Vuosi 2020 - Hyvät, pahat ja rumat

Viime vuosi oli monessa asiassa hyvin poikkeuksellinen. Kotona oleilu eristäytyneenä ystävistä ja sukulaisista, naapureiden kanssa tuskailu, uudet pelihankinnat ja viimeisimpänä uuteen kotiin muutto. Siinä pääpiirteittäin kaikki tapahtumat. Pelitapahtumat jäi kokonaan välistä ja samoin myös suurin osa peli-illoista. Omassa elämässä oli paljon stressiä vanhan kodin naapurustoon pesiytyneen rikollisjengin myötä, ja tämä ajoikin meidät sitten lopulta muuttamaan pois, koska poliisi oli täysin hyödytön auttamaan asiassa.  Mutta tämä olikin vain ja ainoastaan hyvä juttu, sillä nykyinen koti on isompi, omalla pihalla varustettu ja rauhallisella asuinalueella sijaitseva rivitalo. Mutta se muuttaminen... se on kyllä syvältä. 

Muuttamisen ainoa hyvä puoli, on pelihyllyjen uudelleen järjestäminen.

Oma stressi purkaantui poskettomana lautapelishoppailuna, jota piti sitten toki tasapainottaa myymällä vanhoja pelejä ajoittain pois. Lisäksi minusta tuntuu, että vuosi 2020 oli pelijulkaisujen kannalta yllättävän hyvä vuosi. Varsinkin loppuvuosi tuntui tuovan pelejä ikkunoista ja ovista. Tämä saattoi hieman hermostuttaa aviomiestä. Onneksi hän vielä jaksaa katsella pelihullua vaimoaan. 

Black Fridayn hankinnat. 

Alkuvuodesta panostin muutamien lisäosien hankintaan, jotka olivat vuosia roikkuneet ostoslistalla. Abyssin lisäosat Kraken ja Leviathan olivat toistuvasti olleet hankalasti saatavilla, mutta ihmeen kaupalla ne sitten lopulta sain omaksi. Ja Leviathan paransi peruspeliä niin paljon, että pelikaverini Maiju päätti, ettei koskaan enää pelata ilman lisäosia. 

Krakenhan se siellä lurkkii.

Seasonsin Path of Destiny oli myös jatkuvasti loppu joka paikasta, mutta ilmeisesti siitä tuli alkuvuodesta uusi painos. Seasons  on yksi lempipeleistäni, ja lisää kortteja siihen on painonsa arvosta kultaa. Toki tässä lisäosassa tuli vähän kaikkea muutakin, mutta kortit on se juttu.  Seasons on niitä pelejä, jotka ei koskaan lähde meidän pelihyllystä. Himottaisi jopa hankkia siihen Geekstoresta kestävät muovitokenit pahvisten tilalle.

Seasonsin kuvitus on todella näyttävää.

Hyllyyn päätyi myös ihana The Castles of Burgundy Alean anniversary edikkana. Burgundy on lemppari-Feldini, ja se vanha painos nyt vaan on ankea ja karsea. Pidän enemmän tästä uudesta värikkäästä versioista, vaikka ihan ongelmaton sekään ei ole. Ensimmäisen print runin kappaleissa on laatoissa pientä ohileikkausta, mikä on rasittavaa ja toivottavasti korjattu uudemmissa erissä. Siitäkin huolimatta, Burgundy ja minä tulemme kulkemaan vielä pitkän tien yhdessä.

The Castles of Burgundya on erittäin hyvä kaksinpeli. 

Feldistä puheen ollen, päädyin ostamaan Pelipeikon  kuljetusvauriohyllystä Feldin Carpe Diemin, joka oli meillä kirjastosta ollut lainassa aikaisemmin. Sekä mieheni että minä rakastuimme Carpeen, ja se on nykyisin minun laattojenasettelusuosikkini.  Ystäväni Mikko lähetti minulle vielä siihen minilisäosan, joka oli muistaakseni Spielboxin mukana tullut. Eihän  Carpe Diem nyt mikään kaunis peli ole, mutta silti mielestäni mainettaan paremman näköinen. 

Carpe Diem on mielestäni paras laattojenasettelupeli.

Kokoelmaamme päätyi myös Gùgōng, johon ostin vielä kauniit lasihelmet korvaamaan pahviset läpyskät. Tämä on valitettavasti vielä toistaiseksi jäänyt paitsioon, sillä peli-ilta sillä porukalla, jonka kanssa tätä haluan pelata, peruuntui kevään lockdownin takia. Peliin olisi nyt myös saatavilla lisäosa Pànjūn, mutta kun nyt saisi tuon peruspelin eka pöydättyä.  Se on kuulemma erittäin hyvä lisäosa, joten harkintalistalla se on joka tapauksessa. 

Myös Disney Villainous sai lisäosan, Perfectly wretched, joka oli pakkohankinta heti tuoreeltaan. Tässä lisäosassa pahiksina on valittavana Pete, Cruella De Vil ja Mother Gothel. Olen pelannut muilla paitsi Cruellalla. Nämä pahikset ovat kivan haastavia ja toimivat kukin hyvin eri lailla, kuin aikaisemmat pahikset.  Villainousista tuli myös Marvel versio, mutta Marvel ei vaan nappaa, joten jätin sen välistä. Nyt odotan innolla kohta julkistettavaa uutta lisäosaa, koska siellä huhun mukaan pitäis tulla ainakin Gaston.

Ilmeeni, kun postista saapuu lisää Villainousia.

Myös Marco Polo 2: Im Auftrag des Khan päätyi hyllyyni, eikä tätä varmaan tarvitse edes selitellä? Entinen ykköspelini, nykyinen kakkonen The Voyages of Marco Polo on minulle erityisen tärkeä peli, sillä se jos mikä on minun lohtupelini. Se mitä pelataan, jos on vaikka muuten vaan vähän paska fiilis. Kaikki se pähkäily ja pohtiminen vie minut hetkeksi pois kaikesta muusta, ja saa ajatukseni kohdennettua vain yhteen asiaan. Tämä kun on minulle ajoittain hankalaa, sillä tuppaan ajattelemaan (ja lähinnä stressaamaan) monia asioita yhtäaikaa. Oli siis täysin selvää, että Marco Polo 2 päätyy hyllyyn, eikä se pettänyt minun odotuksiani. Mutta miksi se on nimetty Marco Polo 2 eikä The Voyages of Marco Polo 2?!

Vähän tuttua ja turvallista, sekä vähän uutta ja erilaista.

The Isle of Cats on yksi niistä harvoista Kickstartereista, joita kadun jättäneeni bäkkäämättä. Onneksi sain maaliskuussa hankittua siihen käytännössä kaiken, vain ainoastaan isot kissameeplet puuttuu, mutta ne on kuulemma hieman epäkäytännölliset, joten en taida tarvita niitä. Kissasaaresta tuli nopeasti meidän yksi suosikkipeli, ja mielestäni se on paras polyominopeli. Tätä suosittelen mielelläni lähes kaikille. 

Laiva täynnä kissoja.

Lempipelin statuksen ansainnut Everdell  kasvoi myös kahdella lisäosalla, jotka hankimme heti. Ostin myös muutaman lisäkorttipakan, ja vielä kahteen kertaan, koska Postin sekoilujen takia toinen setti istui yli kuukauden rullakossa lentokentällä. Mutta sepäs ei sitten lopulta haitannut, koska lahjoitin ne ystävälleni, joka myös oli ihastunut Everdelliin. 

Bellfaire on mielestäni paras lisäosa Everdelliin.

Kickstarterista hyllyyn saapui odotettu Roll Playerin lisäosa Fiends and familiars, joka olikin ainoa Potkustartti jota odottelin. Otimme pelin kylkeen myös big boxin, jotta kaikki lisäosat ja peruspeli saadaan samaan laatikkoon, sekä pelimaton, jonka ajattelin tekevän pelialueesta hieman selkeämmän, kun kaikille komponenteille on sovittu paikkansa. Sen kuvitus nyt vaan ei niin nappaa, mutta pystyn elämään asian kanssa. 

Kuten edellisenä vuotena aavistelin, päätyi Concordia vihdoin meidän hyllyyn, Concordia Venuksen muodossa. Tämä peli oli vuosia roikkunut ostoslistalla, kuitenkaan päätymättä ostoskoriin, koska aina joku uusi ja hieno peli kiilasi sen edelle. Päätin, että haluan juuri Venus-version, koska perupelin lisäksi siinä tulee tiimivariantti, jota todella mielelläni kokeilisin. Suunnittelen tällä hetkellä myös kaikkien irtokarttojen hankkimista ja ehdottomasti Salsa-lisäosa, joka on yksinkertaisesti mahtava. Concordia on sellainen kestosuosikki minulle, että vaikka pelikertojen välissä olisi hävettävän pitkä aika, on yhteen palaaminen aina nannaa. 

Kuinkas sattuikaan Concordian kansi sopimaan sen hetkiseen hiusväriini.

Kirjastosta tuli myös lainattua vähän kaikenlaista peliä, mutta valitettavan harva niistä pääsi pöydälle peliseurarajoitteiden takia. Mielenpainuvimpia olivat Cartographers, Architects of the West Kingdom ja Underwater cities. Myös Grand Austria Hotel tuli lainattua loppuvuodesta, ja yllätykseksi sen Deluxe-painos lisäosan kanssa on tulossa meille Kickstarterista ensi kesänä. Underwater cities ja Architects vähän himottelisi omaankin hyllyyn, sillä ne tuntui hyvin vahvasti meidän tyyppisiltä peleiltä. Muutenkin koko West Kingdom -sarjan pelit on kyllä jotenkin suoraan minulle tehtyjä. Enemmän kuin edeltäjänsä North Sea-pelit, vaikkakin Raiders of the North Sea on kyllä aivan huippu. Onneksi serkullani on se, joten sitä pääsee pelaamaan toivottavasti jo tämän vuoden aikana. Fingers crossed!

