Tämän hetken Top-50 -lautapelit.

Minusta on kiva lukea toisten pelaajien top-listauksia peleistä. Jostain syystä oman listan tekeminen on parin viimeisen vuoden ajan ollut tuskaista, koska en haluaisi jättää yhtään hyvää peliä listan ulkopuolelle. Tässä kohtaa omaa harrastusta, kun aktiivista pelaamista on takana parisenkymmentä vuotta, on ihania pelejä tullut kokeiltua satoja. Tätä listaa on minulta kuitenkin jo toivottu useaan otteeseen, joten pakkohan se oli taas istua sorvin äären, eli Pub Meeple laulamaan. Tämä on kuitenkin vain tämän päivän lista, huomenna lista voisi näyttää täysin erilaiselta. Olin itsekin hieman yllättynyt joistakin sijoituksista!

Bloggari täällä moi!

50. Concordia

Tästä tulee varmasti sanomista, mutta olen huomannut viimeaikoina kokevani lievää kyllästymistä Concordian kanssa. Luulen sen johtuvan siitä, että peliä on tullut pelattua lähinnä tabletilla, johon minulla on toki kaikki lisäosat. Jospa peli päätyisi taas fyysisesti pöydälle, voisi sen sijoituskin taas nousta. Pidän kuitenkin pelin eleganttiudesta sekä sen lähes rondellimaisesta korttimekaniikasta. Tämä on parasta Mac Gerdtsiä. 

Omistan tabletille kaikki lisäosat Concordiaan, mutta haluaisin pöydätäkin tämän välillä.

49. Sabika

Germán P. Millánin Sabikaa voisi joku luonnehtia oudoksi peliksi.  Se on rondellipeli, jonka rondelli toimii kolmessa kerroksessa. Kukin kerros keskittyy yhteen pelin osapuoleen: Alhambran rakentamiseen, runojen kaivertamiseen sen käytäviin ja seiniin, ja tuotteiden toimittamiseen laivoilla lähialueille. Pelin teema, ulkonäkö ja mielenkiintoiset mekaniikat ovat mielestäni kiehtovat. 

Peli on valmiina pelaajia varten.

48. Woodcraft

Vladimír Suchý on suunnittelija, joka ei ole jokaisen makuun. Näin olen kuullut. Viimeisen puolentoista vuoden aikana meidän huushollissa on kärsitty jonkinlaista suchymaniaa. Woodcraft löytyi vihdoin Philibertin alesta reilu vuosi sitten, olin sen perään kerennyt haikailla sen julkaisusta lähtien. Pelissä pelaajat ovat haltioita, jotka pyörittävät puuverstaita. Pelaajat tekevät erinäisiä tilauksia puutuoleista nokkahuiluihin, kasvattavat puita, jotka sitten sahataan ja joskus jopa liimaillaan yhteen. Pelin toimintopyörä on todella mielenkiintoinen, ja muistuttaa hieman erästä toista Suchyn peliä, joka tullaan näkemään listallani myöhemmin. 

Verstaani on vastaanottanut suksitilauksen.

47. Arborea

Dani Garciasta on tullut yksi suosikkisuunnittelijoistani. Hänen pelit ovat aina jotenkin hieman erilaisia. Arborea on pöydällä iso väripläjäys; sen pelilauta on valtava ja täynnä kirkkaita värejä. Pelin mielenkiintoisin puoli ei ole omalaatuinen kuvitus, vaan liikkuvat radat, joille pelaajat asettavat työläisensä. Radalta poistuminen pitää ajoittaa niin, että pääsee sellaiselle polulle, jolta saa juuri tarvittavat resurssit sun muut. Peli ei muistuta oikeastaan mitään muuta peliä, se on hyvin omalaatuinen kokemus. 

Arborean kuvitus ei ole kaikkien makuun, mutta itse pidän siitä paljon.

