Noppapotti

Joskus eteen tulee lautapelejä, joidenka mekaniikat ovat niin hyviä, että voin antaa anteeksi kuivan ja päälleliimatun teeman. Ja sitten joskus tulee eteen pelejä, joidenka teema tulee pelistä niin vahvasti läpi, että voin antaa anteeksi mekaanisen keskinkertaisuuden. Rock hard 1977 on juuri näitä jälkimmäisiä, joka sisimmältään on melko yksinkertainen työläisenasettelupeli, mutta sen teema on läsnä pelin jokaisessa pienessäkin yksityiskohdassa - ja mikä parasta, se on yksinkertaisesti hauska pelata! Kansikuva jo kertoo, mistä pelissä on kyse. Kuvittele itsesi seitsemänkymmentäluvun loppuun, jaloissa trumpettifarkut ja päälläsi psykedeelisin kuvioin koristeltu kauluspaita, jonka hihoissa on hapsut. Olet päivätöissä enosi toimistossa kopioijana ja kulutat suurimman osan palkastasi nuhjuisen treenikämpän vuokraan, koska unelmasi on olla rokkistara.  Matkasi kuuluisuuteen alkaa toimiston Xerox-koneeseen nojaten, toivoen että olisit päivätyösi sijaan mennyt nauhoittamaan bändikaveriesi...

*Arvostelukappale saatu Lautapelit.filtä*  Minulta on aina ajoittain kyselty mielipidettäni Shei S:n ja Isra C:n suunnittelemasta  The White Castle pelistä. On totta, että lähtökohtaisesti peli vaikuttaa hyvinkin minun peliltä. Japaniin sijoittuva teema, noppien värväys yhtenä päämekaniikkana ja muutenkin kovin ihanan euroinen kokonaisuus. Jouduin vain toistuvasti toteamaan, etten ole kerennyt peliin tutustua, vaikka se kiinnosteleekin. Mutta sitten Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi, ja koin aikani White Castlen parissa vihdoin tulleen. Pyysin pelistä arvostelukappaleen, ja sen sainkin. Tarkoitukseni oli julkaista arvostelu jo alkuvuodesta, mutta heh, elämä osaa heittää eteen välillä kaikkea odottamatonta - silloinkin kun sitä et millään haluaisi. Puhuin pelistä Hyvin draftattujen korttien jaksossa 253.  Joulun ajan pelailut , joten jos seuraat minua ja Annikaa Youtubessa, olet saattanut kuulla minun jotain pelistä jo kertoneen.  Soijakuppien hyötykäyttöä.  ...