Hiatukselta paluu Top50-listan muodossa.

 Heipä hei lukija! Kuten moni on varmaan ihmetellyt, on tässä tullut pidettyä sellainen vuoden mittainen tauko... Anteeksi siitä. Arki on todella ollut hektistä ja voimavaroja vievää, ja se on näkynyt kirjoitusinnossa. Yleensä julkaisen toplistaukseni lokakuussa, ja sen kyllä silloin kasasin valmiiksi, en vain saanut aikaiseksi kirjoitettua sitä ulos. Kuten viimeksikin, latasin läjän pelejä Pubmeepleen ja aloin sorteeraamaan. Joten tässä pärähtää! (Suluissa edellisen vuoden sijoitus, jos sellainen löytyy)

50. Hadrian's wall (-)

Hadrian's wall hieman jopa yllättävästi on noussut listalle. Taisin sitä sen verran ahkerasti sooloitella viime vuonna, joten tänne se nyt komeasti ilmestyi listan viimeiselle sijalle. Bobby Hillin suunnittelema peli on jättimäinen kupongintäyttöpeli, joka on oikeasti aika lihaisa genrensä edustaja. 

Hadrian's wallin molemmat kupongit.

49. Broom service (31.)

Andreas Pelicanin ja Alexander Pfisterin Broom service on löytynyt listaltani jo monen monta vuotta. Sijoitus listalla aina vähän vaihtelee vuosittain, mutta tästä on tullut meidän taloudessa sen verran kestosuosikki, että mihinkäs se täältä häviäisi. Pelin arkajalka vs. rohkea -korttimekaniikka on vain niin toimiva, ja se saa minut pitämään pelistä, vaikka se onkin nouda ja toimita -peli, joka taas ei ole mikään suosikkini.

Broom servicen värikkäät kortit.

48. The Lost expedition (-)

The Lost Expedition nousee myös uutena listalle. Tinttiä muistuttava kuvitus vetosi minuun, ja hankin pelin alunperin yhteen Miiran Ja Annikan Hyvin Draftattujen Korttien -jaksoon, mutta pelistä tulikin nopeasti mieheni ja minun lemppari. Peli on haastava ja koukuttava, mutta samalla myös yksinkertainen opettaa ja menee pieneen tilaan hyllyssä. 

The Lost expeditionin kuvitus on hienoa ja sarjakuvamaista.

47. Rococo (40)

Rococo on myös yksi niistä peleistä, joka löytyy listaltani lähes aina. Se on yksi mieheni lemppareista, ja meiltä löytyy hyllystä sekä alkuperäinen Pegasus Spielen julkaisu, että uudempi Rococo Deluxe Eagly-Gryphonilta. Pidämme molemmat pakanrakennuksesta yhdistettynä muihin elementteihin, ja siksi varmasti Rococo on meille niin rakas.

Uuden painoksen kortteja.

46. Carpe diem (35)

Stefan Feldin Carpe diem on peli, johon palaan aina uudelleen. Siinä on nerokas pisteytysjärjestelmä, ja ehkäpä juuri siksi pidän siitä paljon. Laatanasettelupelit ovat useasti vähän hitti tai huti -osastoa, mutta Carpe diem on aina ollut hitti minulle. 

Laattoja noukitaan meeplellä ja asetellaan omalle pelilaudalle.

45. Picture perfect (-)

Vähän ihmettelin, miten Picture perfect ei ollut edellisellä listallani, mutta taisikin olla niin, että ostin sen hetki listan valmistumisen jälkeen. Picture perfectissä pelaajat ovat valokuvaajia, jotka yrittävät saada niuhot asiakkaat mahdollisimman monia tyydyttävään istumajärjestykseen. Täti ei halua istua meluavan lapsen vieressä, serkkuneiti ei halua että kukaan tuijottaa hänen kasvojaan, ja se eräs nainen haluaa olla ehdottomasti eturivissä huomion keskipisteenä. Kukaan pelaajista ei tiedä pelin alussa kaikkien asiakkaiden toiveita, ja tietoa saa pelin aikana lisää mutta joutuu myös sitä jakamaan muille. Todella viihdyttävä peli.

Takarivin riiviö halusi ehdottomasti viherkasvin eteen.

