Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Vähän fiilistelyä, fimoilua ja fillereitä.

Kuva
Tovi on taas kerennyt vierähtää, ja ärsyttävästä sairastelusta johtuen on pelailut ollut melko vähäisiä. Kovasti olisi pelejä jonossa, mutta koko ajan olen joko itse kipeänä tai joku peliseuralaisista. Antibiootit nassuun ja toivotaan, että joulukuun myötä bakteerit ja viruksetkin menevät talviunille! Kaapelitehtaalla. Pari viikkoa sitten osallistuin Kaapelitehtaalla koko viikonlopun kestäneeseen Lautapelaamaan 2016 -tapahtumaan. Yleensä Lautapelaamaan on osunut itselle ongelmalliseen viikonloppuun jolloin yksinkertaisesti on liikaa menoa, mutta tänä vuonna pääsin kuin pääsinkin paikan päälle. Menimme mieheni kanssa perjantaina melko pian paikan avauduttua tarkistamaan millainen meno siellä on. Töiden jälkeen olimme hieman toki väsyneitä, mutta halusimme silti osallistua jo silloin. Lautapelaamaan on melko vapaamuotoinen tapahtuma, jossa itse pelaaminen on se juttu, kuten nimestä voi jo päätellä. Oli siellä Competolla ja Lautapelit.fi:llä pienet demo- ja myyntikojut, mutta olis

Kohti ääretöntä, ja sen yli - eli Roll for the Galaxy testissä.

Kuva
Vuonna 2007 julkaistiin Tom Lehmannin avaruusaiheinen korttipeli Race for the Galaxy. Tuo monien peliharrastajien suosikki on kuuluisa symboleistaan, jotka on usein aloittelevalle pelaajalle puhdasta tuskaa. Vuonna 2014 julkaistiin kauan odotettu noppaversio kyseisestä pelistä, jota olen tässä viime aikoina päässyt vihdoin kokeilemaan. Roll for the Galaxya on kehuttu helpommin nieltävämmäksi "Reiskaksi". Jee, noppia! INFOBOKSI: Suunnittelijat: Wei Hwa Huang & Tom Lehmann Pelaajat: 2-5 Pelin kesto: N. 45min. Ikäsuositus: +14  Kieli: Englanti Vaikka Roll for the Galaxy on noppapeli, ei kyseessä ole mikään yatzy -kopio. Pelin laatikko on täynnä tavaraa, jo pelkästään noppia on 111. Jokainen pelaaja saa myös oman pelisermin, kaksi henkilökohtaista pelialustaa ja noppakupin. Alussa pelaajalla on muutama valkoinen perusnoppa, joita sitten pelin aikana päivitetään parempiin värikkäisiin noppiin. Nopat edustavat pelaajan työläisiä. Työläisille on olema

Kohtaamisia.

Kuva
Viikko sitten kävin katsastamassa Tampereelle avatun lautapelikahvila Tavernan, jossa meillä oli Lautapelifanaatikot-facebookryhmän tapaaminen. Lähdimme mieheni Janin ja siskontyttöni Maijun kanssa into pinkeänä ajelemaan aamupäivällä kohti Tamperetta, tuntematta sieltä ketään etukäteen.  Muuta kuin toki nimeltä internetistä. Saimmekin viettää todella mukavan päivän, ja tutustuimme mukaviin kanssaharrastajiin. Pelejäkin tuli pelattua iso liuta, ja mieli olisi toki tehnyt pelata enemmän, mutta kun piti sitten vielä jaksaa iltasella ajella pari tuntia kotiinkin. Tunnelman ja seuran lisäksi Tavernassa oli hyvät tarjoilut, joten kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, jos pyörit siellä päin. Sisään vain rohkeasti! Taverna-seikkailun jälkeen palattiin toki arkirutiineihin. Pelipöydällemme pääsi kirjastosta lainattu Roll for the Galaxy, joka on tunnetun Race for the Galaxyn noppapeliversio. Pelaajat tutkivat avaruutta ja asuttavat sieltä löytyviä planeettoja voittopisteiden keruun

Kesä lopeteltiin fillerikimaralla ja Above and Below pääsi kuin pääsikin vihdoin pöydälle.

Kuva
Kyllä on kivaa kun syksyn myötä tulee peli-iltojakin järjestettyä tiuhemmin. Pimeneviin iltoihin kaipaa toki mukavaa puuhaa, ja mikäs sen parempaa kuin pelaaminen hyvässä seurassa. Toki elokuu on vielä kesäkuukausi, mutta eipä nuo säät nyt ihan priimaa ole olleet.  Ihan ei pelikausi ole vielä täydessä vauhdissa, mutta jotain on toki tullut pelailtua. Perheen naisten kanssa pidettiin perinteinen sushi-ilta, johon sain ovelasti tuotua Sushi go! -pelin teeman varjolla mukaan.   Teeman mukaiset eväät. Sushi go! on hyvin kevyt draftauspeli söpöllä kuvituksella höystettynä. Tai siis GameWrightin kuvitus on söpöä, saksankielisen Zoch:in painoksen kuvitus on lähinnä outoa. Vuorollaan pelaaja valitsee käsikorteistaan yhden kortin, pelaa sen pöytään ja antaa loput käsikortit viereiselle pelaajalle. Näin tehdään kunnes kaikki kortit on pelattu pöytään. Sitten lasketaan pisteet ja aloitetaan uusi kierros. Tähän tapaan pelataan kolme kierrosta ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja. 

