Noppapotti

Vaikka eletään vasta helmikuuta, tuntuu täällä etelässä ainakin täysin keväältä. Ikkunasta kun katsoo ulos, on näkymä hyvinkin huhtikuinen. Kevät on meille ollut tyypillisesti aikaa, jolloin käydään pelikokoelmaa läpi, ja tehdään tilaa uusille peleille, koska let's face it; niitähän tulee.  Kokoelman kuratointi on lautapeliharrastuksen pakollinen osa, koska harva asuu kartanossa, jossa on tilaa lopputtomasti. Meillä on kaksi pelihyllyä, toinen hieman edustavampi olohuoneessa, ja sitten se ei-niin-edustava lastenhuoneessa. Lastenhuoneessa tuppaa olemaan perhepelit yms ja olohuoneessa sitten kruununjalokivet, eli minun lempparieurot. Luka auttaa pölyjen pyyhkimisessä, ennen kuin järjestellään pelit uusiksi. Meillä on pelejä moneen eri tilanteeseen ja monen tyyppiselle pelaajalle. On harrastajalle, vasta-alkajalle, lapsille ja mummoille. Tilanteeseen kuin tilanteeseen on löydyttävä peli, ja tämä vaikuttaa pitkälti siihen, mitä kokoelmasta voi poistua. Vaikka joku peli ei olisi...

Pienen tauon jälkeen täällä ollaan taas. Perheeseemme syntyi pieni ihana poika huhtikuussa, ja hänen myötä oli pelailuissa pieni tauko yösyöttöjen ja muiden mennessä pelien edelle. Nyt pojan ollessa kohta kaksikuinen, on Noppapotin mammaloma loppu, ja pelejäkin saatu pöydälle. Kaiken kukkuraksi Bloggerin kommentoinnissa on ollut ongelmia jo parisen kuukautta, joten pahoittelut kun en ole vastannut kommentteihin, yritystä kyllä on ollut. Toivotaan, että se olisi nyt jo ratkennut. Noppapotin uusin tulokas Miro. Peleistä täytyy heti mainita kirjastosta lainaamani Teotihuacan: City of Gods. Tämä Daniele Tascinin uusi europeli on ollut monen bloggaajan ja arvostelijan pöydällä, enkä yhtään ihmettele sen suosiota. Mutta sen sijaan ihmettelen NSKN Games:in päätöstä kuvittaa peli hyvin harmaan näköiseksi ja pelin  pöytäpresenssi on todella kaukana sen mesoamerikkalaisesta veljestä Tzolk'inista. Harmaan kuoren alta tosin paljastuu sitä tuttua italiaanoherkkua, mitä Tascinilta olen j...