44. Paint the Roses (-)

Sain Pant the Rosesin tehtyäni Hyvin draftatut kortit -kaverini Annikan kanssa vaihtarit. Tämä Liisa Ihmemaassa-aiheinen päättelypeli on ollut täysiosuma meille. Pelissä on yhtälailla tärkeä huomioida mihin vihjelaatan laittaa, ja mihin nimenomaan ei. Olen pelannut sitä myös BGA:ssa videochätin välityksellä, ja pelille onkin kertynyt kivasti pelikertoja. Hyllyssäni on myös lisäosa, jonka  moduuleilla saa kivaa vaihtelua peliin. 

Neljän pisteen kortit ovat vaikeampia.

43. So clover! (-)

So clover! vaikuttaa peliltä, joka uhkaa monen muun partypelin asemaa meidän perheessä. Se nousee pöydälle aina kun kokoonnutaan suvun kanssa yhteen, oli paikalla ketä tahansa. Se on jopa ohittanut Just onen listallani, ja varmasti vetoaakin samoihin pelaajiin kuin Just one. 

Keskittyneet naamat kaikilla.

42. Viscount of the West kingdom(-)

Rakastan koko West Kingdom -trilogiaa, ja Viscounts on niistä minulle vielä vierain, kun sitä ei omasta hyllystä löydy. Pääsin kuitenkin keväällä pelaamaan sitä ja kyllähän tämä nyt omastakin hyllystä pitäis löytyä. Jos et tässä kohtaa ole huomannut, niin olen aikamoinen Garphill-fani.

Joku taisi pilata Kaitsun suunnitelmat. En ollut minä.

41. Grand Austria Hotel (28)

GAH valitettavasti ei ole pöytääntynyt hetkeen, joten se ymmärrettävästi hieman sukelsi listalla. Siitä huolimatta peli on taattua italoeuroa, ja suosittelen sitä jatkuvasti. Hotellin asiakkaiden saaminen huoneisiin, keisarin tyydyttäminen ja noppien kanssa puleeraus, siinäpä peli pähkinänkuoressa. Omassa hyllyssä makoilee pelin deluxe versio.

Maistuisiko struudeli?

40.  Seasons (17)

Tästä tulee varmasti sanomista, mutta kestosuosikki Seasons tipahti yli 20. sijaa. Jostain syystä olen kyllästynyt pelaamaan vain netissä, ja koska mieheni ei halua tätä pelata, on mahdollisuudet fyysisesti pelin pelaamiseen pienentyneet. Sinänsä harmi, koska peli on minulle tuttu ja turvallinen, ja sen parissa on tullut vietettyä tuntikausia.

Seasons on yksi listani veteraaneista.

39.  One night ultimate werewolf (-)

One night ei ollut edellisellä listalla ollenkaan, mikä on kyllä todella suuri ihme. Kenties sitä ei oltu pelattu vähään aikaan. Tämä on kuitenkin koko suvun suosikki partypeli, ja se otetaan aina pikkujouluissa esille. Pelaamme äpin avulla, joka ohjaa peliä pelaajien ollessa silmät kiinni. Pienten lasten hyöriessä vieressä, on ymmärrettävää ettei tätä niin herkästi tule ehdotettua. 

Minä olenkin susi!

38. Wayfarers of the South Tigris(-)

Joululahjaksi saatu Wayfarers ei kerennyt edelliseen listaukseen, mutta täällä se nyt on. Garphill gamesin kolmas peli listalla, eikä ole viimeinen. Tässä on todella paljon kaikkea, on noppia, kortteja, pelilautaa yms. Wayfarers on hieman raskaampi peli, kuin West Kingdom -trilogian pelit, mutta sille on selkeä paikka hyllyssäni. 

Olen ehkä vähän omituinen, kun pidän sääntövihkojen pläräämisestä.

37. Potion explosion (18)

Potion explosion on myös kokenut vaikeuksia päästä pöydälle fyysisesti. Kännykällä tulee kyllä pelattua paljon. Suosin peliä The Fifth ingredient --lisärin kanssa, koska silloin peli on täyteläisempi.  Varsinkin ne professorit tuo kivasti vaihtelua ja haastetta peliin. 

