Noppapotti

Niin se vaan taas tuli ja meni. Yksi suomalaisen lautapelikulttuurin vuoden kohokohdista on joka syksy Helsingissä järjestettävä Lautapelaamaan-tapahtuma, jossa itse kävin tänä vuonna toista kertaa. Noppapotti crew oli tällä kertaa paikalla vain lauantaina, vaikka itse tapahtuma oli auki perjantaista sunnuntaihin. Saapuessamme puolenpäivän aikaan Kaapelitehtaalle, oli siellä jo kova meno paikalla. Heti ensimmäiseksi törmäsin Mikkoon, jonka seurue pelasi yhtä suosikkiani Mombasaa. Pikaisten terkkujen jälkeen jatkoimme matkaa kohti pelikirjastoa, jonka lähettyviltä löysin aina yhtä ahkeran Tuomon. Aina vaan saa ihmetellä miten tuo Duracell-pupu jaksaa. Pelisalissa olikin täysi härdelli päällä, mutta onnistuimme nappaamaan strategisesti sijoitetun pöydän läheltä takaovea, josta välillä tuli tuulahdus raitista ilmaa. Viime vuodesta opin ainakin yhden asian: yhteishenki haisee ja kovaa! Tämä ei ole vielä mitään. Tunnin päästä porukkaa oli kolmasosan verran enemmän. Ensimmäisen pelin...

Uusia lautapelejä tulee kuin sieniä sateella, ja joskus sitä huomaa huumautuneensa kaikesta uudesta ja kiiltävästä, ja vanhat suosikit unohtuu. Samaten ainakin itse olen huomannut, että se lista niistä peleistä, joita olisi pakko joskus kokeilla on kasvanut jo sellaiseksi Mount Everestiksi, että eihän siitä nyt yhdessä ihmiselämässä selviä. Joskus jopa jotkut ns. virstanpylväät jää kokeilematta, kun joku uusi ja kiva tuttavuus vie mennessään. Teinpä huvin vuoksi tällaisen häpeälistan niistä peleistä, joita nyt en vain vieläkään ole saanut aikaiseksi kokeltua, ja perään tietty kootut selitykset miksi näin on päässyt käymään. 1.  Eclipse Touko Tahkokallio on ehkä söpöin pelisuunnittelija ikinä kiharine hiuksineen ja punaisine poskineen, vaan silti on hänen avaruusooppera Eclipse minulta vielä testaamatta. Aika noloa tosissaan, onhan Eclipse saanut maailmanlaajuisesti kiitosta ja kumarrusta. Kerran meinasin jopa ostaa kyseisen pelin miehelleni joululahjaksi, mutta jäin sitten epär...