Vähän fiilistelyä, fimoilua ja fillereitä.

Tovi on taas kerennyt vierähtää, ja ärsyttävästä sairastelusta johtuen on pelailut ollut melko vähäisiä. Kovasti olisi pelejä jonossa, mutta koko ajan olen joko itse kipeänä tai joku peliseuralaisista. Antibiootit nassuun ja toivotaan, että joulukuun myötä bakteerit ja viruksetkin menevät talviunille!

Kaapelitehtaalla.


Pari viikkoa sitten osallistuin Kaapelitehtaalla koko viikonlopun kestäneeseen Lautapelaamaan 2016 -tapahtumaan. Yleensä Lautapelaamaan on osunut itselle ongelmalliseen viikonloppuun jolloin yksinkertaisesti on liikaa menoa, mutta tänä vuonna pääsin kuin pääsinkin paikan päälle. Menimme mieheni kanssa perjantaina melko pian paikan avauduttua tarkistamaan millainen meno siellä on. Töiden jälkeen olimme hieman toki väsyneitä, mutta halusimme silti osallistua jo silloin. Lautapelaamaan on melko vapaamuotoinen tapahtuma, jossa itse pelaaminen on se juttu, kuten nimestä voi jo päätellä. Oli siellä Competolla ja Lautapelit.fi:llä pienet demo- ja myyntikojut, mutta olisi saanut ehkä olla vähän enemmänkin. Lautapeliseuran pelikirjasto oli myös auki, ja sieltä tuli viikonlopun aikana lainattua monta kertaa pelejä. Yksi meidän viikonlopun yllätyssuosikeista oli Touko Tahkokallion Walnut Grove, jota emme jostain syystä olleet saaneet aikaisemmin pöydälle, ja nyt tilaisuuden tullen tartuttiin boksiin, eikä turhaan!


Dale of Merchants 2 -opastus meneillään.

Maiju ja Walnut Grove.


Perjantaina porukkaa oli hieman vähemmän mutta tunnelma oli silti lämmin. Pelasimme tuntemattomien kanssa kuin myös keskenämme, ja jäimme janoamaan lisää. Siksi puoliväkisin pakotin Maijun kanssamme lauantaina mukaan. Lauantaina porukkaa olikin sitten jo todella paljon, jopa niin paljon, että me taisimme saada viimeisen vapaan pöydän sillä hetkellä.  Joka puolelta pelisalia kuului riemun kiljahduksia tai välillä kiroamisia. Vaikka korvissa välillä soi, oli se kuitenkin mahtavaa!  Parasta oli toki kaikki ihmiset, joita tuli tervehdittyä. Todellisuuspaon Kai ja Annika kävivät morjestamassa meitä ja Pekkasen Tuomon kanssa tuli muutamaan otteeseen turinoitua niitä näitä. Saman harrastuksen omaavien ihmisten parissa tunnit kuluivat kuin siivillä. Pienen punan sain poskilleni joka kerta kun joku tuli sanomaan, että "Hei, sähän oot Miira Noppapotista!".

Salin täydeltä porukkaa.


Marraskuu on minulle muutenkin mieluisa, koska olen syntynyt silloin. Syntymäpäiviäni juhlin yleensä pelipäivän merkeissä, tänä vuonna tosin hieman pienemmällä porukalla, lähinnä perheen kesken. Pizzakakun lisäksi tuolloin pöydälle pääsi Mysterium, Galaxy Trucker, Concept, Mascarade ja One Night Ultimate Werewolf. Olimme sopineet, että pelaisimme tällä kertaa hieman kevyempiä pelejä. Kaikilla taisi olla pientä syysväsymystä. Eipä tuo haitannut! Sain pitkästä aikaan olla Kummitus Mysteriumissa, ja olin jo unohtanut, kuinka ärsyttävää on kuunnella kun muut pelaajat keskenään tulkitsevat vihjeitä AIVAN VÄÄRIN. Ja ilmekään ei saisi värähtää. Onneksi sen hienon screenin taakse on hyvä piiloutua kiristelemään hampaita. Oli se vaan silti superhauskaa.