Mistä nappaisit kuulan?

36. The Grimm Masquerade (30)

The Grimm Masquerade on myös yksi niistä peleistä, joka ei ole partypeli, mutta meidän klaanilla sitä käytetään monesti samanlaisissa tilanteissa. Pikkujoulut, kissanristiäiset ja synttärit. Peliin sisältyy meillä myös sisäpiirivitsejä, jotka eivät tässä  nyt kauheasti aukeaisi muille. Mutta sanotaanko, että jos joskus kuulet minun käyttävän termiä "tehdä Jonnat", sen juuret ovat vahvasti tässä pelissä ja itsensä pussiin pelaamisessa.

Tuhkimo toivoo saavansa lasikenkiä, mutta ei halua kelloja.

35. The Quacks of Quedlinburg (10)

Räävelin Rohtotohtorit ovat näköjään myös sukeltaneet, mutta väitän sen olevan vain päivittäistä liikehdintää. Huomenna peli varmasti saattaisi olla 15 sijaa ylempänä. Pussinrakentelu on suosikkimekaniikkani, ja se vetoaa minuun lähes pelissä kuin pelissä. Räävelit on näistä kevyimpiä ja helpoimmin pöydälle otettavimpia. Onnenkoetus koukuttaa ja pelissä on aina se yksi pelaaja, joka ei vaan millään malta lopettaa ajoissa. 

No johan on valkoista!

34. Paladins of the West Kingdom (-)

Paladins löytyy vihdoin omasta hyllystä, mutta saisi vielä ansaita enemmän pöytäaikaa. Jotenkin uskon tämän tästä vielä nousevan ylemmäksi, mutta ihan kelpo sijoitus toki tämäkin. Paladins of the West Kingdom on hyvin omalaisensa kokemus, vaikka pelissä on paljon tuttuja elementtejä. Paljon erivärisiä meeplejä! <3

Tämä lisäosakin pitäisi korkata!

33. Detective club(-)

Detective clubia en edelliseltä listaltani löytänyt, ja luulen olleeni hitusen tiukempi partypelien kanssa. Koska ihmiset eivät halua lukea niistä. Mutta Detective club on suosikkini. Yksi pelaajista on vakooja, joka ei saa tietää salaista aihetta. Vihjeen antaja pelaa ensimmäisen Dixitmäisen kortin pöytän ja muut pelaajat vuorotellen omansa. Vakooja yrittää pelata muiden mukana, tietämättä kierroksen aihetta. Lopussa kukin perustelee korttejaan, ja pelaajat äänestävät kuka on joukostaan vakooja. Jatkuvaa naurua ja uskomattomia selityksiä. Suosittelen tätä kaikille, jotka pitävät luovista partypeleistä. 

Kuten tästä pikkujoulukuusestä näkyy, Detective club on vakio partypelimme.

32. First rat (-)

Saa nähdä miten First ratin jatkossa käy, sillä peliä en omana omista, mutta onpas hauska astronauttirottailu. Pelaajat kuljettavat rottiaan läpi kaatopaikan, keräten kaikkea tarpeellista tilpehööriä, ja yrittävät saada rottansa raketteihin. Tästä tuntuu kaikki tykkäävän, vaikka peli on lopulta melko kevyt. Ja italoeurohan tämäkin, joten selittäähän se suosion meillä.

Tämä rakettimme hetkessä valmistuu ja sen määränpää on kuu.

31. Tekhenu: Obelisk of the Sun (21)

Oikein ärsyttää, kun Tekhenua en ole hetkeen päässyt pelaamaan. Pidän pelin teemasta ja noppamekaniikasta, jossa yrität tasapainoilla hyvien ja pahojen noppien kanssa. Pelissä on monta minipeliä yhdessä, ja tekemistä riittää. Lisäosa Time of Seth on myös erinomainen etenkin kahden pelaajan peleihin.

Tekhenu on yksi niistä monista peleistä, joihin minulta löytyy Folded spacen insertti.