46. Wild Gardens

Wild gardens on kevyt, näyttävä ja helposti pöydättävä peli. Olen pelannut tätä kaikilla pelaajamäärillä, myös soolopelinä useita kertoja. Yleisesti en ole ihan näin kevyiden pelien suurkuluttaja, mutta joku Wild gardensissa kiehtoo. Meillä on tähän myös kolme minilisäriä, jotka tuo lisäkortteja peliin mutta ei muuta sääntöjä. Pelissä on toimintojen valintaa, settien keräilyä ja tilausten toimittamista. Pidän pelissä siitä, että pelaaja pystyy kehittämään toimintojaan tehokkaammiksi pelin aikana, vaikka toimintojen määrä kierrosten kuluessa vähenee koko ajan. 

Wild gardens on kevyt ja rentouttava peli. 

45. The Fellowship of the Ring: Trick-taking game

Minä ja tikkipelit emme usein sovi yhteen. Toki muutamia poikkeuksia on, ja tämä Sormuksen ritarit -teemainen peli on yksi niistä. Tässä yhteistyöpelissä kukin pelaaja on yksi hahmo Tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Jokaisella hahmolla on erilaiset tavoitteet, kuinka monta ja minkälaista tikkiä hän haluaa voittaa tai kenties olla voittamatta. Peli vaikeutuu pidemmälle edetessä ja on oikein mukava kahvipöytäpeli. Teema vaikuttaa minuun, sillä olen kova Tolkien-fani. Muuten en ehkä olisi edes halunnut tutustua peliin. Jos tykkää The Crew:sta, saattaa tämäkin peli maistua. 

Paljon metsäkortteja, mutta ei yhtään sormusta.

44. Rush M.D.

Kaoottisen hauska Rush M.D. on varmasti paras reaaliaikainen peli, jota olen pelannut. Sairaalateema, yhteistyö ja hauskat tiimalasityöläiset takaavat jännittävän pelikokemuksen joka kerta. Tämän pelin parissa tulee sekä kiroiltua, että naurettua vedet silmissä. 

Tämän pelin aikana ei oikein kerkeä napsimaan kuvia, joten pelikuvia ei löydy.

43. Endangered

Tuntuu, että olen tässä lähikuukausina lämmennyt yhteistyöpeleille enemmän kuin pitkään aikaan. Endangered on eläintensuojeluteemainen peli, jossa yritetään pelastaa etukäteen valittua eläinlajia sukupuutolta. Meillä on tähän useampi lisäosa, joten vaihtelua löytyy todella paljon. Tämä haastava noppatyöläisenasettelu pääsee helposti pöydälle, sillä myös mieheni pitää siitä paljon. 

Tässä on muistaakseni panda-lisäosa käytössä ensimmäistä kertaa.

42. Architects of the West Kingdom

Ei ole mikään suuri salaisuus, että Garphill Games on yksi suosikkijulkaisijoistani. Varsinkin koko West Kingdom -trilogia on lähellä sydäntäni. Joskin Viscounts jäi täpärästi listan ulkopuolelle. Architects on sieltä helpoimmasta päästä, mutta ei ole yhtään sen huonompi. Meillä on tähän kaikki lisäosat ja Collector's box, sekä pelimattokin löytyy. Harvoin ostan peliin metallikolikoita, mutta West Kingdom -trilogiaan ostin. 

Haluaisin rakentaa tämän kauppa-aseman.

41. Terracotta Army

Tässä kohtaa listaani huomaan, että pyörivät toimintopyörät ja -rattaat ovat selkeästi makuuni. Terracotta Army on työläisenasettelupeli, jossa työläiset asetellaan pelilaudalla olevan kolmekerroksisen toimintokehän ympärille. Kahta ylintä kerrosta on mahdollista kääntää, jolloin saatavat toiminnot vaihtuvat. Pelaajat ovat artesaanikuvanveistäjiä, jotka on palkattu muovailemaan kuuluisaa terrakotta-armeijaa. Erilaisista patsaista saa erilailla pisteitä, ja niiden asettelu laudalle on ihanan pulmallista. 

