Noppapotti

Vaikka eletään vasta helmikuuta, tuntuu täällä etelässä ainakin täysin keväältä. Ikkunasta kun katsoo ulos, on näkymä hyvinkin huhtikuinen. Kevät on meille ollut tyypillisesti aikaa, jolloin käydään pelikokoelmaa läpi, ja tehdään tilaa uusille peleille, koska let's face it; niitähän tulee.  Kokoelman kuratointi on lautapeliharrastuksen pakollinen osa, koska harva asuu kartanossa, jossa on tilaa lopputtomasti. Meillä on kaksi pelihyllyä, toinen hieman edustavampi olohuoneessa, ja sitten se ei-niin-edustava lastenhuoneessa. Lastenhuoneessa tuppaa olemaan perhepelit yms ja olohuoneessa sitten kruununjalokivet, eli minun lempparieurot. Luka auttaa pölyjen pyyhkimisessä, ennen kuin järjestellään pelit uusiksi. Meillä on pelejä moneen eri tilanteeseen ja monen tyyppiselle pelaajalle. On harrastajalle, vasta-alkajalle, lapsille ja mummoille. Tilanteeseen kuin tilanteeseen on löydyttävä peli, ja tämä vaikuttaa pitkälti siihen, mitä kokoelmasta voi poistua. Vaikka joku peli ei olisi...

Me ainakin nimittäin anopin kanssa otettiin kupposet kuumaa glögiä, kun laittelimme korttisuojia Deukseen ja Elysiumiin. Jaa, että mihinkä? Selitän kohta tarkemmin. Niin ne synttärit siis tuli ja meni, ja arvatkaa muistinko siinä tohinassa ottaa mitään kuvia tänne? Yhden kuvan Dixitin pupuista. Että se siitä sitten. Mutta hauskaa siis oli! Kerrottakoon vielä sen verran että One Night Ultimate Werewolfia tuli pelattua vatsa kippurassa nauraen. Myös Spyfall, Coup, Telestrations, Wits&Wagers ja Colt Express näyttäytyi pöydällä. Lahjaksi sain mm. muutaman lahjakortin Lautapelit.fille, ja nehän piti heti päästä käyttämään.  Hyppäsimme Janin kanssa juhlien jälkeen maanantaina junaan, ja palasimme samaa reittiä kaksi isoa kassia mukana. Ensimmäisenä valitsin The Voyages of Marco Polon, jota olin jo kauan kaihoisasti toivonut itselleni.  Meinasi iskeä paniikki kun en heti meinannut löytää sitä kaupan hyllystä, vaikka olin tarkastanut edellisenä iltana varastosaldon näyttävän v...