Noppapotti

 Vuosi alkaa kääntyä ehtoon puolelle, ja mikäs sen sopivampaa, kuin hieman tarkastella miltä tämä pelivuosi on vaikuttanut. Mitään erikoisia odotuksia minulla ei seuraavasta vuodesta vielä ole, veikkaankin sen tarkentuvan vasta alkuvuodesta, kun nähdään mitä kaikkea on mahdollisesti tulossa ja tapahtumassa. Tämä vuosi oli minulle enemmän vanhojen pelien parissa vietettyä aikaa, kuin kuumimpien uutuuksien metsästystä, sillä pelituontanto ja -logistiikka on ollut aikamoisessa pyörremyrskyssä läpi vuoden. Ja pahasti näyttää siltä, että logistiikka-alan kriisi ei kyllä ihan heti ole päättymässä, ja tuskinpa se Kiinan energiakriisikään yhden yön aikana ratkeaa. Joten, jos olet jotain potkustartannut, voit vannoa ettei peli tule ajoissa.  Mutta mennään eteenpäin ja positiivisempiin asioihin. Alkuvuosi oli eräänlaista pelihuumaa, kun edellisen vuoden lopulla hankitut huippupelit dominoivat meidän pelipöytää. Dune: Imperium, Lost Ruins of Arnak ja Nidavellir nyt ainakin. Nämä kolme pä...

Toisin kun otsikosta saattaisi luulla, tämä postaus ei kerro kokoelman karsimisesta, vaan pelkästään sinne lisätyistä peleistä. Huomasin, etten hetkeen ole tehnyt tällaista tavallista Hei, mitä kuuluu -postausta, ja ajattelin ajan olevan siihen sopiva, kun täytyy myöntää ostohousujen olleen päällä tänä vuonna melko toistuvasti. Ja nyt ollaan vasta huhtikuussa. Viimeiset kuusi kuukautta ovat kyllä tuoneet kokoelmaamme aikamoisia herkkuja, ja totesin itselleni tuossa hetki sitten, että vaikka muut elämän osa-alueet ovat olleet vähemmän kivoja,(stressaava muutto, Covidin sairastaminen, huoli läheisistä yms), niin pelihetket (ne harvat mitä on ollut) ovat kyllä olleet hyviä ellei jopa erinomaisia.  Kuten edellisessä kirjoituksessani hehkutin, Dune:Imperium kolahti meillä kovaa ja on saanut pöytäaikaa kiitettävästi. En viitsi siitä nyt sen enemmin kirjoitella, voit halutessasi lukea edellisen postaukseni aiheesta. Dyynin lisäksi loppuvuonna hankittu Lost Ruins of Arnak on ollut koukutta...