Tästä alkaa patsasarmeijani.

40. Autobahn

Edellisenä syksynä Black Friday -alesta todella halvalla ostettu Autobahn nousi heti hitiksi meidän pelipöydällä. Saksalaisten moottoriteiden rakentaminen on todella hauskan erilainen teema, mutta peli itsessään on ihanan raskas europeli. 

Pohjoiseen käy tieni.

39. Wayfarers of the South Tigris

Kun mieheni näki minun katsovan aikoinaan videota Wayfarersista, oli hänen ainoa kommentti, että "tuo näyttää ihan sinun peliltä". Eipä siis ollut yllätys kun se samaisen vuoden jouluna löytyi pukinkontista. Hän ei edes siinä kohtaa ollut osannut yhdistää, että peli on samoilta suunnittelijoilta ja julkaisijalta kuin meidän rakastamat West Kingdom -pelit. South Tigris -sarja on edeltäjäänsä raskaampi, mutta minä pidän etenkin Wayfarersin erilaisuudesta. Hieman rasittaa päälaudan kolme irrallista osaa, jotka ei tunnu pysyvän koskaan paikoillaan. Mutta näin on pakko olla, sillä laatat ovat kaksipuoleiset tuomaan vaihtelua.

Haluan keltaisen parannuslaatan joka maksaa keltaisen tai vihreän meeplen, jonka kuka tahansa voi myöhemmin saada itselleen kyseisen maisemakortin kanssa.

38. Men-Nefer

Pienenä halusin isona arkeologiksi, joka kaivaisi loputonta hiekkakasaa ja löytäisi sattumalta jonkun kauan sitten kuolleen faaraon hautakammion. Ei minusta arkeologia tullut, mutta rakkaus antiikin Egyptiin kyllä säilyi. Men-Nefer on kuin monta minipeliä yhdessä, joista kaikista muodostuu todella mielenkiintoinen kokonaisuus.  Se oli myös viime Essenin eniten odottamani julkaisu. Enkä pettynyt. Ainoa hieman negatiivinen puoli pelissä on, että setupointi kestää kyllä turkasen kauan.

Näistä kolmesta toimintoparista pitäisi nyt valita.

37. Paint the Roses

Liisa Ihmemaassa -teemainen yhteistyö- ja deduktiopeli Paint the Roses on osoittautunut kestosuosikiksi. Myös siskoni on tähän tykästynyt, mikä on saavutus jo itsessään! Peli tuo jännittäviä hetkiä ja antaa mukavasti haastetta.

Toivottavasti Jani osaa päätellä vihjeeni oikein.

36. Flip 7

Saa nähdä jääkö Flip 7 tällaiseksi yhden kesän peliksi, mutta  oikealla jengillä peli on todella hauska. Pelihän on käytännössä onnenkoetusta eikä mitään muuta, mutta kanssakilpailijoiden painostus, kevyt naljailu ja muu tunnelmointi nostaa pelin minun tämän hetken lemppari kortinlätkinnäksi.

Juhannus, skumppa ja Flip 7.

35. Tranquility

Eräänä iltana sain päähäni, että kokeillaan huvin vuoksi Tranquilitya BGA:ssa. Ajattelin sen jäävän sellaiseksi kertaluontoiseksi kokeiluksi, mutta toisin kävi, sillä nyt peli löytyy myös omasta pelihyllystä. Pelaajat yrittävät saada täytettyä ennalta määritelty pelialue numerokorteilla, joidenka täytyy aina kasvaa alhaalta ylöspäin.  Jos pelaa täysin tyhjään kohtaan, saa kortin pelata ilmaiseksi, mutta toisen numerokortin viereen pelattuna joutuu maksamaan numeroiden erotuksen kortteina. Jos yhdenkään pelaajan pakka loppuu ennen kuin pelialue on täytetty, on peli hävitty. Yksinkertainen ja koukuttava, vahva suositus tälle. 

Hurjan korkeita lukuja.