30. Architects of the West Kingdom (-)

Architects of the West Kingdom on peli, johon meillä on ehkä eniten hankittu sisältöä. On lisäosaa, metallikolikkoa, inserttiä ja pelimattoa. Pelaajan täytyy pitää tarkkaa huolta meeplejensä lukumäärästä, ettei aja peliään pussiin ja joudu hukkaamaan aikaa. Toiset pelaajat voivat myös viedä vastustajan meeplejä vankilaan, josta niitä sitten täytyy käydä hakemassa. Mieheni pitää tästä pelistä todella paljon ja se heijastuu omassa sijoituksessanikin.

Arkkitehdeissä pitää tietenkin myös rakentaa erilaisia rakennuksia.

29.  Bitoku (11)

Väsymys ja yleinen kiire on kerryttänyt pölyä Bitokun päälle, ja ai että se harmittaa minua. Peli on kaunis kuin mikä ja sen japanilainen teema on minulle mieluisa. Myös noppien käyttö pelissä on mielenkiintoista, ja yleisesti rakastan pelin komponenttejä. Se ei kuitenkaan ole ihan kevyt peli, joten väsyneenä pienlapsiarjessa ja ruuhkavuosissa tuntuu hieman haastavalta raivata tälle pelille aikaa. Tosin sitten kuin sellainen ihme pääsee tapahtumaan, niin se on kyllä sitten kaiken sen vaivan arvoista.

Korttien suojitus ja insertin rakentaminen on minulle tärkeä osa tätä harrastusta.

28. Ultimate Railroads (42)

Ultimate Railroads taasen onkin noussut ihan tuntuvasti. Joku tässä pelissä siis selkeästi miellyttää, ja huomaankin ajattelevani sitä usein pelien välissä. Työäisenasettelu on myös yksi suosikkimekaniikoistani, ja tässä se on sujuvaa ja mielenkiintoista.  Raiteiden rakennus ja päivittäminen on mielenkiintoista, ja eri lisäosat ovat kaikki kivasti hieman erilaisia. 

Ultimaattiset junaradat ovat viihdyttäneet minua jo pitkään.

27. Endangered (-)

Ihan hirveän montaa yhteistyöpeliä ei listaltani löydy, mutta eläintensuojeluteemainen Endangered pääsi aika korkealle. Omistamme peliin sekä New species että Panda -lisärit, joten vaihtelevuutta peliin löytyy. Jokaiseen peliin valitaan suojeltava eläinkohde, ja peli on sen mukaan aina hieman erilainen. Aika näyttää jaksaako peli innostaa vuodesta toiseen, mutta toistaiseksi olen viihtynyt sen parissa.

Noppatyöläisiä eläintensuojelun merkeissä.

26. Tapestry (29)

Tapestry on pysytellyt melko samoilla sijoilla, ja onkin nähnyt peliaikaa melko säännöllisesti. Se ei ole täydellinen peli, mutta jotenkin huomaan palaavani siihen uudelleen ja uudelleen. Sivilisaation rakentaminen, radoilla eteneminen ja välissä vastustajan tontille tunkeminen on kaikki läsnä juuri oikealla tavalla. Ei liian ilkeä, mutta ei kuitenkaan vuorovaikutukseton.

Panostin vakoiluun.

25. Honey Buzz (33)

Honey Buzz on pysytellyt melko lähellä aikaisempaa sijaansa. Pelikokemukset ovat olleet yhtä mieluisia kuin ennenkin. Työläisenasettelu, laatanasettelu ja kevyt markkinanhallinta sujuvasti yhdessä paketissa. Söpö teema auttaa ja peli on kivan värikäs näkymä pöydällä.

Paljon hunajaa valmiina.

24. Merchants of the Dark Road (7)

Hieman yllätyin miksi Merchants of the Dark Road tippui näinkin alas, mutta toisaalta, emme ole hetkeen kerenneet sitä pelaamaan. Pelin rondelli ja loisimismekaniikka on kiinnostavia, ja vaikka pelissä onkin jonkun verran tuuria, olen viihtynyt sen parissa aina. Pelin tumma talvinen Andrew Bosleyn kuvitus on myös  kaunista.

Nelinpeli käynnissä kahvin kera.

