Star Wars: The Clone Wars - Pandemia galaktisessa sotatilassa.

 Matt Leacockin suunnittelema Pandemic-pelisysteemi sen kuin jatkaa eloaan, Leacockista huolimatta. Näitä uudelleen teemoituksia on tullut jo jonkun verran, mutten ihan kauhean moneen ole jaksanut tutustua. Uusin niistä, Alexandar Ortloffin suunnittelema ja Z-MAN Gamesin julkaisema Star Wars: The Clone Wars kuitenkin kiinnosti teemansa puolesta. Mieheni ja minä olemme Tähtien sota -faneja, ja olemme yhdessä katsoneet koko The Clone Wars -animaatiosarjan, johon tämä versiointi nyt perustuu. Ortloff suunnittelijana oli tuttu nimi Infinity Gautlet: A Love letter -pelistä, josta en liiemmin välittänyt. Enpä siis oikein tiennyt mitä tältä peliltä odotan.   Taloudessamme ollaan perinteisen Pandemicin ystäviä, ja ihan mikä tahansa kyhäelmä käyttäen samoja mekaniikkoja ei mene meillä läpi.

Rylothilla räiskitään.

Pelaajat ovat jediritareita, joidenka tehtävä on taistella separatistien droidiarmeijaa vastaan. Peliin valitaan myös aina yksi pääpahis, joka heittää kiviä rattaisiin pelin aikana oman korttipakkansa kautta. On Asajj Ventress, kenraali Grievous,  Dooku ja tietenkin Darth Maul. Nämä vaihtuvat pahikset tuovat kyllä kivaa vaihtelua peliin, osa on helpompia vastuksia kuin toiset. Pelin rakenne on pitkälti peruspandemiccia. Pelaajat tekevät toimintoja, sitten katsotaan minne pahikset leviävät ja jos peliä ei ole hävitty, pelataan uusi kierros.  Sen lisäksi, että pelaajien pitää taistella aina vaan ilmestyviä droideja vastaan, on pelissä myös tehtäväkortteja, joita pitää vaikeustasosta riippuen suorittaa tietty määrä. Helpoimmalla tasolla kolme riittää, mutta jos haluaa Jedi Grandmasterin tittelin, tehtäviä täytyy suorittaa jo kuusi. Mikään ei estä laittamasta näitä kortteja vielä enemmän mukaan, jos haluaa haastetta tätäkin enemmän. Omalla vastuulla, sanoisin. 

Pelilauta kuvaa kaikille faneille tuttuja planeettoja kuten Tatooine, Kamino ja Alderaan. Kauniiksi lautaa ei mielestäni voi kutsua, mutta se on toimiva. Viivat planeettojen välillä on erittäin selkeät ja tekstit riittävän isoja, että planeetat löytää nopeasti sellainenkin, jolle niiden nimet ei entuudestaan ole tuttuja. Mikään Star Wars -fanaatikko ei tarvitse olla voidakseen pelata tätä peliä. Mutta on siitä jotain hyötyä. Esimerkiksi mieheni ja minä koimme temaattisesti hauskaksi pelata Obi-wanilla ja Anakinilla yhdessä. 

Nuori Anakin, vielä hyvis tähän aikaan.

Parissa asiassa Star Wars: The Clone Wars poikkeaa tavan Pandemicista selkeästi. Pelaajat itse valitsevat milloin hankkivat lisää kortteja käteensä, ja niitä voi käyttää uudelleen pelin aikana. Kerran vuorossa kuitenkin. Pidin tästä lisäyksestä paljon, sillä meillä pelit monesti  Pandemicissa päättyi aina siihen, että käsikorttipakka loppui kierroksen liian aikaisin.  Toinen hyvin eroava asia, on nopan käyttö taisteluissa ja tehtävien suorittamisessa. Tästä en nyt ole oikein varma, pidänkö loppujen lopuksi, mutta onneksi noppa ei itsessään ratkaise mitään, vaan pelaajat voivat korteillaan vaikuttaa  esimerkiksi hyökkäysten kulkuun. Mutta hyvätkään kortit eivät takaa voittoa. 