34. Honey buzz

Mehiläispeli vetoaa edelleen, ehkä varsinkin lisäosan vihdoin tultua viime vuonna.  Peli on mielenkiintoinen yhdistelmä laaattojen- ja työläisenasettelua. Söpöstä kuvituksesta huolimatta pelissä saa pähkäillä kiitettävästi. 

Hunajakennoja.

33. Teotihuacan: City of Gods

T-sarjan pelit ovat jo vuosia kuuluneet suosikkeihini, joten ketään ei yllätä nähdä niitä listallani. Teotihuacan käyttää noppia modernilla tavalla, niitä ei heitetä ollenkaan pelin aikana! Pelilauta on iso rondelli, jossa pelaajat kiertävät tehden erilaisia toimintoja. 

Meiltä löytyy nykyisin myös tämä Deluxe Master Set pelistä.

32. The Lord of the Rings: Duel for Middle-Earth

Eräänä keväisenä sunnuntaina mieheni lähti kauppaan ostamaan päiväkahvileipää ja tuli Duel for Middle-Earthin kanssa kotiin. Olen täysin kyllästynyt sen edeltäjään 7 Wonders Dueliin, joten voitte uskoa olleeni todella yllättynyt kuinka paljon pidin tästä LotR-versiosta. Kaikki muutokset ovat pelkästään positiivisia, enkä sano tätä vain siksi että pelin teema on itselle mieluisampi.

 

Vincent Dutrait:n kaunista kuvitusta.

31. First Rat

Rottanauttien matka kaatopaikan halki raketilleen matkalla kuuhun hakemaan juustoa, on ehkä erikoisen teema vähään aikaan. Pelaajat liikkuvat halki pelilaudan, keräten tarvikkeita rakettia varten. Vuorollasi voit joko liikuttaa yhtä rottanauttia 1-5 askelta tai 2-4 rottanauttia 1-3 askelta, jos ne vain päätyvät samanväriselle askelmalle, mistä lähtivät. Peli päättyy kun joku saa neljännen rottanauttinsa rakettiin tai kahdeksannen pisteytysmerkkinsä laudalle. Mieheni sai pelin viime vuonna syntymäpäivälahjaksi, joten enää ei tarvitse tyytyä kirjaston kappaleeseen. 

Mikäs sieltä paketista paljastuikaan?

30. Altiplano

Pussinrakentelu on yksi lemppareistani, joten aina kun pelissä on kyseinen mekaniikka, haluan sitä kokeilla. Reiner Stockhausenin Altiplano on jo pitkään ollut yksi suosikeistani, eikä tilanne ole vieläkään muuttunut. Laamapeli on surullisen aliarvostettu Orléansin serkku. 

Nykyään harvoin on aikaa fimoilla, mutta näistä Altiplanon fimoista olen edelleen ylpeä.

29. Bitokū

Bitoku oli ensimmäinen Gérman P. Millánin peli johon tutustuin. Sen Studio Ghiblimäinen kuvitus ja noppatyöläismekaniikka veti minua puoleensa, ja sittemmin olen hankkinut myös pelin Resurotan-lisäosankin. Henkien kätkemän soundtrack taustalle soimaan ja tunnelma on juuri kohdallaan. Harmillisesti Bitokun sääntövihko ei ole parhaimmasta päästä, mikä on julkaisija Devirille tyypillinen ongelma. 

Pelaamalla tämän Imomushin saan vapautettua sen viereisen nopan.

28. One Night Ultimate Werewolf

Meidän klaanin eli suvun kanssa tulee usein pelattua One Nightia. Se on nopea bluffauspeli, jossa osa pelaajista on kyläläisiä ja osa ihmissusia. Osat vaihtuvat pelin aikana ja valheella on lyhyet jäljet. Vai onko? Paljon on tullut naurettua pelin kanssa, ja tullaan nauramaan jatkossakin. Pelaamme aina Daybreak-lisäosan kanssa, jotta kenenkään ei tarvitse olla tylsä tavallinen kyläläinen jolla ei ole sen kummempaa roolia. 

