Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2015.

...juuri oikeenlaista kemiaa. Ja pikkupaholaisia luolissa.

Kuva
Matúš Kotryn Alchemists oli viime vuoden Essenin pelimessujen hittejä. David Cochardin kuvitus, toimivat pelimekaniikat ja taustavoimana Czech Games Edition on ennenkin ollut toimiva cocktail. Vaikea uskoa, että Alchemists on  Matúš Kotryn ensimmäinen julkaistu peli. Kyseessä on jokseenkin monimutkainen ja monitahoinen peli. Pelaajat ovat alkemistioppilaita, jotka pyrkivät saamaan mainetta ja mammonaa, milläs muullakaan kuin myymällä mikstuuria ja julkaisemalla teorioita eri aineiden alkemisista koostumuksista. Kuulostaako tylsältä?  David Cochardin hauskaa kuvitusta löytyy myös esim. Dungeon Petzissä. Vaan se ei ole tylsää! Itse inhosin kemian tunteja koulussa, eikä vähintään matemaattisten kaavojen takia, mutta Alchemists onkin pohjimmiltaan päättelypeli, työläistenasettelulla höystettynä. Ei siis mitään laskukaavoja. Erikoisen pelistä tekee myös siinä käytettävä älylaitesovellus, joka ei tosin ole välttämätön, mutta tekee pelistä pitkälti sujuvamman ja mielyttävämmän ko

Maanantaikappaleita.

Kuva
Itselläni on ollut ihan mielettömän hyvä tuuri siinä, että lähestulkoon kaikki pelit, jotka ollaan hankittu, ovat olleet ehjiä ja kaikki osat tallella. Netistä olen kyllä usein lukenut, kun ihmiset huutelevat puuttuvien osien perään, ja kaivelevat asiakaspalvelutietoja milloin millekin yritykselle. Pari vuotta sitten sain mieheltäni Taluva pelin joululahjaksi, ja silloin oli todellinen pettymys, kun laatikossa oli vaillinainen määrä pelinappuloita, joten emme päässeetkään joululomalla sitä pelailemaan. Otin silloin yhteyttä Fertiin, eli pelin tuottajaan, ja sain ensinnäkin odotella vastausta viikko tolkulla, ja itse korvauspalojen saaminen oli todella hankalaa, vaikka olikin kyse heidän tekemästään viasta. Tuosta jäi silloin todella paha maku suuhun, ja en voinut kuin vain rukoilla, ettei moista tarvitsisi toiste kokea. Sitten kävikin niin, että juuri hankkimani Caverna( jossa tulee aivan älytön määrä tavaraa) olikin hieman viallinen, sillä yksi punch boardeista oli printattu vääri

Anonyymit peliaddiktit.

Kuva
On se jännä juttu, että vaikka hylly on täynnä pelejä, on mielessä aina jokin uusi ihastus, joka on pakko saada. Siinä mielessä on tämä lautapelailukin jonkin sortin keräilyharrastus. Valitettavasti tila on meillä rajallinen, joten joistain peleistä on aika ajoin luovuttava. It's the Circle of Life. Viimeisen puolen vuoden aikana on oma pelimakuni hioutunut tietynlaiseksi, ja tiedostan nykyään jo sääntöjen lukemisen perusteella, tulenko pitämään pelistä vai en. Harhaostoja ei siis juurikaan enää kerry. Toki voin pettyä pelin komponenttien laatuun, mutta se tuskin saa minua vihaamaan yhtään peliä. Olimme mieheni kanssa makustelleet Dungeon Petzin hankintaa monta vuotta, mutta jostain syystä hannasimme päätöksen teossa.  Viime viikolla vedimme vivusta ja tilasimme sen yhdessä Lords of Vegasin kanssa, joka oli listaltamme seuraava hankinta.  Dungeon Petz on säännöiltään melko monimutkainen, joten kaikkien pelikamujen kanssa sitä ei välttämättä voi pelata. Säännöt ovat kuitenkin

Pääsiäisloman aftermath.

Kuva
Loma loppui ja arki alkoi. Seuraavana lauantaina onkin International TableTop Day, joten onhan tässä jotain mitä odottaa. Lomapäivät olivat rentouttavia ja täynnä perhettä, ystäviä ja pelejä. Pitkänäperjantaina menimme vanhemmilleni syömään karitsaillallista, ja yhdistimme sen peli-iltaan. Ensimmäisenä pelasimme Alien Frontiersia. Damn, että se on hyvä peli! Kolminpeli menossa. Pääsimme aloittamaan pelaamiset jo aikaisin iltapäivällä, ja saimme pelata rauhassa karitsan kypsyessä sous videssä.  Alien Frontiersin jälkeen otimme erän Kingsburgia, tällä kertaa lisäsimme osan lisäosan materiaaleista mukaan. Ruuan jälkeen saimme pari pelaajaa lisää pelipöydän äärelle. Jatkoimme pelailua länkkäriteemalla Dice Townin ja Colt Expressin nimissä. Lankalauantaina saimme karvaisen kaverin kylään, joten jätimme lautapelit hyllyyn yhdeksi illaksi 1,5 -vuotias tiibetinspanieli Ilo on kiinnostuneempi kadulla kulkijoista kuin peleistä. Sunnuntaina saimme yllärikutsun Hannalle pelail

Keskellä viikkoa kevyesti.

Kuva
Maanantain peli-illan jälkeen olin ihan varma, ettei tule pelailtua ennen pääsiäisvapaita, mutta kuinkas kävikään? Tämä viikko on ollut mahtava. Tiistai-iltana pelasimme mieheni kanssa uutta Alien frontiersiamme, ihka ensimmäistä kertaa. Kuten viimeksi kirjoitin, hän piti kovasti Kingsburgista, joten olin melko varma AF:n maistuvan myös. Levitimme pelin olkkarin pöydälle, laitoimme Nightwishin uuden levyn (joka on muuten loistava!) soimaan ja rupesimme pelaamaa. Alien Frontiers on säännöiltään todella helppo, ainakin Kingsburgia pelanneelle, joten sääntöjen opetteluun ei mennyt kuin hetki.  Pelimekaniikat tuntuivat tutuilta ja kiinnostavilta. Täytyy sanoa, että pidän AF:n sääntökirjasta. Se on selkeä ja hyvin muotoiltu, ja takakannessa oleva lyhennelmä on kattava ja kätevä. Myös pelilaudan symbolit saavat minulta kiitosta, sillä ne oikeastaan kertovat kaiken tarvittavan, joten sääntökirjasta ei pahemmin tarvitse vilkuilla pelin aikana. Osa komponenteista ja pelilauta. Pelimme