Noppapotti

 Vuosi alkaa kääntyä ehtoon puolelle, ja mikäs sen sopivampaa, kuin hieman tarkastella miltä tämä pelivuosi on vaikuttanut. Mitään erikoisia odotuksia minulla ei seuraavasta vuodesta vielä ole, veikkaankin sen tarkentuvan vasta alkuvuodesta, kun nähdään mitä kaikkea on mahdollisesti tulossa ja tapahtumassa. Tämä vuosi oli minulle enemmän vanhojen pelien parissa vietettyä aikaa, kuin kuumimpien uutuuksien metsästystä, sillä pelituontanto ja -logistiikka on ollut aikamoisessa pyörremyrskyssä läpi vuoden. Ja pahasti näyttää siltä, että logistiikka-alan kriisi ei kyllä ihan heti ole päättymässä, ja tuskinpa se Kiinan energiakriisikään yhden yön aikana ratkeaa. Joten, jos olet jotain potkustartannut, voit vannoa ettei peli tule ajoissa.  Mutta mennään eteenpäin ja positiivisempiin asioihin. Alkuvuosi oli eräänlaista pelihuumaa, kun edellisen vuoden lopulla hankitut huippupelit dominoivat meidän pelipöytää. Dune: Imperium, Lost Ruins of Arnak ja Nidavellir nyt ainakin. Nämä kolme pä...

 Ostin viime jouluna itselleni lahjaksi, tai kenties palkinnoksi kuluneesta vuodesta, Paul Dennenin Dune: Imperiumin. Frank Herbertin Dyyni-sarjan ystävänä pelin aihepiiri oli, ja on edelleen mieluisa, ja pelin ympärillä oli ollutkin jonkin verran pientä pössistä vuoden viimeisinä kuukausina. Jotenkin tämä peli oli alunperin mennyt minulta ihan ohitse, mutta toisaalta niin varmasti on monen muunkin pelin kohdalla. Paul Dennen on monelle varmasti tuttu Clank!: A Deck-building adventuren myötä, jota itsekin on muutama kerta tullut pelattua.  Dune: Imperium on toki pakanrakennuspeli sekin, mutta ei se mikään Clank!-kopio ole.  Taustalla on toki myös Dire Wolf, joten laatua sopi odottaa, kyllähän sen Clank! on osoittanut. No mikäs se sieltä peiton alta kurkistaa? Pelissä kukin pelaaja on joku hahmo Dyynin maailmasta, ja tämän myötä jokaisella on hieman toisistaan poikkeavia kykyjä. Aloituskäsi on kaikilla pelaajilla samanlainen, mutta kukin kehittää pakkaansa sitten omalla ta...