Noppapotti

 Vuosi alkaa kääntyä ehtoon puolelle, ja mikäs sen sopivampaa, kuin hieman tarkastella miltä tämä pelivuosi on vaikuttanut. Mitään erikoisia odotuksia minulla ei seuraavasta vuodesta vielä ole, veikkaankin sen tarkentuvan vasta alkuvuodesta, kun nähdään mitä kaikkea on mahdollisesti tulossa ja tapahtumassa. Tämä vuosi oli minulle enemmän vanhojen pelien parissa vietettyä aikaa, kuin kuumimpien uutuuksien metsästystä, sillä pelituontanto ja -logistiikka on ollut aikamoisessa pyörremyrskyssä läpi vuoden. Ja pahasti näyttää siltä, että logistiikka-alan kriisi ei kyllä ihan heti ole päättymässä, ja tuskinpa se Kiinan energiakriisikään yhden yön aikana ratkeaa. Joten, jos olet jotain potkustartannut, voit vannoa ettei peli tule ajoissa.  Mutta mennään eteenpäin ja positiivisempiin asioihin. Alkuvuosi oli eräänlaista pelihuumaa, kun edellisen vuoden lopulla hankitut huippupelit dominoivat meidän pelipöytää. Dune: Imperium, Lost Ruins of Arnak ja Nidavellir nyt ainakin. Nämä kolme pä...

Toisin kun otsikosta saattaisi luulla, tämä postaus ei kerro kokoelman karsimisesta, vaan pelkästään sinne lisätyistä peleistä. Huomasin, etten hetkeen ole tehnyt tällaista tavallista Hei, mitä kuuluu -postausta, ja ajattelin ajan olevan siihen sopiva, kun täytyy myöntää ostohousujen olleen päällä tänä vuonna melko toistuvasti. Ja nyt ollaan vasta huhtikuussa. Viimeiset kuusi kuukautta ovat kyllä tuoneet kokoelmaamme aikamoisia herkkuja, ja totesin itselleni tuossa hetki sitten, että vaikka muut elämän osa-alueet ovat olleet vähemmän kivoja,(stressaava muutto, Covidin sairastaminen, huoli läheisistä yms), niin pelihetket (ne harvat mitä on ollut) ovat kyllä olleet hyviä ellei jopa erinomaisia.  Kuten edellisessä kirjoituksessani hehkutin, Dune:Imperium kolahti meillä kovaa ja on saanut pöytäaikaa kiitettävästi. En viitsi siitä nyt sen enemmin kirjoitella, voit halutessasi lukea edellisen postaukseni aiheesta. Dyynin lisäksi loppuvuonna hankittu Lost Ruins of Arnak on ollut koukutta...

Kiirettä on taas pitänyt. Viimeksi lupailin kirjoitella tänne vaikka mistä, mutta hiljaistapa on ollut. Korjataanpa se nyt! Lainasin kirjastosta Soledade-Sentieiro duon Panamaxin, huolimatta sen laivarahtiteeman olevan vähemmän kiinnostava itselleni. Herrojen Madeira on mielestäni hyvä vähän raskaampi europeli, joten luonnollisesti kiinnosti tutkia tyyppien muutakin tuotantoa. Aikaa vaan tuppasi olevani vähemmän kuin olin kuvitellut, ja kahden viikon laina-aikana Panamax pääsi pyödälle jopa yhden kerran. Ja sekin oli aika kaoottinen kokemus, lähinnä sääntökirjan sekavuuden takia. Panamaxissa pelaajat kuljettavat rahtilaivoja Panaman-kanaalin läpi kasvattaen samalla omia laivafirmojaan, ja toki myös hankkien osakkeita muiden pelaajien mahdollisesti tuottoisista firmoista.  Peliä ei yleisesti suositella kahdelle pelaajalle, mutta meillä kävi niin, että päädyttiin Maijun kanssa opettelemaan peli kahdestaan tarkoituksena sitten opettaa peli myös miehelleni myöhemmin. Ei näin. ...