Pelaajien Valinta 2020 -finalistit

Kuten ehkä moni saattaa tietää, kuulun myös tänä vuonna Pelaajien Valinta -lautapelipalkinnon raatiin. Suomalaisista lautapelibloggaajista koostuva jury valitsee jo neljättä kertaa meidän mielestä parhaat perhe- ja harrastajapelit Suomessa vuoden aikana julkaistuista peleistä. Tämä vuosi on toki ollut aikataulujen suhteen hieman tavallisesta poikkeava, sillä monien pelien julkaisu on myöhästynyt tai jopa siirtynyt seuraavalle vuodelle.  On kuitenkin mahtavaa, että kaikesta huolimatta hienoja pelejä on tänäkin vuonna julkaistu, ja siinä suhteessa normaali elämä jatkuu pandemiasta huolimatta. Raatilaisen työ on koko ajan jatkunut taustalla, sillä me testailemme pelejä läpi koko vuoden, joten hommaa on kyllä riittänyt. Ja nyt on loppukirin aika. Tässä lista finalisteista ja lyhyesti omia mietteitäni peleistä.

Lopulliset voittajat ilmoitetaan marraskuun alussa. 

Perhepelisarjan finalistit:   

Just One

Ludovic Roudyn ja Bruno Sautterin Just One (Repos Production) on nerokkaan simppeli yhteistyöpeli, jossa pelaajat yrittävät yhdellä sanalla saada arvaajaa keksimään, mikä on kierroksen salainen sana. Jujuna on, että jos kaksi tai useampi pelaajaa antaa saman sanavihjeen, nämä kumoavat toisensa ja vihje poistetaan kierrokselta. Peli sopii hyvin laajalle pelaajakunnalle, lapsista vaareihin. Meillä peli oli jouluna suuri hitti perheen kesken, ja sitä pelattiinkin monta peliä putkeen. Just One on nerokkaalla tavalla simppeli ja koukuttava ja se on kyllä sopinut moneen eri tilanteeseen.

Minun vuoroni yrittää arvata salainen sana. 


Pandemic: Hot Zone - North America

Matt Leacockin Pandemian pikaversio Hot Zone on nopeutettu versio tutusta Pandemiasta. Pelaajien tehtävänä on löytää parannus kolmeen Pohjois-Amerikassa leviävään sairauteen. Pelissä on hyvin onnistuttu tiivistämään alkuperäisen Pandemian henki alle puoleen tuntiin. Oikein sopiva yhteistyöpeli perheille tai muuten vaan tilanteisiin, joissa aikaa ei ole paljoa. 

Tässä kohtaa peliä tilanne on vielä hallinnassa. Kuva: Annika Saarto


Quest for El Dorado

Reiner Knizia on monelle tuttu nimi jo vuosien takaa. Quest for El Doradossa herra Knizia laittaa pelaajat seikkailumatkalle läpi sademetsien kohti Kultaista kaupunkia. Pelaajat rakentavat pakkaansa ja yrittävät saada sen toimimaan mahdollisimman tehokkaasti, sillä kilpajuoksu maaliin on kova. Pelissä yhdistyy toimivat mekaniikat ja kaunis ulkoasu saumattomasti, ja sitä on helppo suositella. Uudessa suomenkielisessä Lautapelit.fi:n julkaisemassa laitoksessa on upeat Vincent Dutrait:n kuvitukset, ja Noppapotin lukijat varmasti tietävät, että olen suuri Dutrait:n fani. 

Näillä korteilla ei kyllä maaliin kiirehditä.



Sushi Go!

Onpas hienoa, että Lautapelit.fi on julkaissut Phil Walker-Hardingin Sushi Go!:n suomeksi. Tämä draftauspeli söpöllä sushiteemalla on oikein mahtava johdanto draftauspelien saloihin. Pelaajat keräävät erilaisia sushilajeja, joista kukin toimii hieman eri tavalla.  On nigiriä, makia ja tempuraa. Söpö kuvitus vetää puoleensa myös varmasti perheen pieniäkin pelaajia. Olen ollut Sushi Go!:n ystävä jo pitkään, ja olen varmasti jatkossakin.

Tunnustaudun sushin ystäväksi.




