Miltä vuosi 2021 on näyttänyt Noppapottilandiassa.
Vuosi alkaa kääntyä ehtoon puolelle, ja mikäs sen sopivampaa, kuin hieman tarkastella miltä tämä pelivuosi on vaikuttanut. Mitään erikoisia odotuksia minulla ei seuraavasta vuodesta vielä ole, veikkaankin sen tarkentuvan vasta alkuvuodesta, kun nähdään mitä kaikkea on mahdollisesti tulossa ja tapahtumassa. Tämä vuosi oli minulle enemmän vanhojen pelien parissa vietettyä aikaa, kuin kuumimpien uutuuksien metsästystä, sillä pelituontanto ja -logistiikka on ollut aikamoisessa pyörremyrskyssä läpi vuoden. Ja pahasti näyttää siltä, että logistiikka-alan kriisi ei kyllä ihan heti ole päättymässä, ja tuskinpa se Kiinan energiakriisikään yhden yön aikana ratkeaa. Joten, jos olet jotain potkustartannut, voit vannoa ettei peli tule ajoissa.
Mutta mennään eteenpäin ja positiivisempiin asioihin. Alkuvuosi oli eräänlaista pelihuumaa, kun edellisen vuoden lopulla hankitut huippupelit dominoivat meidän pelipöytää. Dune: Imperium, Lost Ruins of Arnak ja Nidavellir nyt ainakin. Nämä kolme päätyivät suoraan minun top-30 listalleni ja ovat saaneet meillä jatkuvasti peliaikaa. Olin toivonut saavani Dunen ja Arnakin lisäosat jo tässä vaiheessa, mutta edellämainituista kriiseistä johtuen, en ole saanut niitä vielä hankittua. Ja nehän oli ne mun ainoat tämän vuoden must buy:t. Hankin myös ihan alkuvuodesta Board Game Arenan Premium-jäsenyyden, koska peli-illat siirtyivät melko pitkälti nettiin. Olin toki käyttänyt BGA:ta jo vuosien ajan, mutta tyytynyt aikaisemmin maksuttomaan versioon.
Paitsi että huijasin. Yksi pakko-ostos oli viimeisin Disney Villainousin expandalone Despicable plots, jonka ostin itselleni synttärilahjaksi nyt kuluneena syksynä. Se päätyikin jo pöydälle ja on tuttua Villainous-namia, muutamaa kritiikkiä lukuunottamatta. Pelin pääsuunnittelijaposse Prospero Hall on siirtynyt pelin suunnittelijatiimistä muualle, ja tämä näkyi pelin loppuviimeistelyn puutteessa. Kirjoitus- sekä asiavirheet muutamassa kortissa ärsyttää, vaikka ovat luvanneetkin tulevissa painoserissä korjavaansa ne. Myös pelaajalautojen pahvi oli selkeästi ohuempaa, varmaankin tarkoituksena tuoda tuotantokulut alemmas. Itse pelihän oli hauska. Kaksi kolmesta pahiksesta, eli Lady Tremaine ja Horned King, ovat todella hauskoja, ja se kolmas, eli Gaston, on sellainen peruskiva, jonka antaa mieluusti ehkä kokemattomammalle pelaajalle. Ei siis huono, mutta vähän sellainen pliisu noihin kahteen muuhun verrattuna.
Helmikuussa kävimme mieheni kanssa Tampereella yhden yön romanttisella kaupunkilomalla, eli syömässä ravintolassa ja nukkumassa hotellissa. Kävin toki moikkaamassa myös ystävääni Tuomoa, joka kipparoi Tampereen Lautsua. Sieltä mukaani lähti Broom service, joka oli jo pitkään ollut haaveissa hankkia omaksi, koska sen jatkuva lainaaminen kirjastosta oli ruvennut jo vähän ärsyttämään. Lempparipelit on vaan kivempi omistaa, jotta kun se äkillinen pelihimo tulee, ja sehän tulee, niin pääsee heti pelamaan eikä tarvitse jonotella kirjaston varausjonossa. Muuten olen kyllä niin kiitollinen meidän kirjaston pelivalikoimasta, sitäkin on nimittäin tullut kulutettua tänä(kin) vuonna.
Broom service päätyikin meillä heti pöydälle. Kävi nimittäin ilmi, ettei mieheni ollut sitä koskaan pelannut. Say what? Niinpä. Tämä virhe oli korjattava mahdollisimman pian, ja kunhan pääsimme kotiin ja peli oli suojitettu, pelasimme kaksinpelin, ja kuten arvasin, tykästyi mieheni peliin lähes yhtä paljon kuin minä. Broom service on jo "vanha" peli vuodelta 2015, mutta se on edelleen relevantti ja suosittelen sitä kyllä aina tilaisuuden tullen. Yleensä en kauheasti lämpene pick up and deliver -peleille, mutta tämän pelin Kikin lähettipalvelumainen teema toimii ja sen korttimekaniikka on nerokas. Voit lukea siitä vaikka top-30 -listauksestani enemmän.