Vuorollaan pelaajalla on neljä toimintoa käytettävänään; liikkuminen, kortin nosto korttipakasta, taistelu ja tehtävän suorittamisen yritys. Suorittaakseen tehtävän pelaajan tai pelaajien on oltava tehtäväkortissa vaaditulla planeetalla, ja heitettävä noppaa sekä pelattava kyseisen tehtäväkortin vaatimia symboleita käsikorteistaan. Jos tehtäväplaneetalla on pahis tai saartomerkki, ei tehtävää voi suorittaa. Epäonnistuessaan pelaaja ottaa vauriota jokaisesta tähtimerkistä heitetyssä nopassa eli menettää käsikorttejaan, ja tehtävä jää odottamaan seuraavaa yritystä. 

Pelaajan vuoron jälkeen aktivoidaan pahis nostamalla kortti tämän omasta pakasta, joka kertoo mitä pitää seuraavaksi tehdä. Jos pakasta nousee Planeetta hyökkäyksen alla -kortti, droidit lisääntyvät kartalla, ihan niin kuin tavallisessa Pandemicissa tapahtuisi Epidemia-kortin kohdalla. Hyökkäyspakan pohjalta otetaan planeettakortti, jota vastaavalle planeetalle lisätään kolme droidia, sitten poistopakka sekoitetaan pakan päälle, ja pelaaja sen jälkeen nostaa hyökkäysmerkkiä vastaavan numeron kortteja hyökkäyspakasta. Tämän tuntee varmasti kaikki Pandemicia pelanneet. Peli voitetaan, jos pelaajat saavat kaikki tehtäväkortit suoritettua ja selviytyvät sen jälkeen pahiksen finaalista, joka on jokaisella hieman erilainen. Monesti pitää suorittaa lisää tehtäviä ehkä hieman muuttuneilla säännöillä. Peli hävitään, jos uhkamerkki etenee radallaan viimeiseen ruutuun. 

Valittavana on neljä pahista.

Millaisen tuomion Star Wars: The Clone Wars sitten minulta lopulta saa? Varovaisen hyväksynnän. Muovisista miniatyyreistä en juuri välitä, joten tässäkin pelissä ne jää minulla statistin virkaan. Pidän kyllä peliin tehdyistä muutoksista. Pandemic-systeemi näkyy ja tuntuu, mutta silti ote on tarpeeksi erilainen.  Kuitenkin vierastan pelissä käytettävää noppaa hieman, ja koen sen vähiten kiinnostavaksi elementiksi tässä pelissä. En saa sen heittämisestä mitään jänniä väristyksiä, lähinnä tulee todettua että voi heitinpä huonosti, noh, ei voi mitään. Muuten peli kyllä on oikein toimiva ja muutokset pelisysteemiin itsessään on oikein freshit. Kuitenkin pieni ääni olkapäällä sanoo, että olenko pelannut liikaa näitä pelejä, vai mikä on, kun en jaksa oikein innostua? Itse teema on kyllä minulle mieluisa, joten kyllähän tätä pelaa jos pyydetään.  Arvostan kyllä, että pelin vaikeustasoa on helppo muunnella omaan makuun sopivaksi. Pidän yhteistyöpeleistä, jotka oikeasti pistää hanttiin kunnolla. Star Wars: The Clone Wars on hyvin toimiva paketti, ja kelpo suositella esim jos alkuperäisen Pandemicin teema ei oikein nappaa. 


Arvostelukappale saatu Asmodee Nordicsilta, suuri kiitos siitä.  

Kommentit

  1. Näistä Pandemic-peleistä hankintaan meni Iberia, koska teema paljon kiinnostavampi kuin mikään muu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Kevättä näköpiirissä, jospa niitä pelejäkin?

50 lempparipeliäni.