23. Concordia (26)

Concordiaa on tullut pelattua tabletin välityksellä paljon. Tämä on näitä kestosuosikkeja, joista suurin osa on jo varmaan kyllästynyt kuulemaan. Joku Mac Gerdtsin tavassa suunnitella pelejä vetoaa minuun. Ja tämän pelin korttimekaniikka, jossa pelaajalla on kaikki korttinsa kädessä, ja pelattuaan ne saa takaisin vain pelaamalla siihen vaaditun Tribune-kortin,  on aina timanttista.

Tällä lisäosalla Concordiaa voi pelata myös yhteistyöpelinä kahdella pelaajalla.

22. Tzolk'in: The Mayan calendar (19)

Tzolk'in on peli, jossa en pärjää ollenkaan mutta jota rakastan silti. Aikaa kuvastavat radat ovat mielestäni edelleen nerokkaita, ja tätä peliä pelaa mielellään hävitessäänkin. T-sarjan pelejä on meillä hyllyssä monta, ja suosikkini niistä vaihtelee aina vähän fiiliksen mukaan. Tzolk'inia tulee myös pelattua BGA:ssa.

Kristallikallot tuovat helposti paljon pisteitä.

21. Altiplano (22)

Reiner Stockhausenin toinen kahdesta pussirakentelusta tuntuu vakiinnuttaneen paikkansa tässä kahdenkympin paikkeilla. Alpakkapeliin olen hankkinut lisäosan, pelaajavärien mukaiset pussukat, mini korttilisärin ja kolikkosuojat. Minulta monesti kysytään kummasta pidän enemmän, tästä vai Orléansista, ja vastaus vaihtelee aina sen mukaan kumpaa olen viimeksi pelannut. 

Fimotehtailin myös Altiplanoon omatekemät nappulat.

20. Orléans (23)

Ei oletettavasti yllätä, että Orléans löytyykin tästä listan seuraavalta sijalta. Toinen Reiner Stockhausenin pussinrakentelupeleistä tuntuu kulkevan lähes käsi kädessä serkkunsa kanssa. Siinä missä yleensä ehkä pidän Altiplanossa tietyistä mekaanisista piirteistä enemmän, on Orléans viimeksi päässyt pöydälle ja siksi nykyisen suosikin asemassa. Tähän löytyy myös monta lisäosaa hyllystä, ja suosittelen tätä peliä kaikille. Ihan kaikille. 

Stockhausen-hylly Kallaxissa.

19. Teotihuacan: City of the gods (20)

Teotihuacan on päässyt pöydälle säännöllisesti kiitos BGA:n, ja tulipa siihen myös Potkustartattua uusi deluxe versio. Sen pitäisi tulla loppuvuodesta ja myönnetään, sitä odotetaan aika innolla. Teotihuacan on noppavetoinen rondelli, mutta noppia ei heitetä. Tiettyjen toimintojen jälkeen pelaaja saa nostaa nopan lukua ylöspäin, mikä on samalla hyvä mutta isommat noppaluvut vievät myös enemmän ruokaa. ruokapäivinä. 

Kaksi Teoa.

18. Istanbul (25)

Mikäköhän lienee nostanut Istanbulin sijoitusta? Kenties se, että peli sattuu olevan yksi mieheni top5 -peleistä, ja se on siksi helppo saada pöydälle.  Meiltä löytyy pelin Big Box, jossa on molemmat lisäosat mukana. Suosikkimme niistä on Mocha and baksheesh eli kahvilisäri. 

Pelissä yritetään saada ensimmäiseksi kärry täyteen rubiineja.

17. Sagrada (14)

Blogin nimestäkin voi päätellä, että nopat vetoavat minuun. Varsinkin Sagradan malliin modernisti noppien käyttäminen on äärimmäisen lähellä sydäntäni. Sagrada on koukuttava ja ihanasti aivonystyröitä hierova pähkinä. Nopat pitää saada täydellisesti omaan ikkunaan ja pisteitä kertyy sekä henkilökohtaisesta salaisesta pistekortista että kolmesta julkisesta pistekortista.

Kauniita läpikuultavia noppia.

16. Nidavellir (8)

Nidavellir porskuttaa edelleen. Kolikoilla bidaaminen ja niiden jatkuva päivittäminen on toimivaa ja peliin saa myös kivasti lisämaustetta joko Thingvellir tai Idavoll -lisäosilla. Thingvellir meillä on aina pelissä mukana, se on todella helppo lisätä jopa uusien pelaajien ollessa pöydän äärellä. 

