Noppapotti

 Ostin viime jouluna itselleni lahjaksi, tai kenties palkinnoksi kuluneesta vuodesta, Paul Dennenin Dune: Imperiumin. Frank Herbertin Dyyni-sarjan ystävänä pelin aihepiiri oli, ja on edelleen mieluisa, ja pelin ympärillä oli ollutkin jonkin verran pientä pössistä vuoden viimeisinä kuukausina. Jotenkin tämä peli oli alunperin mennyt minulta ihan ohitse, mutta toisaalta niin varmasti on monen muunkin pelin kohdalla. Paul Dennen on monelle varmasti tuttu Clank!: A Deck-building adventuren myötä, jota itsekin on muutama kerta tullut pelattua.  Dune: Imperium on toki pakanrakennuspeli sekin, mutta ei se mikään Clank!-kopio ole.  Taustalla on toki myös Dire Wolf, joten laatua sopi odottaa, kyllähän sen Clank! on osoittanut. No mikäs se sieltä peiton alta kurkistaa? Pelissä kukin pelaaja on joku hahmo Dyynin maailmasta, ja tämän myötä jokaisella on hieman toisistaan poikkeavia kykyjä. Aloituskäsi on kaikilla pelaajilla samanlainen, mutta kukin kehittää pakkaansa sitten omalla ta...

Viime vuosi oli monessa asiassa hyvin poikkeuksellinen. Kotona oleilu eristäytyneenä ystävistä ja sukulaisista, naapureiden kanssa tuskailu, uudet pelihankinnat ja viimeisimpänä uuteen kotiin muutto. Siinä pääpiirteittäin kaikki tapahtumat. Pelitapahtumat jäi kokonaan välistä ja samoin myös suurin osa peli-illoista. Omassa elämässä oli paljon stressiä vanhan kodin naapurustoon pesiytyneen rikollisjengin myötä, ja tämä ajoikin meidät sitten lopulta muuttamaan pois, koska poliisi oli täysin hyödytön auttamaan asiassa.  Mutta tämä olikin vain ja ainoastaan hyvä juttu, sillä nykyinen koti on isompi, omalla pihalla varustettu ja rauhallisella asuinalueella sijaitseva rivitalo. Mutta se muuttaminen... se on kyllä syvältä.  Muuttamisen ainoa hyvä puoli, on pelihyllyjen uudelleen järjestäminen. Oma stressi purkaantui poskettomana lautapelishoppailuna, jota piti sitten toki tasapainottaa myymällä vanhoja pelejä ajoittain pois. Lisäksi minusta tuntuu, että vuosi 2020 oli pelijulkaisujen...