Nyt taisi mennä joku arvaus oikein.

Galaxy Truckeria oli todella kiva päästä pelamaan pitkän ajan jälkeen. Ostin itselleni sen ipad sovelluksen syntympäivälahjaksi, ja siitä inspiroituneena kaivoin pelin hyllystä pölykerroksen alta. Tätä tuli joskus pelattua yhtenään, mutta välillä pitää vaihdella. Galaxy Trucker ei sovi kaikille, sillä sen koko juju perustuu siihen, että rakennat avaruusaluksen kiireellä ja lopun pelin ajan katsot kun se hajotetaan osiksi. Paitsi, kun olet pelannut peliä pajon, on alusten rakentaminen sen verran helppoa, että tsäänssit selviytyä reissusta paranevat. Aina on kiva katsoa kun kaverin alukseen osuu meteori, mutta ei niin kiva kun se osuu omaan suojaamattomaan tavaratilaan, jossa on juuri ne kalleimmat cargot.

Sanoiko joku meteori?!


Uutuuksiakin on eksynyt hyllyymme, kuinkas ollakaan. Hankin uuden suomenkielisen Agricolan siinä toivossa, että pääsisimme sitä anoppilassa kokeilemaan. Suosin itse saman pelisuunnittelijan Cavernaa, mutta ei Agricolassakaan mitään vikaa ole. Tuo uusi Revised Edition on vielä ihan kiitettävän näköinen. Samaten hyllyyn on muuttanut asumaan Mysteriumin lisäosa Hidden signs sekä kauan odotettu Dale of Merchants 2.  Mustan perjantain kunniaksi, kävimme mieheni kanssa vielä pikaisella pelihakintareissulla, sairastelusta huolimatta, ja selvisimme kotiin hengissä Power Grid kainalossa. Meillä on selkeästi vuoden teemana ollut "hankitaan klassikoita", sillä vuoden sisällä on tullut hankittua useampi jo hieman vanhempi peli, jotka ovat todistaneet peliarvonsa vuosien varrella, ja täten ansainneet paikan hyllyssämme. Uusia ihanuuksia ilmestyy koko ajan, mutta aina jää nähtäväksi kuinka moni niistä kestää aikaa.



Maijun kanssa taiteilimme Fimosta Agricolaan pelinappulat. Tästä onkin jo tullut meille tapa, tai jopa pakkomielle. Jotenkin vain on kiva saada siitä omasta pelistä oman näköinen. Fimo on materiaalina helppo, eikä niin kovin kalliskaan. Sitten vielä animeepleille googly eyesit  Sinellistä ja avot! Tästä tulikin mieleen, että pitäisiköhän pyytää joulupukilta Fields of Arlea... Se kun vielä puuttuu kokoelmastani.

Perhe Purppura estradilla.


Sairastelun takia on harmillista, että Viticulture, La Granja, Cacao ja Arctic Scavengers ovat joutuneet kiltisti odottamaan pöydälle pääsyä. Oikein ärsyttää, mutta minkäs teet. Sääntökirjoja on tullut lueskeltua sängystä käsin. Onhan sekin parempi kuin ei mitään. Ensi kerralla on toivottavasti jotain ihan konkreettista kirjoitettavaa joistakin edellämainituista peleistä. Siihen asti täytyy jatkaa löhöilyä ja glögin juomista. Ikeasta löydetty vuodetarjotin sopii muuten tähän tarkoitukseen todella hyvin!

Tides of Madnessiä sairasvuoteella.


Muistathan, että Noppapotti löytyy myös Facebookista:
Noppapotti Facebookissa.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiatukselta paluu Top50-listan muodossa.

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Paluu Galzyrin maille eli ensikatselmus Dreams and Mysteries -lisäosaan.