Thingvellir-lisäosan kortteja.

15. Abyss (27)

Merkillinen on myös Abyssin hurja nousu, mutta  se selittyy varmasti pelimäärillä. Tämä Bruno Cathalan peli on jo vuosia ollut kestosuosikki ja toimii minulla ja siskontytöllä vakiona illan lopetuspelinä BGA:ssa. Oma pelilaatikko on jo hieman kulunut, niin paljon peliä on meillä pelattu.

Lokaatiolaudoilla pelaaja saa vaikuttaa siihen, mistä saa pisteitä pelin lopussa.

14. Aquatica (12)

Aquatica on eräänlainen lohtupeli minulle. Siinä on riittävästi asioita, mutta ei kuitenkaan liikaa päästäkseen pöydälle myös hektisten arkipäivien iltoina. Viimeksi pikkujouluissa päädyimme pelaamaan tätä ja peli oli kaikille mieluisa, myös uusille pelaajille. Aquaticassa on Concordiasta tuttu korttimekaniikka, ja se on yksi isoin syy sille, miksi pidän pelistä niin kovin. 

Aquatican pelilauta ja kortteja.

13. Tiletum (-)

Hieman yllätävästi Tiletum nousi lähes topkymppiin ensimmäisenä vuotenaan! Tämä on T-sarjan peli, joka on helposti lähestyttävä, siinä on jotain Voyages of Marco Polomaista tuttuutta, mutta myös selkeästi seisoo omilla jaloillaan. 

Äitienpäivälahjaksi saatu Tiletum on osoittautunut oivaksi italoeuroksi.

12. The Castles of Burgundy (15)

Suosikki-Feldini The Castles of Burgundy pitää  paikkansa täällä top20:n sisällä.  Varsinkin kahdella pelaajalla tätä on tullut tahkottua paljon, ja miksei toki muillakin pelaajamäärillä aina silloin tällöin. Oman pelilaudan täyttäminen on miellyttävä haaste ja vuorot, jolloin nettoaa isoja pisteläjiä tyydyttävät sisäistä kilpaviettiäni. 

Burgundyn linnat.

11. Dungeon Petz (5)

Vlaada Chvatilin Dungeon Petz on myös kerännyt säännöllisiä pelikertoja edelleen. Pikkupirujen eläinkauppabisnes on hauska teema, ja työläisenasettelu tuntuu vuodesta toiseen yksinkertaisesti toimivan minulle. 

Dungeon Petzissä on mukavan paljon ajateltavaa.

10. Five Tribes: The Djinns of Naqala (6)

Lisää Bruno Cathalaa, tällä kertaa tutun ja turvallisen Five Tribesin muodossa. Olen varmaan yksi niistä harvoista, joidenka Top10:ssä tämä peli edelleen sijaitsee, mutta näidenkin vuosien jälkeen voin vain todeta, että ollaan Five Tribesin kanssa jo BFF-tasolla.  Rikottu Mancala-mekaniikka on toimiva ja edelleen kutkuttava. Lisäosilla saa maustetta, mutta peli toimii myös erinomaisesti pelkällä peruspelillä. 

Tuhannen ja yhden meeplen tarinat.

9. Viticulture (World) (37)

Siinä missä vuosi sitten voivottelin Viticulturen jäänyt turhan pitkäksi aikaa pölyyntymään, on Viticulture Wolrd -lisäosa nostanut sen eturiviin ja toistustavasti pöydälle. Yhteistyölisäosa Viticulture World on ihanan haastava ja skenaariot vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Pelissä on todella paljon tuttuja juttuja mutta tarpeeksi myös lisähaastetta ja erilaisuutta.

Viticulture Worldin parissa viihtyy viinin kera tai ilman.

8. Wonderland's war (9)

Jos minulta kysytään, mikä on suosikkini pussinrakentelupeleistä, on vastaus Wonderland's war. Liisa Ihmemaassa -teema, avoin draftaus ja aluehallinta yhdessä paketissa. Aluehallinnasta en yleensä välitä, mutta tässä pelissä se maistuu. Potkustarttasin siihen myös Shards of Madness -minilisärin, joka on osoittanut oikein mainioksi.