O-ou, minä olen susi!

27. Revive

Vuosi sitten talvella lainasimme mieheni kanssa Reviven kirjastosta, ja viime syksynä ostin sen lopulta omaksi, sillä olimme tykästyneet peliin niin paljon. Omalaatuinen korttimekaniikka, jossa kortista saa toiminnon sen mukaan, miten päin ja mihin kohtaan sen pelaa omaan pelaajalautaan, ja vaihtelevat heimot tekevät tästä pelistä joka kerta mielenkiintoisen. Pelissä on paljon sälää, mutta miehenikin totesi heti ensimmäisen pelin jälkeen, että peliin kun pääsee sisälle, on kaikki sälä lopulta helposti ymmärrettävää. 

Meillä on onneksi jatkettava pöytä, koska enempää pelaajia ei tähän peliin muuten mahtuisi.

26. Forest Shuffle

Metsäsekoitusta tulee pelattua paljon BGA:ssa. Omaa en omista, mutta siskontytöltä löytyy, joten tätä pelataan usein. Teema ja kuvitus on viehättävää ja monikäyttöiset kortit tekevät pelistä joka kerta kiinnostavan kokemuksen. Peliin on myös kivoja lisäosia, jotka toisaalta hieman tasapainoittavat peliä mutta tuovat myös vaihtelua korteissa. 

Lähipiiristä löytyy Forest shuffle ihan fyysisenä kappaleena.

25. Paladins of the West Kingdom

Mitä tähän sanoa, mitä ei olisi jo sanottu Paladinsista? Monen suosikki-Garphill, eikä suotta! Peli johon palaan innolla aina uudelleen. Ollaan miehen kanssa harmiteltu sitä, ettei tätä löydy BGA:sta, vaikka sisarpeli Architects löytyy. 

Nyt saisi värvätä kyläläisiä halvalla.

24. Orléans

Pussinrakentelun klassikko. Orléansia löytyy hyllystä monta pakettia, sillä meillä on pelin kaikki lisäosat.  Vahva suositus hankkia peliin kolikkosuojat.

Tässä pelataan The Plague-lisäosalla.

23. Wingspan Asia

Paras tapa pelata Wingspania on Asia-lisäosan Duet-moodi kahdelle pelaajalle. Peli ei esittelyjä kaipaa, se on ollut valtava menestys. 

Teetä ja aasialaisia lintuja.

22. Wonderland's War

Lisää pussinrakentelua, tällä kertaa Liisa Ihmemaassa -kuorrutteella. Pelissä on avointa draftausta ja aluehallintaa, pelaajakohtaiset voimat ja ihania chippejä. Toivoisin, että peli pääsisi pöydälle useammin, tähän täytyy ehkä ruveta taas panostamaan tietoisesti. 

Muiden vielä valitessaan hahmojaan, minä otin oman lempparini, eli Hullun Hatuntekijän. 

21. The Voyages of Marco Polo

Tässä kohtaa joku varmaan tippui penkiltä, mutta kyllä, entinen lempparipelini The Voyages of Marco Polo on tipahtanut näinkin alas top-kympistä. Olen yksinkertaisesti pelannut peliä niin PALJON, että välillä on annettava tilaa muille peleille. On se minulle silti rakas, ja pelaan jatkossakin erittäin mielelläni. 

Tässä pelaamme Agents of Venice -lisäosalla. Sääntöjen tarkistus menossa.

20. The Lost Expedition

The Lost expedition taitaa olla meidän lemppari parisuhdepeli. Todella tiukka yhteistyöpeli, jossa yritetään löytää kadonnut sivilisaatio vaarallisesta sademetsästä. Yksi kierros on jaettu aina päivään ja yöhön. Päivän aikana pelatut kortin käsitellään numerojärjestyksessä, mutta yövaiheessa korttien pelausjärjestyksessä. Pelaajat kohtavaat panttereita, myrkkykäärmeitä ja muita vaaroja, ja vain harvoin löytävät ruokaa tai ensiaputarvikkeita. Peli on haastava, mutta ihana sellainen. Meillä on myös pelin lisäosa Fountain of Youth, jolla saa vaihtelevia lisämoduuleja peliin, jos haluaa vähän lisämaustetta. Pelin kuvitus on myös ihanaa, lapsuuden Tintti-sarjakuvien tyylistä. 

