Noppapotti

Olipa mukavaa saada neljä päivää vapaata, jotka viettää tietenkin pelien, mutta myös perheen kesken. Karitsan paisti masussa oli kiva kokoontua pelipöydän ääreen, vaikka kaikki ei nyt mennytkään ihan niin kuin Strömsössä.  Kovasti oli suunnitelmia, jotka sitten menivätkin uusiksi. Ihan perusmeininkiä siis. Pitkänäperjantaina tutustuttiin sisarentyttöjeni Maijun ja Ainon kanssa Ted Alspachin Castles of Mad King Ludwigiin, jonka olin käynyt kirjastosta hakemassa. Laattojenasettelu on yleensä minulle mieluisa pelimekaniikka, joten olin jo sen perusteella kiinnostunut pelistä. Toki sekin vaikutti, että monet tuntuivat kehuvan peliä paljon. Vertauksia saman suunnittelijan Suburbia -nimiseen peliin tulee ikkunoista ja ovista, mutta näihin en ota kantaa, sillä en ole Suburbiaa pelannut. Tiedetään. Saisin hävetä. Mutta anyways, Castles on hauska peli, jossa pelaajat kauppaavat huonelaattoja ja rakentavat näistä hullunkurisia linnoja. Pisteytys tulee bonuskorteista ja jokaisella huone...

Alkuviikko oli aika tuskainen päänsärkyjen takia, joten eipä tullut pelailtua kuin pari erää Splendoria iPadillä. Mutta perjantaista eteen päin olikin sitten pelkkää timangia! Nimittäin Maiju ja minä kaivoimme Imperial Settlersin hyllystä, Janin ollessa lätkämatsia katsomassa perjantai-iltana. Ja kuten varmaan arvasitte,  pääsin vihdoin testaamaan atlantislaisia. Maiju valitsi ylläripylläri egyptiläiset. Koska atlantislaiset eivät saa omista faction korteista yhtään pistettä pelin lopussa, panostin jo varhaisessa vaiheessa kortteihin, joista saisin nyhdettyä pisteitä pitkin peliä. Ja olinkin semmoiset 20 pistettä Maijua johdossa pitkän matkaa peliä. Homma tosin kaatui siihen, että en päässyt tuhoamaan Maijun kortteja ennen kuin vasta neljännellä kierroksella. Atlantislaiset kun eivät saa raze-lätysköjä produktiovaiheessa ollenkaan. Jep jep. Myös nuo uudet teknologia resurssit oli hieman outoja vielä, en ehkä osannut hyödyntää niitä ihan tappiin asti. Mutta ensi kerralla taas hiem...

Olo on kuin viisivuotiaalla tytöllä ennen joulua.  Reilun viikon päästä on syntymäpäiväni, jota aion juhlia ensiksi Halloweeninä kavereiden ja valittujen perheenjäsenten kanssa lautapelailemalla, siitä viikon päästä sitten niiden loppujen kavereiden ja sukulaisten kanssa, joita ei pelit kiinnosta.  Odotan lauantaita kuin nousevaa kuuta. Olemme valmistautuneet pelipäivään muutamalla uudella hankinnalla, jotka tosin olivat muutenkin ostoslistalla, kaksi kärpästä yhdellä iskulla jne.  Viimeisen vuoden ajan pelimaailmaa kuohuttanut Spyfall sai vihdoin suomennoksen, ja sitä kautta pääsi paremmin levitykseen täälläkin. Meilläkin tuo kyseinen peli oli hankintalistalla. Olimme päättäneet malttaa odottaa pohjoismaista julkaisua, jotta pystyisimme pelaamaan sitä myös niiden perheenjäsenten kanssa, jotka ei välttämättä puhu englantia. Spyfall pääsikin heti pelipöydälle siskontyttöni Ainon pyynnöstä.  Spyfallissa on ideana, että yksi pelaaja on salainen agentti, jonka...