Lisäosan pieni, mutta tehokas paketti!

7. Wingspan (16)

Lohtupeleistä puhuttaessa, Wingspan on oiva esimerkki. Sen pelaaminen on tuttua ja lämmittää mieltä. Erityisesti Wingspan Asia on minulle mieluisa tapa pelata, sen kahdenpelaajan duet-lauta on mielenkiintoinen ja oiva ero peruspeliin. 

Wingspan Aasian lintuja.

6. Marco Polo 1&2 (4)

Luciani & Tascini kaksikon Marco Polot ovat edelleen suosikkejani. Näiden myötä syttyi rakkauteni noppatyöläisenasetteluun. Minulta löytyy kaikki lisäosat ja promot. 

Marco Polo 2:n lauta eroaa edeltäjästään aika paljon.

5. Ark Nova (38)

No näinhän siinä kävi, että Ark Novasta tuli minun vuoden pelatuin pelini. Marraskuussa syntymäpäiviltäni en odottanut mitään muuta, kuin että saan pelata Ark Novaa. Näin ovat synttärit iän myötä hieman muuttuneet. Toiveeni toteutui, ja peli onkin päässyt vähintään kerran kuussa pöydälle. Postisetä toi vähän aikaa sitten Merimaailmat-lisäosan, joka toivottavasti on myös tämän kirjoituksen julkaisuvaiheessa jo päässyt pöydälle. 

Olen erittäin ihastunut tähän E-raptorin inserttiin.

4. Lost Ruins of Arnak (3)

Arnakki myös pitää pintansa Top5:ssa. Kuten aikaisemmin mainitsin, pidän pakanrakennuksesta yhdistettynä muihin mekaniikkoihin, tässä tapauksessa työläisenasetteluun. Lisäosat ovat erittäin hyviä,  varsinkin ensimmäinen lisäosa Expedition leaders tuo toivottua asymmetriaa peliin.

Fimoilin Arnakkiin pelaajille omat nappulat.

3.  Crusaders: Thy will be done (-)

No mitä ihmettä? Kovin nousija tälle vuodelle osoittautui olevan Crusaders:  Thy will be done tai tuttavallisemmin Crusset. Todellisuuspakolaiset opettivat pelin minulle ja miehelleni viime keväänä, ja sen jälkeen peli ja sen lisäosa saapuivat hyllyymme erittäin nopeasti. Yhdistelmä rondellia ja mancalaa on yksinkertainen mutta toimiva. 

Crusaders lisäosalla on todella herkku!

2. Everdell (1)

Hyvät ihmiset, meillä on käynyt vallanvaihto. Nimittäin edellisen ja sitäkin edeltäneen vuoden ykkönen Everdell on tipahtanut kakkossijalle.  Peli on kyllä edelleen suosikki, ja pelaan koska tahansa kysyt minua sitä pelaamaan. Hyllystäni löytyy kaikki lisäosat, joten pystyn vaihtelemaan pelin kokoonpanoa mieleni mukaan.

Everdellin pelilauta on omalaatuisen muotoinen.

1. Dune: Imperium (2)

Jostain syystä Dyyni matkasi ykkössijalle, vaikka pelasinkin sitä vähemmän kuin Everdelliä viime vuonna. Ilmeisesti nuo pelikerrat olivat niin timanttisia, että peli kiilasi kärkeen. Ja onhan tämä Paul Dennenin peli todella herkku.  Pidän siitä, että pelissä pitää tarkkailla muiden peliä, ja olla todella kärppänä keräämässä pisteet aina kuin mahdollista. Uusinta Uprisingia en omaksi yllätyksekseni vielä omista, koska joulupukki varmaan unohti sen minulle tuoda. 

Dune: Imperiumin kortit ovat monikäyttöisiä.

Näin meni listani tällä kertaa. Oliko yllätyksiä? Puuttuiko listalta joku peli, jonka olen mielestäsi vääryydellä tiputtanut? Entä löytykö täältä omia suosikkejasi tai saitko kenties pelivinkkejä joita kokeilla?