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...

19. Great Western Trail: Second Edition

Vuosien jälkeen Great Western Trail on palannut listalleni. Olin myynyt jokunen vuosi sitten meidän ensimmäisen painoksen hankkiakseni toisen painoksen, joka sitten jotenkin vain unohtui hankkia. Nyt sain sen äitienpäivänä lahjaksi, joten peliä ei tarvitse pelata vain BGA:ssa. Olin ihan unohtanut kuinka paljon pelistä pidän. Hyllyyn on ilmestynyt myös Argentina-versio, josta pidän vielä enemmän, mutta lasken sen tähän samaan sijoitukseen mukaan.

Nyt olisi anguspihviä tarjolla.

18. The Grimm Masquerade

Tätäkin peliä tulee pelattua sukulaisten kanssa. Monta tuntia on naurettu yrittäessämme päätellä toistemme hahmoja. Tämä peli on kyllä rikollisen aliarvostettu. Jokaisella pelaajalla on salainen hahmo, joka haluaa kerätä yhtä esinettä ja vältellä toista. Jos pelaaja saa kerättyä kolme korttia keräämäänsä esinettä eteensä, hän voittaa kierroksen. Jos taas pelaajalla on edessään kaksi sitä esinettä, jota hänen pitäisi vältellä, on hän kierrokselta ulkona. Vuorollaan pelaajan täytyy pelata yksi kortti itselleen ja antaa toinen kortti toiselle pelaajalle.

Tästä pelistä en luovu ikinä!

17. Detective Club

Detective club on paras partypeli mielestäni. Peli yhdistää Dixitiä muistuttavat kortit ja A Fake artist goes to New York -tyylisen petturipelin.  Hankin tähän hiljattain Noir-lisäosan, jossa tulee lisäpakka kortteja. Helppo lisäys mahtavaan peliin! Tämä on vakkaripeli pikkujouluina. Ainoa negatiivinen puoli on, että peli tulee rasittavassa peltilaatikossa. 

Lisäosan kortteja.

16. Tiletum

Tiletum on edelleen suosikkini T-sarjan peleistä. Siinä on hieman Marco Polo-viboja, joten ehkäpä juurikin siksi. Pelin noppia käytetään kuitenkin täysin eri tavalla kuin Marco Polossa. Myös mieheni pitää tästä pelistä, mikä on poikkeuksellista, koska muut T-pelit eivät ole olleet hänen makuunsa. 

Ihana kevätaurinko lämmitti peliä.

15. Aquatica

Epäilin, että näinköhän Aquatica pääsee top-20:n enää, mutta parit viimekertaiset pelit ovat olleet niin nautinnolliset, että ei sen sijoitus olisi voinut olla mitään muuta. Kovasti haluaisin hankkia sen uusimman Coral reefs -lisurin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Peli lainaa Concordiasta tutun korttimekaniikan, mutta muuten peli on hyvin erilainen. Kiinnostaa myös minkälainen myöhemmin tänä vuonna ilmestyvä kaksinpeliversio tulee olemaan. 

Seuraavaksi aion pelata meriherran.

14.  Dungeon Petz

Kestosuosikki Dungeon Petz porskuttaa listalla edelleen. Silloin tällöin on tullut huono pelikerta vastaan, jolloin en ole saanut mitään pelin aikana aikaiseksi. Vastapainoksi toki on niitä kertoja, kun peli suorastaan laulaa ja olen onnistunut saamaan pelini rullaamaan täydellisesti. Nykyisin tätä tulee pelattua lähinnä Board Game Arenassa, mikä on hieman sääli.

