Noppapotti

Joskus eteen tulee lautapelejä, joidenka mekaniikat ovat niin hyviä, että voin antaa anteeksi kuivan ja päälleliimatun teeman. Ja sitten joskus tulee eteen pelejä, joidenka teema tulee pelistä niin vahvasti läpi, että voin antaa anteeksi mekaanisen keskinkertaisuuden. Rock hard 1977 on juuri näitä jälkimmäisiä, joka sisimmältään on melko yksinkertainen työläisenasettelupeli, mutta sen teema on läsnä pelin jokaisessa pienessäkin yksityiskohdassa - ja mikä parasta, se on yksinkertaisesti hauska pelata! Kansikuva jo kertoo, mistä pelissä on kyse. Kuvittele itsesi seitsemänkymmentäluvun loppuun, jaloissa trumpettifarkut ja päälläsi psykedeelisin kuvioin koristeltu kauluspaita, jonka hihoissa on hapsut. Olet päivätöissä enosi toimistossa kopioijana ja kulutat suurimman osan palkastasi nuhjuisen treenikämpän vuokraan, koska unelmasi on olla rokkistara.  Matkasi kuuluisuuteen alkaa toimiston Xerox-koneeseen nojaten, toivoen että olisit päivätyösi sijaan mennyt nauhoittamaan bändikaveriesi...

*Arvostelukappale saatu Lautapelit.filtä*  Minulta on aina ajoittain kyselty mielipidettäni Shei S:n ja Isra C:n suunnittelemasta  The White Castle pelistä. On totta, että lähtökohtaisesti peli vaikuttaa hyvinkin minun peliltä. Japaniin sijoittuva teema, noppien värväys yhtenä päämekaniikkana ja muutenkin kovin ihanan euroinen kokonaisuus. Jouduin vain toistuvasti toteamaan, etten ole kerennyt peliin tutustua, vaikka se kiinnosteleekin. Mutta sitten Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi, ja koin aikani White Castlen parissa vihdoin tulleen. Pyysin pelistä arvostelukappaleen, ja sen sainkin. Tarkoitukseni oli julkaista arvostelu jo alkuvuodesta, mutta heh, elämä osaa heittää eteen välillä kaikkea odottamatonta - silloinkin kun sitä et millään haluaisi. Puhuin pelistä Hyvin draftattujen korttien jaksossa 253.  Joulun ajan pelailut , joten jos seuraat minua ja Annikaa Youtubessa, olet saattanut kuulla minun jotain pelistä jo kertoneen.  Soijakuppien hyötykäyttöä.  ...

 Kaksi asiaa on varmaa syksyisin - arjen kiireet triplaantuu ja Pelaajien Valinta -pelipalkinnon voittajat julkaistaan. Nämä kaksi asiaa liittyvät omalla kohdallani osittain toisiinsa, sillä olin tänäkin vuonna osa raatia, ja siksi syksyni onkin ollut pitkälti pelitestauksen siivittämää. Toki me raatilaiset koepelaamme pelejä läpi vuoden, mutta kyllähän tahti kiihtyy aina kohti finalistien valintaa, ja siitä sitten lopullisten voittajien valintaan. Tänä vuonna, niin kuin aina aikaisemminkin, voittajat julkaistaan marraskuun ensimmäisenä maanantaina.  Raatilaisia kokoontuneena saman katon alle. Täytyy ilokseni todeta, että tämä vuosi on ollut todella tasavertainen. Finalistien joukko on mielestäni niin mainio, että soisin voiton oikeastaan niistä mille tahansa pelille. Tuntuu harvinaiselta, että en jo hyvissä ajoin kautta ole päättänyt suosikkejani, vaan jouduin pähkäilemään melkein viimemetreille asti, miten aion äänestää finaalissa. Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä tuloksia,...

Minusta on kiva lukea toisten pelaajien top-listauksia peleistä. Jostain syystä oman listan tekeminen on parin viimeisen vuoden ajan ollut tuskaista, koska en haluaisi jättää yhtään hyvää peliä listan ulkopuolelle. Tässä kohtaa omaa harrastusta, kun aktiivista pelaamista on takana parisenkymmentä vuotta, on ihania pelejä tullut kokeiltua satoja. Tätä listaa on minulta kuitenkin jo toivottu useaan otteeseen, joten pakkohan se oli taas istua sorvin äären, eli Pub Meeple laulamaan. Tämä on kuitenkin vain tämän päivän lista, huomenna lista voisi näyttää täysin erilaiselta. Olin itsekin hieman yllättynyt joistakin sijoituksista! Bloggari täällä moi! 50. Concordia Tästä tulee varmasti sanomista, mutta olen huomannut viimeaikoina kokevani lievää kyllästymistä Concordian kanssa. Luulen sen johtuvan siitä, että peliä on tullut pelattua lähinnä tabletilla, johon minulla on toki kaikki lisäosat. Jospa peli päätyisi taas fyysisesti pöydälle, voisi sen sijoituskin taas nousta. Pidän kuitenkin peli...