripsarit poskilla, enkä voi muuta kuin todeta, että olisipa jo huhtikuu ja kevät saisi edetä kunnolla. On meinaan ollut aikamoinen vuoden aloitus; kaksi vatsatautia, vauvan hampaiden tulot ja esikoisen painajaiset ja kiukuttelut. Harrastuksille on siis ollut melko vähän aikaa, mutta peliostelua se nyt ei tietenkään ole ennenkään estänyt. Aloitin vuoden alussa stressittömän aakkoshaasteen,  eli pelaan pelejä, jotka alkavat jokaisella aakkosella, poislukien ä, ö ja å. Lähinnä siis omaksi iloksi seurailen tätä, ei se nyt niin kovin vakavaa ole. Tämän hetkinen suoritusprosentti on 35% eli ihan hyvällä mallilla. Tiedän jo nyt, että X-kirjain tulee tuottamaan vakavia ongelmia. Vuoden ensimmäinen pelailu oli reippaasti heti tammikuun ensimmäinen päivä ja pelinä sai kunnian olla First Rat. Italoeuro kevyemmästä päästä, jossa pelaajat lähettävät rottanautteja avaruuteen, kerättyään ens

 Matt Leacockin suunnittelema Pandemic-pelisysteemi sen kuin jatkaa eloaan, Leacockista huolimatta. Näitä uudelleen teemoituksia on tullut jo jonkun verran, mutten ihan kauhean moneen ole jaksanut tutustua. Uusin niistä, Alexandar Ortloffin suunnittelema ja Z-MAN Gamesin julkaisema Star Wars: The Clone Wars kuitenkin kiinnosti teemansa puolesta. Mieheni ja minä olemme Tähtien sota -faneja, ja olemme yhdessä katsoneet koko The Clone Wars -animaatiosarjan, johon tämä versiointi nyt perustuu. Ortloff suunnittelijana oli tuttu nimi Infinity Gautlet: A Love letter -pelistä, josta en liiemmin välittänyt. Enpä siis oikein tiennyt mitä tältä peliltä odotan.   Taloudessamme ollaan perinteisen Pandemicin ystäviä, ja ihan mikä tahansa kyhäelmä käyttäen samoja mekaniikkoja ei mene meillä läpi. Rylothilla räiskitään. Pelaajat ovat jediritareita, joidenka tehtävä on taistella separatistien droidiarmeijaa vastaan. Peliin valitaan myös aina yksi pääpahis, joka heittää kiviä rattaisiin pelin aikana oma