Lisäosa Dark alleys käytössä.

13. Crusaders: Thy Will Be Done

Crusaders on peli, jota haluaisin pelata enemmän mutta jostain syystä se on jäänyt vähän paitsioon. Viimeisimmät pelit ovat olleet digitaalisia, mutta haluaisin pelata peliä myös enemmän ihan fyysisesti, kerta se omasta kokoelmasta löytyy. Me pelaamme aina Divine Influence -lisäosalla, se on paras tapa pelata.

Crusadersin toimintopiirakka.

12. Black Forest

Uwe Rosenbergin Black Forestia tuli odoteltua yli kymmenen vuotta, ja pelko siitä, että peli ei olisi sen odotuksen arvoinen oli vahvasti läsnä. Huolehdin kuitenkin turhaan, sillä kun sain pelin viime syksynä lahjaksi, siitä tuli heti suosikki. Peli laajentaa Uwen aikaisemman pelin Glass roadin konseptia, ja tekee sen mielestäni loistavasti. Kortit ovat poistuneet ja tilalle ovat tulleet kyläläislaatat, mutta resurssiympyrät ovat tehneet paluun. 

Schwarzwaldissa tekemässä lasia.

11. Abyss

Abyss on ollut listoilla vuosia, ja eipä se täältä ole mihinkään kadonnut. Olen puhunut pelistä kymmeniä kertoja, joten mitäpä tässä vielä sanoa? Meillä pelataan molemmilla isoilla lisäosilla, eikä peli siltikään ole kestoltaan pitkä. 

Tällä laatalla pääsin etsimään aarteita.

10. Viticulture World

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta Viticulture world on paras tapa pelata Viticulturea. Se tekee pelistä yhteistyöpelin, jossa ei riitä että yksi pelaaja pääsee tiettyyn pistemäärään, vaan kaikkien on ylitettävä tuo raja. Vaihtelevat skenaariot pitävät pelin mielekkyyden yllä ja tuovat aina jotain pientä eroavaisuutta peliin. 

Viticulture world alkamaisillaan.

9. The Castles of Burgundy

Burgundin linnat on parasta Feldiä.  Peliä tulee pelattua jatkuvasti, joten onhan se paikkansa ansainnut topkympissä. En edes omista sitä Awaken realmsin hienoa überpainosta, vaan vuoden 2019 Alean juhlaversion jota monet parjaavat, mutta josta itse pidän huomattavasti enemmän kuin siitä beigestä alkuperäisestä. 

Melkein kaikki laivat täytetty.

8. Lost Ruins of Arnak

Pakanrakennus ja työläisenasettelu on suosittu yhdistelmä nykyisin, ja Arnak on osoittanut sen olevan toimiva parivaljakko. Varsinkin ensimmäisen lisäosan jälkeen, peli on tullut jäädäkseen. 

Meidän Arnak on päivitetty fimolla.

7. Sky Team

Kahden pelaajan pitää yrittää laskeutua lentokoneella turvallisesti lentokentälle. Haasteena on  jarrut, moottori, siipitasapaino ja kiitoradalla tiellä olevat muut lentokoneet. Tätä peliä on tullut pelattua lukuisia kertoja, ja suosittelen sitä ihan kaikille. 

Yksi neljästä siivekkeestä hoidettu.

6. Windmill Valley

Joululahjaksi saatu Windmill Valley on Dani Garcian käsialaa, ja rakastuin siihen ensipeluulla.  Pelaajat ovat hollantilaisia tulppaanifarmareita. Tämä peli on minulle lohtupeli, jota pelaan koska tahansa, myös silloinkin kun oma mieliala ei ole parhaimmillaan. 

Tuulimyllyjä nousee maisemaan.

