Noppapotti

Olipa mukavaa saada neljä päivää vapaata, jotka viettää tietenkin pelien, mutta myös perheen kesken. Karitsan paisti masussa oli kiva kokoontua pelipöydän ääreen, vaikka kaikki ei nyt mennytkään ihan niin kuin Strömsössä.  Kovasti oli suunnitelmia, jotka sitten menivätkin uusiksi. Ihan perusmeininkiä siis. Pitkänäperjantaina tutustuttiin sisarentyttöjeni Maijun ja Ainon kanssa Ted Alspachin Castles of Mad King Ludwigiin, jonka olin käynyt kirjastosta hakemassa. Laattojenasettelu on yleensä minulle mieluisa pelimekaniikka, joten olin jo sen perusteella kiinnostunut pelistä. Toki sekin vaikutti, että monet tuntuivat kehuvan peliä paljon. Vertauksia saman suunnittelijan Suburbia -nimiseen peliin tulee ikkunoista ja ovista, mutta näihin en ota kantaa, sillä en ole Suburbiaa pelannut. Tiedetään. Saisin hävetä. Mutta anyways, Castles on hauska peli, jossa pelaajat kauppaavat huonelaattoja ja rakentavat näistä hullunkurisia linnoja. Pisteytys tulee bonuskorteista ja jokaisella huoneella

Askartelupaja on käynyt kuumana, sillä muutamat pelit ovat saaneet taas hieman lisähöystettä. Saa nähdä koska tämä innostus lopahtaa, mutta toistaiseksi nautin kun saan tuoda peleihini hieman sitä jotakin lisää. Pajalle pääsi mm. Tzolk'in, johon tein resurssinappulat ja miniatyyrin korvaamaan aloittavan pelaajan läpyskän. Tuo miniatyyri oli ehkä aivan turhake, mutta todella hauska tehdä! On niissä ehkä vähän samaa näköä. Tzolk'inin resurssinappuloista ei nyt tullut otettua kuvaa, mutta tein ne samaan tyyliin kuin edellisellä kerralla Deukseen, ainoana erona oli kultaharkot. Helppoa ja oikeasti aika kätevää. Tämän jälkeen olin ajatellut hetkeksi keskittyä itse pelaamiseen, ja onnistuin siinä jopa muutaman päivän ajan. Kirjastosta lainaamani Concordia oli saapunut, ja pakkohan sitä oli heti päästä testaamaan. Olin parin vuoden ajan hieman vältellyt Concordiaa, koska se vaikutti taas yhdeltä trading in the Mediterrenian -peliltä, jotka nyt vaan ei aina oikein nappaa. Co

Tällä viikolla Uwe Rosenberg dominoi pelipöytääni. Nimittäin lainasin kirjastosta Fields of Arle -nimisen kaksinpelin, johon olin jo pitkään halunnut tutustua. Jostain syystä ainoastaan kahdelle pelaajalle tarkoitetut pelit jäävät helposti vähemmälle huomiolle, ja näin oli Arlenkin kohtalo tähän asti. Mainittakoot, että Arlea voisi pelata myös soolona, mutta sellainen ei ole minun juttuni yhtään. Pitäisin tämän kyllä mielelläni pidempäänkin, kuin vaivaiset kaksi viikkoa. Fields of Arle on näyttävä paketti. Laatikko on valtava ja kun pelin levittää pöydälle, on vaikea uskoa, että se on todella vain kahdelle pelaajalle. Pelilautoja on jokaisella pelaajalla kaksi, ja sitten on vielä kaksi yhteistä lautaa. Siihen päälle sitten vielä iso läjä laattoja, kuutioita ja muita läpysköjä. Arvaatte varmaan, ettei ole kyse kahdenkympin pelistä.   Perhe valmiina uurastukseen. Arle on Uwe Rosenbergin elämänkerrallinen teos, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Sitä voisi kuvailla

Viime viikolla on pelipöytä täyttynyt ihan muista kuin peleistä. Innostuin askartelemaan kaiken moista, toki peleihin liittyvää pääosin. Tyylilleni uskollisena mopo karkasi tässäkin asiassa käsistä, ja projekti kestikin sitten pidempään kuin olin aluksi ajatellut. Ja ideoita tulvii koko ajan lisää! Ensimmäisenä hommana päätin elävöittää Caverna: The Cave Farmersia lisäämällä ns. googly eyes:it kaikille eläimille. No niitä eläimiähän siinä pelissä riittää ihan tolkuttomasti, joten jaksoin ehkä liimata puoleen niistä. koska ei ne kaikki kuitenkaan ole kerralla pelissä mukana. Tämä idea on ihan röyhkeästi muilta pöllitty, en siis voi ottaa krediittiä siitä. Se vain tuntui niin mahtavalta idealta, että pakko oli itsekin kokeilla.  Lauma kokoontuu. No, tästähän idea sitten levisi vielä, kun silmiini osui Prisman askarteluosastolla myös värilliset möllötyssilmät.  Pitkään pohdin, että onko niille nyt oikeasti mitään käyttöä, mutta ostinpa sitten kuitenkin, kun eivät paljoa maksa