Rakennustyömaalta Tylypahkaan ja sieltä takaisin.

Kuva
Days of Wonder on yleisesti  ottaen hyvin luotettava lafka. Heidän julkaisemat pelit, joita ei vuosittain tule yleensä kuin yksi, tehdään rakkaudella ja kunnioituksella. Tai siltä se ainakin kuluttajasta tuntuu. Komponentit ovat aina hyvälaatuisia, ohjekirjat siistejä ja yleisilme on kutsuva. Vaikeudeltaan heidän pelinsä ovat usein perhepelien kategoriaan sijoittuvia, mutta usein myös sellaisia joita harrastajakin jaksaa vääntää. Juurikin näistä syistä kiinnostuin heidän viimeisimmästä pelistä Quadropoliksesta. Kaupunkini rakenteilla. Sim City on monelle tuttu suosikkipeli, jota tuli pienempänä( tai isompana) väännettyä tietokoneella. Aiheena kaupungin rakentaminen on suosittu myös lautapelien keskuudessa. Hauskasta teemasta riippumatta Quadropolis on loppujen lopuksi melko abstrakti peli, joten jos haet oikeaa Sim city -simulaatiota, kannattaa kokeilla Suburbiaa. Siitä huolimatta, ensikertalainen Francois Gandon on onnistunut luomaan mukiinmenevän paketin. Quadropoliksessa jo

Pelaamista kehitysvammaisen kanssa.

Kuva
Lautapelifoorumeilla näkee usein keskusteluketjuja aiheesta "mitä pelaisin lapsieni kanssa?"  Itsellä ei ole lapsia, eikä lähipiiriini juurikaan enää kuulu lapsia, mutta mieheni sisko on kehitysvammainen, joten usein selailen näitä keskusteluja sillä silmällä, koska häntä voi pitää 7-vuotiaan tasoisena. Pelaaminen perheen kesken on meille tärkeää, ja kälyni läsnäollessa pelien valitseminen on välillä hankalaa. Hän kun ei millään kykene vaikeimpiin europeleihin, ja me muut aikuiset ei ehkä niitä lego-pelejä ja Muumin purnukkajahtia jakseta. Juhannuksena oltiin porukalla mökillä Puumalassa, ja juhannusperinteisiin kuuluu meillä lautapelaaminen. Mieheni sisko oli poikkeuksellisesti juhannusmenoissa mukana, hän kun yleensä ei lomaile kuin vasta heinäkuussa. Normaalin kesäpelipakkauksemme sijaan otimme siis tarkoin valittuja pelejä, jotka sopii monimuotoiseen porukkaamme. Splendor on yksi peleistä, joita kälyni jopa itse joskus toivoo pelattavaksi. Kenties häntä kiinnostaa jal

Muutama helmi, enemmän sikoja.

Kuva
Kiirettä on taas pitänyt. Viimeksi lupailin kirjoitella tänne vaikka mistä, mutta hiljaistapa on ollut. Korjataanpa se nyt! Lainasin kirjastosta Soledade-Sentieiro duon Panamaxin, huolimatta sen laivarahtiteeman olevan vähemmän kiinnostava itselleni. Herrojen Madeira on mielestäni hyvä vähän raskaampi europeli, joten luonnollisesti kiinnosti tutkia tyyppien muutakin tuotantoa. Aikaa vaan tuppasi olevani vähemmän kuin olin kuvitellut, ja kahden viikon laina-aikana Panamax pääsi pyödälle jopa yhden kerran. Ja sekin oli aika kaoottinen kokemus, lähinnä sääntökirjan sekavuuden takia. Panamaxissa pelaajat kuljettavat rahtilaivoja Panaman-kanaalin läpi kasvattaen samalla omia laivafirmojaan, ja toki myös hankkien osakkeita muiden pelaajien mahdollisesti tuottoisista firmoista.  Peliä ei yleisesti suositella kahdelle pelaajalle, mutta meillä kävi niin, että päädyttiin Maijun kanssa opettelemaan peli kahdestaan tarkoituksena sitten opettaa peli myös miehelleni myöhemmin. Ei näin. Pan

Ja taas meni niin kuin Strömsössä!

Kuva
Viime viikolla olin tehnyt mahtavia suunnitelmia! Nimittäin helatorstai tarjosi hyvän mahdollisuuden pelipäivälle, sillä suurimmalla osalla läheisistä se sattui olemaan vapaana. No eikös sitten pitänytkin käydä niin, että tiistaina kurkussa tuntunut pieni kaktus osoittautuikin oikeaksi kiusanhengeksi, ja olin koko loppuviikon kuumeessa. Jep jep. Eipä tullut koskettua yhteenkään lautapeliin, mutta Nintendo 3DS ja Legend of Zelda: A Link Between Worlds kävi kuumana. Siinä sitten maatessani kuumeen kourissa saatoin varata kirjastosta pienen läjän pelejä testattavaksi. Lähipäivinä on siis odotettavissa kuvia ja höpinää Panamaxista, Power Grid: First Sparksista, Lewis & Clarkista, Faunasta ja Broom Service:stä. Ihan harakoille koko viikko ei onneksi mennyt. Lauantaina juhlimme sisareni esikoisen, Maiju-Amandan 20-vuotispäivää aurinkoisissa merkeissä. Maiju on täältä blogin sivuilta tuttu naama, yksi ihan vakio pelikumppaneistani. Jahka pääsimme sukulaisista eroon, kaivoimme parit si