5. Praga Caput Regni

Jos kysyt, mitä peliä meillä on pelattu viimeisen vuoden aikana eniten, on Praga Caput Regni todennäköisesti kakkossijalla. Peli, jota lainasimme alunperin kirjastosta, mutta sen huonokuntoisuus hieman ärsytti, joten kun peli tuli käytettynä hyväkuntoisena vastaan, ostin pelin omaksi. Totuus kuitenkin on, että pelaamme peliä viikottain BGA:ssa.  Pelin setupointi on aikaavievää, ja siksi se pääsee helpommin pelattavaksi digitaalisena. Omistan kuitenkin pelin riemulla ihan fyysisenä, sillä tästä on tullut mieheni lempipeli. 

Pragan toimintoympyrä on erittäin keskeinen osa peliä.

4. Everdell

Luulin, että Everdell olisi tippunut listalla hieman alemmaksi, mutta ehkäpä se, että peliä on varsinkin keväällä tullut pelattua taas runsaammin, piti pelin sijoituksen näinkin ylhäällä. Hankin keväällä myös Everdell Duo:n, joka on auttanut pitämään Everdell-intoa yllä. Se on passeli arki-iltoihin, jolloin emme välttämättä jaksa setupoida isompaa Everdelliä lasten mentyä nukkumaan. 

Spirecrest-lisäosa tällä kertaa mukana.

3. Barcelona

Jos olisin tehnyt tämän listan jonain toisena päivänä, olisi Barcelona luultavasti ollut numero ykköseni. Koska minä yksinkertaisesti rakastan tätä peliä. Pidimme menneenä syksynä synttärinikin teemoitettuna tämän pelin ympärille. Pelaajat ovat arkkitehtejä, jotka auttavat laajentamaan Barcelonan katukuvaa kasvavan kaupungin tarpeisiin 1800-luvun lopun Espanjassa. Pelaaja saa tehdä toiminnot sen perusteella, mihin risteykseen hän laittaa kyseisen kierroksen nappulansa. Pelilaudalla olevat nappulat ovat kuitenkin myös muiden pelaajien käytössä, sillä näiden perusteella kaupunkiin nousee kerrostaloja. Katuja päällystetään ja raitiovaunulla kuljetaan pitkin poikin kortteleita. Sanoinko jo, että rakastan peliä?

Barcelona laajenee.

2.  Ark Nova

Olin suorastaan järkyttynyt, kun huomasin Ark Novan nousseen näin ylös.  Muistaakseni se oli viidennellä sijalla viimeksi. Mieheni tosin kommentoi, että eihän tuo ole ihme ollenkaan, koska pelaan tätä peliä koko ajan. Olen tykästynyt pelaamaan peliä Merimaailmat-lisäosalla, mutta pelaan kyllä ihan peruspeliäkin mielelläni ja useasti.

Aikamoinen tilasyöppö tämä Ark Novakin.

1. Dune: Imperium 

Näinhän siinä kävi, että Dune: Imperium piti tiukasti kiinni ykkössijastaan. Vaikka todellisuudessa oikeastaan koko top-5 on ehdottomia suosikkejani. Siinä missä Arnakin yhdistelmä työläisenasettelua ja pakanrakennusta on erittäin toimiva, Dunessa se on *chef's kiss*. Teema toki auttaa, sillä Frank Herbertin Dyyni -sarja on yksi suosikeistani, mutta uskon vahvasti että pelistä voi nauttia vaikkei tuntisi lähdemateriaalia. Pidän tavasta, jolla Dunen kortit ovat monikäyttöiset, ja vuorollaan pitääkin pohtia, käyttääkö kortin laittaakseen työläisen laudalle, vai käyttääkö kortin myöhemmin rahana tai sotavoimina. 

Tällä kertaa painotin pakkani fremeneihin.

Sellainen setti tällä kertaa. Paljon hyviä pelejä jäi toki listan ulkopuolelle, mutta en millään jaksanut kirjoittaa esimerkiksi 100 parasta peliä ylös. Ja siltikin niitä pelejä jäisi ulkopuolelle, joten kai se on vain totuttava siihen, että maailmassa on enemmän hyviä pelejä kuin kenelläkään on aikaa pelata. Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti!