Noppapotti

Kuten ehkä moni saattaa tietää, kuulun myös tänä vuonna Pelaajien Valinta -lautapelipalkinnon  raatiin. Suomalaisista lautapelibloggaajista koostuva jury valitsee jo neljättä kertaa meidän mielestä parhaat perhe- ja harrastajapelit Suomessa vuoden aikana julkaistuista peleistä. Tämä vuosi on toki ollut aikataulujen suhteen hieman tavallisesta poikkeava, sillä monien pelien julkaisu on myöhästynyt tai jopa siirtynyt seuraavalle vuodelle.  On kuitenkin mahtavaa, että kaikesta huolimatta hienoja pelejä on tänäkin vuonna julkaistu, ja siinä suhteessa normaali elämä jatkuu pandemiasta huolimatta. Raatilaisen työ on koko ajan jatkunut taustalla, sillä me testailemme pelejä läpi koko vuoden, joten hommaa on kyllä riittänyt. Ja nyt on loppukirin aika. Tässä lista finalisteista ja lyhyesti omia mietteitäni peleistä. Lopulliset voittajat ilmoitetaan marraskuun alussa.  Perhepelisarjan finalistit:    Just One Ludovic Roudyn ja Bruno Sautterin Just One (Repos Production) on nerokkaan simppeli yhte

Tänä vuonna olen kerrankin oikeassa ajassa tämän toplistaukseni kanssa. Johtunee varmaan siitä, että mitäs muutakaan tekemistä tässä olisi, peli-illat kun on meillä edelleen käytännössä katkolla. Paljon olisi sanottavaa vuodesta 2020, mutta pyrin elämään periaatteella, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin on parempi olla hiljaa. Peleistä sen sijaan löytyy paljon hyvää sanottavaa, joten ruvetaanpa hommiin.  Edellisistä vuosista poiketen ryhdyin tekemään listaani niin kutsutulla mutulla, eli ihan old school meiningillä ruutuvihkoon tajunnanvirran ohjaamana. Yllättäviltä sattumilta ei vältytty, eikä myöskään kiperiltä valinnoilta ja irtipäästämisiltä. Jostain syystä tunnen aina pienen piston sydämessäni, kun joku peli edellisvuoden listalta tippuu pois, mutta on toki hyvä muistaa, että tässä listassa on vain ne kolmekymmentä peliä. Kun tuolla pelihyllyssä on 300. Ihan lyhyelläkin matikalla tajuaa, että kaikki lempparit ei vaan mitenkään mahdu listalle, ei sitten millään. Tällä ke

 Draftaus eli kortinvärväyspelit ovat monesti lähellä sydäntäni. Näin on myös Antoine Bauzan 7 Wonders, joka on omasta hyllystä löytynyt jo melkein kymmenen vuoden ajan. Kun pelistä julkaistiin toinen editio nyt syksyllä, ajattelin jättäväni sen väliin, koska olin hankkinut ensimmäiseen versioon jo lähes kaikki lisäosat. Mutta sitten Asmodee Nordics tarjosi mahdollisuutta tutustua uuteen 7 Wondersiin, ja niinhän siinä sitten kävi, että peli löysi tiensä pöydälleni.  Heti ensimmäisenä huomion kiinnittää kansikuvaan, joka on tuttu kuva uudelleen visioituna. Vanhan kannen kuvakulma on kieltämättä vähän omituinen, mutta pidin ehkä sen värityksestä hieman enemmän. Uudessa on toki hienot kultaiset tekstit. Tämä tuskin saa ketään tekemään ostopäätöstä suuntaan tai toiseen. Edessä uusi ja takana vanha 7 Wonders. Laatikon kannen alta löytyy päivitetty sääntövihkonen, joka on mielestäni hurja parannus edelliseen. Nyt teksti on selkeämpää, taitto onnistuneempi ja ylipäätään sanamuodot paremmin va