Keskellä viikkoa kevyesti.
Maanantain peli-illan jälkeen olin ihan varma, ettei tule pelailtua ennen pääsiäisvapaita, mutta kuinkas kävikään? Tämä viikko on ollut mahtava.
Tiistai-iltana pelasimme mieheni kanssa uutta Alien frontiersiamme, ihka ensimmäistä kertaa. Kuten viimeksi kirjoitin, hän piti kovasti Kingsburgista, joten olin melko varma AF:n maistuvan myös.
Levitimme pelin olkkarin pöydälle, laitoimme Nightwishin uuden levyn (joka on muuten loistava!) soimaan ja rupesimme pelaamaa. Alien Frontiers on säännöiltään todella helppo, ainakin Kingsburgia pelanneelle, joten sääntöjen opetteluun ei mennyt kuin hetki. Pelimekaniikat tuntuivat tutuilta ja kiinnostavilta. Täytyy sanoa, että pidän AF:n sääntökirjasta. Se on selkeä ja hyvin muotoiltu, ja takakannessa oleva lyhennelmä on kattava ja kätevä. Myös pelilaudan symbolit saavat minulta kiitosta, sillä ne oikeastaan kertovat kaiken tarvittavan, joten sääntökirjasta ei pahemmin tarvitse vilkuilla pelin aikana.
Pelimme oli oikea jännitysnäytelmä alusta loppuun asti. Pääsin itse alussa mukavaan johtoasemaan, mutta Jani onnistui kirimään minut kiinni ja pian ohitsenikin. Sain kuin sainkin otettua jonkin verran häntä kiinni ja hetken näytti jopa siltä, että pääsen pisteissä ohitse, mutta kärsinkin loppujen lopuksi tappion. Revanssia odotellessa.
Keskiviikkona saimme houkuteltua ystäväni Hannan meille kylään kotiruuan ja tekemäni rommi-rusinajäätelön toimiessa houkuttimina. Ahdettuamme lasagnea nassuun, pelasimme Augustusta, jonka olin antanut miehelleni joululahjaksi. Hannalle peli oli uusi.
Augustus on periaatteessa peliharrastajan bingo. Jokaiselle jaetaan kuusi tehtäväkorttia, joista valitaan kolme. Joku pelaajista toimii huutajana, joka nostaa pussista laattoja ja sanoo ääneen, minkä laatan nosti. Jos tehtäväkortissasi on kyseinen kuva, saat laittaa legioonalaisnappulan sen päälle. Kun tehtäväkortti täyttyy, huudat Ave Caesar, tai bingo, ja saat valita uuden tehtävän ja mahdollisesti saat palkintoja.
Augustus on harmitonta kivaa, ja aivan loistava filleri. Pelin roomalaisteema on ehkä seitinohut, mutta ihan mielenkiintoinen. Olikin hauska päästä pelaamaan Augustusta muutaman kuukauden jälkeen, ja huomata, että peli oli edelleen mukava kokoemus.
Augustuksen jälkeen opetimme Hannalle myös minkäs muunkaan, kuin Colt Expressin. Se kun tuntuu olevan kuuminta hottia meillä tällä hetkellä. Sitä tulee ihan varmasti myös pääsiäisenä pelailtua. Lueskelin netistä uutisia mahdollisesta tulevasta lisäosasta, ja se kuulostaa mahtavalta. Mutta meneehän tuo tuollaisenaankin oikein mainiosti.
Torstaina mahdutimme vielä mieheni kanssa ex tempore pelin, odottaessamme ruuan valmistumista. Kaivoin Mallorcan a.k.a. Fincan hyllystä ja napsin pari kuvaa, ja siitä innostuneena pelasimme yhden pelin. Voitin 89:llä pisteellä Janin 70:tä vastaan. Mallorcalla on meille erityinen merkitys, sillä se on ensimmäinen peli, jonka me pariskuntana ostimme yhdessä.
Edellisestä pelikerrasta oli kulunut pieni tovi, mutta hyvin näytti säännöt olevan mielessä. Mallorca on simppeli säännöiltään, mutta peli tarjoaa riittävästi aivotyöskentelyä sellaista kaipaavalle. Kauniit komponentit myös auttavat, sillä peli näyttää pöydällä kutsuvalta. Mikään raskas peli se ei kuitenkaan ole, mutta puolen tunnin pituisena oiva illan aloitus, josta voi sitten siirtyä raskaampiin tekeleisiin, jos niitä kaipaa.
Näiden pelien jälkeen onkin hyvä rentoutua pääsiäisen lusimiseen. Kinder-munat on hankittu ja osa jo syöty, mämmin jätän suosiolla väliin. Pääsiäisen jälkeen tuo postisetä (toivottavasti) Trainsin ykkösosan, jota en malta odottaa pääseväni pelaamaan. Kiitos Fantsun alemyynnin. Anoppikin sopivasti tulee mökiltä takaisin, joten pistetään junapelit pystyyn.