Tässä pelissä on kyllä todella mielenkiintoinen teema.

Kesä meni pelien suhteen todella leppoisissa merkeissä, mökillä pelattiin Istanbul the Dice Gamea, jonka pyydystin Todellisuuspakolaisilta, ja muuten pöydällä taisi vierähtää eniten Villainous ja Azul. Vuoden pelatuin peli oli heittämällä Wingspan, joka ei yllätä kyllä yhtään. Siihen hankimme myös Maijun kanssa Oceania-lisäosan, jota ei tosin olla vielä päästy kokeilemaan. Olen kyllä kuullut pääosin positiivista palautetta ihmisiltä, joten uskoisin meidänkin pitävän siitä mitä se tuo peliin.

Edelleen ihastuttaa Wingspanin kuvitus.

Loppuvuosi oli muutenkin pelihankintojen suhteen vilkasta, sillä hyllyyn päätyi Mariposas, The Castles of Tuscany, Rococo Deluxe +, Hallertau, Detective: Season One, The Magnificent, Detective: a Modern Crime Board Game, Chronicles of Crime 1400, Calico, Reef encounter, Mysterium Park, Lost Ruins of Arnak, Pandemic Legacy Season 0, Tawantinsuyu, Dune: Imperium ja Detective Club. Aika monta Detective sanan sisältävää peliä... Timbuktun ostin kirpparilta neljän euron heräteostoksena, mutta se vaatii kolme pelaajaa, joten ei ole päässyt vielä testiin.

Syksyn lehdet innostivat kikkailemaan kameran kanssa.

Olin ennakkotilannut myös Honey Buzzin Puolenkuunpeleiltä, mutta he yhtäkkiä ilmoittivat, että painos loppu, pelistä jota ei edes oltu vielä julkaistu, joten tästä jäi kyllä vähän paha maku suuhun. Seuraan tilanteen kehittymistä, josko sitä nyt kuitenkin vielä jotenkin saisi.

Askartelupuolella oli koko alkuvuosi aika hiljaista. Jotenkin tuntui ettei energiaa ollut fimoiluihin ja muutamaa pikkuprojektia lukuunottamatta fimot pysyivät laatikossa. Keväällä tein Everdelliin korttipidikkeet puun päällä pidettäville korteille. Ne onnistuivat paremmin kuin hyvin, ja ovat meillä nykyisin käytössä joka pelissä. Muita projekteja ovat olleet Wingspanin linnunpöntöt pelaajien kuutioiden tilalle ja meeplet Newtoniin.

Näistä tuli oikein hyvät!

Kuten ehkä osaatte ynnätä, on minulla paljon pelattavaa tälle vuodelle. Toivon siis todella, että tämä maailman karsea tilanne paranee. Viime vuoden lopulla pidimme hurjasti jopa kaksi peli-iltaa, molemmat perheen kesken, mutta kyllä sekin helpotti pahinta pelikaihoa. Ystävien näkemistä odotan enemmän kuin mitään muuta, vaikka toki heidän kanssaan tulee viestiteltyä päivittäin. Erityisesti Anonyymejä lautapelinostajia olisi kiva nähdä, muutenkin kuin oven raosta pelivaihtoja tehdessä. Kotona pelejä on tullut pelattua myös kolmevuotiaan esikoisen kanssa, joka kovasti on ajamassa isiä ja pikkuveljeä ulos lenkille, jotta äiti ja Luka voi pelata. Hänen suosikkejaan on Eläinpyramidi, Karuba Junior ja Kilpikonnakisa, jota pelaamme avoimilla korteilla. 

Kohta voitaisiin jo kokeilla Carcassonne Junioria.

Ja vielä se kuumin kysymys kaikkien huulilla. Mikä oli vuoden 2020 paras peli? Ehdokkaita oli kyllä todella monta, sillä minulle viime vuosi oli pelillisesti kyllä poikkeuksellisen hyvä. Vielä pari kuukautta sitten olisin sanonut, että heittämällä Uwe Rosenbergin Hallertau, koska tämä uusi hieman isompi Uwe on kyllä aivan mahtava. Mutta sitten pääsin pelaamaan vielä Lost Ruins of Arnakia, joka dominoi meillä pelipöytää loppuvuoden. Ja vielä senkin jälkeen parhaan pelin tittelistä taisteli Dune: Imperium. Joten joku näistä kolmesta se on, mutta päivästä riippuen vaihdan mielipidettäni. Juuri nyt se olisi Dyyni, mutta huomenna se voi taas olla Arnak.  Kerro oma suosikkisi vuodelta 2020 kommenteissa!

Lost Ruins of Arnak on todella näyttävä peli.