Trails of Tucana

Eilif Svenssonin ja Kristian Amundsen Østbyn Trails of Tucana on kupongintäyttöpeli, joka sopii hyvin harrastajille ja perheille. Kupongintäyttöpelit ovat nyt olleet kovassa huudossa jo parisen vuotta, eikä niille näy loppua. Moneen tilanteeseen venyvä Tucana onkin oiva esimerkki genressä. Jokainen pelaaja piirtää reittejä omalle kartalleen, yrittäen yhdistää nähtävyyksiä ja kyliä.  Kierroksen alussa pakasta nostetaan kaksi maastokorttia, joidenka väliin viiva on piirrettävä. Pelaajat itse päättävät minne kartallaan sen haluavat piirtää. Pelissä on lyhyt kahden kierroksen versio, sekä yhden kierroksen pidempi versio, niille, jotka kaipaa hieman pidempää peliä. 

Iltapäiväkahvin ohessa yksi pikainen Tucana.


Harrastajapelisarjan finalistit:


Azul: Summer Pavilion

Michael Kieslingin kolmas iteraatio Azulista on oikein mainio abstrakti peli. Kauniit laatat ja hauska tähtikuvioinen pelilauta kutsuu pelaamaan, ja aikaisemmista Azuleista tuttuja ideoita hyödyntävä Summer Pavilion onkin yksi trilogian suosikeistani. Se laittaa pelaajat pohtimaan laattojen sijoitusta vielä enemmän kuin edeltäjänsä ja on kokonaisuutena erittäin onnistunut peli. Omaan pelihyllyyn Azul: Summer Pavilion on tullut jäädäkseen.

Azul: Summer Pavilionin pelilauta on kaunis väreineen ja tähikuvioineen.


It's a Wonderful World

Frédéric Guérardin It's a Wonderful World tarjoaa kortinvärväystä ja koneistonrakennusta toimivassa kokonaisuudessa. Pelin aikana pelaajien valtakunta tuottaa erilaisia resursseja, joiden myötä rakennetaan uusia kortteja tuottamaan lisää resursseja. Lumipalloefektin lailla toimiva koneisto kiihtyy loppua kohden. It's a Wonderful World on oiva esimerkki toimivasta koneistonrakennuksesta, ja se onkin oikein mukava kokonaisuus komponenteista lähtien. Itse toivoisin pelin teeman tulevan mekaniikoista paremmin ilmi, sillä nykyisellään teema jää pelkän kuvituksen varaan.

Selkeät symbolit tekevät pelistä helpon oppia.


Jäinen kuolema - Suomen talvisota

Antti Lehmusjärven ja Olli Kleemolan Jäinen kuolema asettaa pelaajat vastakkain kokemaan Suomen talvisotaa ja siihen johtaneita tapahtumia.  Tässä kaksinpelissä toinen pelaajista ottaa Neuvostoliiton roolin ja toinen kotimaamme. Peli antaa pelaajille mahdollisuuden luoda historialliset tapahtumat uusiksi, ja tätä kautta pohtia mitä jos asiat olisivatkin menneet toisin. Historiaa rakastaville peliharrastajille ehdoton suositus tähän peliin, ja miksei toki muillekin. Vaikken itse pidä sota-aiheisista peleistä, voin helposti suositella Jäistä kuolemaa tiukkaa kaksinpeliä hakeville harrastajille. 

Karjalan kannaksella tapahtuu. Kuva: Tero Hyötyläinen



Wingspan

Elizabeth Hargraven Wingspan voitti edellisvuoden Kennerspiel des Jahresin, ja on nyt ehdolla Pelaajien Valinnan harrastajapelikategoriassa. Omalaatuinen lintuteema jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän peleistä, joissa uskalletaan kokeilla erikoisempiakin teemoja. Mekaniikaltaan Winsgpan on koneistonrakennusta, joka on myös ollut lähivuosina suosittu pelimekaniikka. Esimerkiksi viime vuoden voittaja Terraforming Mars edustaa samaa mekaniikkaa, vaikka kyseiset pelit ovatkin hyvin erilaisia. Kaunis Beth Sobelin kuvitus vetää toki puoleensa, mutta korttien monipuolisuus ja vaihtelevuus on se, joka saa pelin aina uudelleen pöydälle. 

Meillä tässä englanninkielinen versio, mutta kuvitelkaa tekstit suomeksi.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Kevättä näköpiirissä, jospa niitä pelejäkin?

50 lempparipeliäni.