Tiistai-iltana pelasimme mieheni kanssa uutta Alien frontiersiamme, ihka ensimmäistä kertaa. Kuten viimeksi kirjoitin, hän piti kovasti Kingsburgista, joten olin melko varma AF:n maistuvan myös.
Levitimme pelin olkkarin pöydälle, laitoimme Nightwishin uuden levyn (joka on muuten loistava!) soimaan ja rupesimme pelaamaa. Alien Frontiers on säännöiltään todella helppo, ainakin Kingsburgia pelanneelle, joten sääntöjen opetteluun ei mennyt kuin hetki. Pelimekaniikat tuntuivat tutuilta ja kiinnostavilta. Täytyy sanoa, että pidän AF:n sääntökirjasta. Se on selkeä ja hyvin muotoiltu, ja takakannessa oleva lyhennelmä on kattava ja kätevä. Myös pelilaudan symbolit saavat minulta kiitosta, sillä ne oikeastaan kertovat kaiken tarvittavan, joten sääntökirjasta ei pahemmin tarvitse vilkuilla pelin aikana.
Osa komponenteista ja pelilauta.
Pelimme oli oikea jännitysnäytelmä alusta loppuun asti. Pääsin itse alussa mukavaan johtoasemaan, mutta Jani onnistui kirimään minut kiinni ja pian ohitsenikin. Sain kuin sainkin otettua jonkin verran häntä kiinni ja hetken näytti jopa siltä, että pääsen pisteissä ohitse, mutta kärsinkin loppujen lopuksi tappion. Revanssia odotellessa.
Keskiviikkona saimme houkuteltua ystäväni Hannan meille kylään kotiruuan ja tekemäni rommi-rusinajäätelön toimiessa houkuttimina. Ahdettuamme lasagnea nassuun, pelasimme Augustusta, jonka olin antanut miehelleni joululahjaksi. Hannalle peli oli uusi.
Augustus on periaatteessa peliharrastajan bingo. Jokaiselle jaetaan kuusi tehtäväkorttia, joista valitaan kolme. Joku pelaajista toimii huutajana, joka nostaa pussista laattoja ja sanoo ääneen, minkä laatan nosti. Jos tehtäväkortissasi on kyseinen kuva, saat laittaa legioonalaisnappulan sen päälle. Kun tehtäväkortti täyttyy, huudat Ave Caesar, tai bingo, ja saat valita uuden tehtävän ja mahdollisesti saat palkintoja.
Tehtäväkorttini kesken pelin.
Augustus on harmitonta kivaa, ja aivan loistava filleri. Pelin roomalaisteema on ehkä seitinohut, mutta ihan mielenkiintoinen. Olikin hauska päästä pelaamaan Augustusta muutaman kuukauden jälkeen, ja huomata, että peli oli edelleen mukava kokoemus.
Augustuksen jälkeen opetimme Hannalle myös minkäs muunkaan, kuin Colt Expressin. Se kun tuntuu olevan kuuminta hottia meillä tällä hetkellä. Sitä tulee ihan varmasti myös pääsiäisenä pelailtua. Lueskelin netistä uutisia mahdollisesta tulevasta lisäosasta, ja se kuulostaa mahtavalta. Mutta meneehän tuo tuollaisenaankin oikein mainiosti.
Torstaina mahdutimme vielä mieheni kanssa ex tempore pelin, odottaessamme ruuan valmistumista. Kaivoin Mallorcan a.k.a. Fincan hyllystä ja napsin pari kuvaa, ja siitä innostuneena pelasimme yhden pelin. Voitin 89:llä pisteellä Janin 70:tä vastaan. Mallorcalla on meille erityinen merkitys, sillä se on ensimmäinen peli, jonka me pariskuntana ostimme yhdessä.
Jani pohtii vuoroaan.
Edellisestä pelikerrasta oli kulunut pieni tovi, mutta hyvin näytti säännöt olevan mielessä. Mallorca on simppeli säännöiltään, mutta peli tarjoaa riittävästi aivotyöskentelyä sellaista kaipaavalle. Kauniit komponentit myös auttavat, sillä peli näyttää pöydällä kutsuvalta. Mikään raskas peli se ei kuitenkaan ole, mutta puolen tunnin pituisena oiva illan aloitus, josta voi sitten siirtyä raskaampiin tekeleisiin, jos niitä kaipaa.
Pelin tärkein osa, värikäs rondelli.
Näiden pelien jälkeen onkin hyvä rentoutua pääsiäisen lusimiseen. Kinder-munat on hankittu ja osa jo syöty, mämmin jätän suosiolla väliin. Pääsiäisen jälkeen tuo postisetä (toivottavasti) Trainsin ykkösosan, jota en malta odottaa pääseväni pelaamaan. Kiitos Fantsun alemyynnin. Anoppikin sopivasti tulee mökiltä takaisin, joten pistetään junapelit pystyyn.
Kommentit
Lähetä kommentti