Myös Aquatica oli meillä kevättalvella paljon pöydällä, ja hankin siihen myös sen Cold waters -lisäosankin. Aquaticassa pidän erityisesti sen Concordiamaisesta korttimekaniikasta ja kauniista kuvituksesta. Myös pelin gimmick, eli pelaajalaudat, joissa kortteja nostetaan ylös uria pitkin, on toimiva ja hauska. Lokaatiokortit ovat rasittavia kooltaan, ja niihin oli todella vaikea löytää korttisuojia, mutta olen melko päättäväinen näissä korttisuojausasioissa, ja sain kun sainkin peliin toimivat suojat. Aquaticaa on kyllä helppo suositella. Se on säännöiltään helppo, kestoltaan suht nopea mutta tarjoaa silti mukavan määrän pohdittavaa ja komboteltavaa. Kannattaa siis kokeilla, jos sattuu vastaan tulemaan.
Keväällä kohokohtia minulle oli PöydälläDigital-nettitapahtuma, jossa olin osallisena Todellisuuspaon Kaitsun kanssa, pitämällä meidän Top-10 BGA-peliä striimin. Kiitos kaikille osallistujille chätissä, oli hauskaa jutella ja nähdä niin monen kiinnostuneen meidän höpötyksistä. Tästä hieman innostuneena saimme Todellisuuspaon Annikan kanssa toteutettua meidän pitkäaikaisen haaveemme, ja laitoimme Miiran ja Annikan Hyvin draftatut kortit -kanavamme pystyyn YouTubeen. Olimme suunnitelleet tätä jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin saimme lopullisen kimmokkeen vasta keväällä. Kanava on ollut minulle henkireikänä varsin hetkisenä arkena, ja tuntuu luontevalta jatkeelta tälle blogilleni. Saamme Annikan kanssa keskusteltua peleistä, joista haluamme keskustella, ja samalla nyt tulee jaettua se tiedän kaikkien kanssa. Julkaisutahtimme onkin ollut aika kova, mutta toistaiseksi meillä on ollut todella hauskaa. Kiitos katsojille ja kommentoijille! Olen myös jatkanut Lautakuntalaisena ja sekin on ollut kyllä minulle todella tärkeää. Minusta on näköjään kuoritunut vähän tällainen sekalainen lautapelimediahenkilö.
Kesällä pääsin tapaamaan pelikavereita ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, kokoontuessamme pelaamaan Todellisuuspakolaisille Turkuun. Hyvä ettei onnenkyynel vierähtänyt halatessani ystäviäni pitkän tauon jälkeen. Vaikka ollaan viestien välityksellä päivittäin tekemisissä, on livenä jutteleminen ja pelaaminen aina ihan eri juttu. Pelasimme ainakin Mediciä, Lords of Waterdeeppiä, Fantasy realmsia ja Penguin partya. Mieleen jäi varsinkin tuo kuuden pelaajan Medici, koska koko vuosi oli menty vain kaksinpeleillä.
Loppukesän erikoisuuksiin kuului myös Lands of Galzyrin ennakko, jonka tein, ja päädyin muuten myös potkustarttaamaan kyseisen pelin mieheni ihastuttua siihen kertaheitolla. Muita joukkorahoituskampanjoita, joihin poikkeuksellisesti otin osaa olivat Everdellin lisäosat Mistwood ja Newleaf, sekä The Isle of Catsin uudet lisäosat, joidenka nimeä nyt en tietenkään muista. Ainakin jotain kissanpentuja ja petoja niissä oli. Luultavasti lähden myös Honey buzzin Fall flavors -kampanjaan mukaan, vaikka se nyt tuli tosi pahaan joulunalusaikaan. En ole kovin ahkera Kickstarterin käyttäjä, koska minulla ei yksinkertaisesti ole yleensä kärsivällisyyttä odotella pelejä läpi vuoden.
Kesällä pelasimme paljon vanhoja herkkuja, kuten Orléansia, Altiplanoa ja Atlantis risingia. Myös Robinson Crusoe on päätynyt pöydälle useamman kerran. Mitään kovin uutta ei kotona tullut pelattua, mutta en toisaalta kaivannutkaan uutuuksia. Siskontyttöni Maiju osti kyllä Meadown, joka on tämän vuoden uutuuksia ja siitähän paljastui oikein kiva peli nätillä kuvituksella. Mökillä tahkottiin The Gamea ja Calicoa, ja onnistuin löytämään Puumalan kirkonkylän takakonttikirppikseltä hyväkuntoisen Alhambran! Board Game Arenan puolella tahkottiin Tzolk'inia ja Teotihuacania, jotka toki löytyy myös pelihyllystäni. Hullaannuin muuten kolikkosuojiin, ja suojitin niillä Quacks of Quedlinburgin, Orléansin ja Altiplanon. Panostin muutenkin lisävarusteluun peleissä pelimattojen ja parempien pussukoiden muodossa. Oli jotenkin tarve panostaa hyllyssä jo oleviin peleihin, jotka ovat minulle rakkaita ja joita pelataan jatkuvasti.
