The White Castle - Tiukka peli, joka ei onneksi liity siihen hampurilaisketjuun mitenkään.
*Arvostelukappale saatu Lautapelit.filtä*
Minulta on aina ajoittain kyselty mielipidettäni Shei S:n ja Isra C:n suunnittelemasta The White Castle pelistä. On totta, että lähtökohtaisesti peli vaikuttaa hyvinkin minun peliltä. Japaniin sijoittuva teema, noppien värväys yhtenä päämekaniikkana ja muutenkin kovin ihanan euroinen kokonaisuus. Jouduin vain toistuvasti toteamaan, etten ole kerennyt peliin tutustua, vaikka se kiinnosteleekin. Mutta sitten Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi, ja koin aikani White Castlen parissa vihdoin tulleen. Pyysin pelistä arvostelukappaleen, ja sen sainkin. Tarkoitukseni oli julkaista arvostelu jo alkuvuodesta, mutta heh, elämä osaa heittää eteen välillä kaikkea odottamatonta - silloinkin kun sitä et millään haluaisi. Puhuin pelistä Hyvin draftattujen korttien jaksossa 253. Joulun ajan pelailut, joten jos seuraat minua ja Annikaa Youtubessa, olet saattanut kuulla minun jotain pelistä jo kertoneen.
Hypätkäämme hetkeksi mielissämme 1760-luvun Japaniin. Daimio Sakai Tadazumi hallitsee Himeijin linnan aluetta rautaisella otteella. Me pelaajat edustamme pienempiä klaaneja, jotka haluavat soluttautua linnaan erinäisiin rooleihin, puutarhureista hovimestareihin, turvataksemme oman klaanimme aseman hovissa. Peli kestää kolme kierrosta ja jokaisessa kierroksessa pelaajalla on kolme vuoroa. Yhdeksän vuoroa on ajallisesti kireä peli, jossa hutivuoroihin ei ole varaa. Hyvä pelaaja pystyykin kombottelemaan toimintonsa taitavasti, jolloin vuoroistaan saa parhaimman hyödyn irti. Vuorollaan pelaaja valitsee laudalta nopan ja sille toimintopaikan.
Pelilaudan keskellä on kolmikerroksinen Himeijin linna huoneineen. Jokaisessa huoneessa on paikka nopalle sekä sen vieressä toimintoja, joita nopalla voi suorittaa. Nopan väri määrittää minkä tai mitkä toiminnot pelaaja saa tehdä. Jokaisen vuoron alussa valitaan linnalaudan vasemmasta reunasta löytyviltä kolmelta sillalta yksi noppa, aina joko sillan pienin tai suurin - ei koskaan mitään siltä väliltä, ja asetetaan se jonnekin linnan huoneista, pelaajan omalla laudalla oleviin nopparuutuihin tai pelilaudalla linnan ulkopuolella oleviin toimintoruutuihin. Mikäli noppa on silmäluvultaan pienempi kuin lautaan merkattu noppaluku, joutuu pelaaja maksamaan erotuksen kolikkoina. Mikäli noppa taas on isompi, pelaaja saa tuon erotuksen pankista. Mikäli pelataan useammalla kuin kahdella pelaajalla, on pelaajan mahdollista laittaa noppa toisen nopan päälle. Noppia saa kuitenkin olla korkeintaan kaksi päällekäin.
Pelaajan omalla laudalla on kolme riviä, joihin voi myös asettaa nopan. Näistä toiminnoista saa resursseja sen mukaan, kuinka paljon riviltä on saanut pelinappuloita pelattua linnaan. Näiden lisäksi rivin päädyssä on kortti, joka kertoo mitä pelaaja saa resurssien lisäksi. Se voi olla lisää resursseja, lisätoimintoja tai vaikka yhdistelmä näitä. Pelinappuloita on kolmea eri laatua: puutarhureita, hovimiehiä ja sotureita. Puutarhurit asetetaan puutarhuri-toiminnolla noppasiltojen alla oleviin ruutuihin, soturit soturi-toiminnolla linnan ulkopuolella oleviin leireihin ja hovimiehet hovimies-toiminnolla itse linnan huoneisiin. Nämä kaikki tuovat omalla tavallaan pisteitä pelin lopussa.
Vuorojen vähyys ei ole ainoa niukkuus pelissä. Resursseja joutuu käyttämään harkiten ja juuri oikeissa kohdissa. Soturit tarvitsevat rautaa, puutarhurit ruokaa ja hovimiehet helmiäistä. Myös daimiosinetit ovat tärkeitä ja kallisarvoisia. Niitä pelaajalla voi olla korkeintaan viisi kerrallaan. Niillä voi hätätapauksessa hankkia rahaa tai resursseja, mutta oikeasti niitä kannattaa varata joko toimintojen lisämaksuihin tai pelilaudan yläreunassa olevan ajankulkuradan välietappimaksuihin. Ajankulkurata määrittää jokaisen uuden kierroksen pelaajajärjestyksen, mutta tuo myös pelaajalle pisteitä, mikäli hän etenee sillä pelin aikana tarpeeksi pitkälle. Pelissä pelataan kolme kierrosta, joista jokaisessa pelaajilla on aina kolme vuoroa - yhteensä siis vain yhdeksän vuoroa koko pelin aikana.
The White Castle on elegantti strategiapeli, joka pienestä koostaan huolimatta antaa mehukkaan pelikokemuksen. Vuorojen niukkuus tuo peliin mukavaa painetta ja vuoroistaan haluaa saada turboahdettua kaiken irti. Oman pelilaudan pieni koneisto tukee pelaajaa, kun hän saa pelattua pelinappuloita pois peittämästä resurssien kuvia. Peli tuntuukin loppuvan aina pari vuoroa liian aikaisin, kun haluaisi saada vielä hieman nyhdettyä irti kaikesta. Mikä on vain hyvä, peli on siis juuri sopivan pituinen eikä laahaa lopussa. Paras pelaajamäärä on ehkä kolmella, mutta olen nauttinut myös kaksinpeleistä. Pidän pelin melko vähäeleisestä kuvituksesta yhdistettynä värikkäisiin puunappuloihin. Kuvituksesta on vastannut espanjalainen Joan Guardiet. Toimintojen ja palkkioiden symbolit ovat ihanan selkeitä ja helposti omaksuttavia.
Pelin laatikko taas on pieni murheenkryyni, se tuntuu ihan piirun verran liian pieneltä. Komponentit saa asetella takaisin laatikkoon melko huolella, ja kansi tuppaakin helposti jäämään hieman koholle. En ole tämän takia viitsinyt omia korttejani suojittamaan, vaikka yleensä niin teen. The White Castle ei varmasti ole kaikkien makuun juurikin sen tiukan luonteen takia, mutta minun mielestä se tekee pelistä helmen. Peli on nopea mutta haastava ja loppuun asti mielenkiintoinen. Maailmassa, jossa peleissä usein saadaan pisteitä joka tuutista, on Valkolinna pirteä tuulahdus, jossa pisteiden eteen joutuu tekemään töitä. Ja aikaa siihen ei juuri ole. Peli löytyy myös Board Game Arenasta, mikäli haluaa päästä sitä kokeilemaan. Meillä peliä onkin tullut pelattua sekä fyysisesti että digitaalisesti, koska se tuntuu sopivan kumpaankin formaattiin. Mikäli kaipaat peliä, joka antaa paljon mutta ei vie tolkuttomasti hyllystä tilaa, tämä on se peli.
Kommentit
Lähetä kommentti