Esikoisen kanssa on tullut pelailtua paljon. Luka täyttää vuodenvaihteessa neljä, ja kykenee pelaamaan jo monenlaisia pelejä. Hän on kaksivuotiaasta asti pelannut, ja osoittaa selkeätä kiinnostusta pelejä kohtaan. Toisin kuin pikkuveljensä Miro 2,5v, joka vaan heittelee komponentteja ilmaan. Lukan suosikeiksi on muodostunut Karuba junior, Lasten Carcassonne, Kilpikonnakisa, Tulistuneet lohikäärmeet ja Tigerista ostettu random jäätelönoppapeli, joka on ihan älytön tuurilotto, mutta hän pitää siitä silti. Toivottavasti joulupukki toisi lisää pelejä, alkaa tuntua siltä, että voisimme kohta siirtyä jo hieman vaikeampiin peleihin. Esimerkiksi Muuttuva labyrintti on ollut meillä mielessä. Tädiltään Luka sai myös läjän pelejä, mutta osa niistä on vielä liian vaativia. Mutta onpahan jotain mitä odottaa.
Syksy on tässä mennyt jotenkin todella kovalla vauhdilla, ja vaikea uskoa, että kohta ollaan jo joulukuussa. Pidin pienimuotoiset synttärit perheen kesken pelaten lähinnä partypelejä, mutta myös esim Nidavelliria. Syksyn suosikkeja on ollut edelleen Dune: Imperium ja uutena meille Tapestry, johon ihastuimme mieheni kanssa. Olin vähän vältellyt Tapestryä, kun kuvittelin sen olevan hieman erilaisempi peli, mutta koska ystäväni Annika hehkutti sitä niin paljon, laitoin pelin varaukseen kirjastosta. Tunsin oloni tyhmäksi tajuttuani kuinka minun tyylinen peli lopulta olikin. Noh, siinä taas yksi peli wishlistille. Onneksi se löytyy myös Board Game Arenasta. Mies hieman painostaa, että minun pitäisi käydä kokoelmaamme taas läpi ja myydä joitakin pelejä pois viemästä vain tilaa, mutta energiatasoni ovat olleet todella matalat kuopuksen valvotettua minua öisin jo toista kuukautta. Kokoelman kuratointi on tärkeä mutta ajoittain rasittava osa tätä harrastusta.
Siinäpä varmaan tärkeimmät. Paljon toki on unohtunut mainita, mutta ei tässä nyt mitään romaania jaksa kirjoittaa. Ensi vuosi tulee varmaan olemaan melko samanlainen, toki toivottavasti pääsisi pelaamaan hieman enemmän moninpelejä. Mitenkäs sinulla? Mitkä ovat olleet tämän vuoden kohokohdat ja mitä odotat seuraavalta vuodelta?
Oma pelivuosi on ollut jossain määrin edelleen hiljaiseloa. Kuitenkin tyytyväisenä löysin tänän vuonna Wingspanin ja sain siihen näin loppuvuodesta muutaman pelikerran, lisäksi innostuin pelin soolomuodosta. Ehkä voikin sanoa, että tämän lautapelivuoden yksi suurista oivalluksista on kuinka mukavaa voi olla myös itsekseen pelailla lautapelejä. Aiemmin on pitkälti tullut erilaitteilla pelattua, mutta ehkäpä tästä voisi tulla suunta kohti soolo pelaamisen salojen selvittämistä.
VastaaPoistaMuita yksittäisiä pelikertoja on tänä vuonna saanut Pandemic Legacy Season 1 ja Ashes Rise of Phoenixborn. Rangers of Shadow Deep, joka nyt ei suoranaisesti lautapeli ole, taitaa kuitenkin tämän vuoden pelatuin olla.
Toki unelmoin, että joulunaikaan pääsisin jossain porukassa yhtä suosikkiani Nationsia pelaamaan.
Muutoin olen kyllä lautapelimaailmaa seuraillut blogien ja podcastien, vähän kickstarterinkin kautta (katse kohti Agemoniaa), sinun blogisi on yksi omista suosikeistani. Siitä suuri kiitos! -Lauri
Kiitos Lauri kommentistasi ja pahoittelut hitaasta vastauksesta. Täällä Bloggerissa ei näköjään vaihteeksi mobiilina tehdyt vastaukset tule perille.
PoistaTämä vuosi on joo ollut varmasti monilla poikkeuksellinen, ja voipi olla että vielä ensi vuonnakin on hiljaisempaa. Kiva tosin, että olet löytänyt soolopeilailun innon. Itse olen vähän laiska pelaamaan soolopelejä, vaikka jotain on toki tullut näperreltyä.
Toivotaan kuitenkin, että ensi vuonna olisi jo vähän parempi pelivuosi!