Syksy on vihdoin täällä!
Pieni tovi on taas vierähtänyt, mutta täällä ollaan taas!
Elämääni on mahtunut tällä hetkellä vain laihduttaminen. Aloitin heinäkuun puolessa välissä, ja kiloja on tällä hetkellä lähtenyt 8. Lautapelien sijaan iltani on kulunut kahvakuulan parissa. Mutta pakostihan on johonkin väliin pitänyt pari peliä mahduttaa. Muuten ei pääkoppa kestä.
Peli-iltoihin usein on sisältynyt namipussi, nyt tilalla on kurkku ja porkkana. Ei siinä mitään, terveet elintavat kunniaan! Ystäviltä tosin on tullut nyrpeitä katseita välillä, mutta kukin tehköön omat valintansa.
Viime kerralla kirjoitin Nationsista, josta unohdin näyttää vielä hauskan säilöntäjärjestelmäni. Kyseinen lokerikko löytyy Clas Ohlsonin hyllystä parissa eri koossa. Suosittelen!
Pelaamisessa oli muutaman viikon tauko, mutta kerkesin ottaa peliaiheisen kuvan äitini koirasta, joka on tehnyt pesän siskoni perheen pelikaappiin.
Yksi peli, joka on ollut viime aikoina suosittu meillä, on Legendary Encounters: An Alien Deck Building Game. Alien elokuvien teemaa mukaileva yhteistyöpeli on hauskaa viihdettä. Pakanrakennuspelinä hyvin simppeli Legendary on tiivistunnelmainen ja täynnä lähellä piti -tilanteita. Ja me ei olla edes vielä keretty pelaamaan kaikkia variantteja!
Syksyn ensimmäinen peli-ilta Keravalla pidettiin elokuun ekalla viikolla. Pelasimme ihanaa Five Tribesia, josta pidän joka kerta yhä enemmän. En millään malttaisi odottaa, että saan sen uuden lisäosan käsiini.
Five Tribes on ehdottomasti sellainen peli, joka vaatii muutaman pelin klikatakseen kunnolla aivoihin. Ensimmäisellä kerralla pelaaja yleensä käyttää kaiken energiansa monien sääntöjen muistamiseen, jolloin muiden pelaajien seuraaminen jää melko vähälle. Mutta tämä pätee melkein kaikkiin hieman monimutkaisempiin peleihin.
Five Tribesin jälkeen pelasimme Hanabia, josta olen tännekin monesti kirjoitellut. Tähän asti jokainen, jonka olemme altistaneet Hanabille, on rakastunut siihen. Kertoo myös jonkin verran, että me omistamme kaksi versiota pelistä. Peltipurkkisen isomman version, jonka mukana tulee hienot korttituet, ja R&R gamesin matkaversion.
Elokuun puolessa välissä karkasimme mökille, ilman yhtään peliä mukana. Okei, iPad oli mukana ja sieltähän löytyy mm. Alien Frontiersin mobiiliversio, mutta ei lasketa sitä :)
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja minä kulutin aikani kalastamalla tai kahvakuulailemalla laiturilla. Vaikea kuvailla sanoilla, kuinka rentouttava tuo pidennetty viikonloppu oli.
Pitkästä aikaan tuntuu, että osaan nauttia myös muista rentoutuskeinoista, kuin pelkästä pelaamisesta. Mutta älkää huoliko, pelaaminen on silti se mun ykkösjuttu! On vain kiva todeta, että elämään mahtuu muutakin sisältöä, joka tuottaa mielihyvää.
Elokuussa vietimme myös Maijuilupäivää, hieman myöhässä. *kröh kolme kuukautta kröh* Menimme tutusti Lautapelit.fille hyllyjä tutkimaan ja Maiju sai valita lahjaksi itselleen jotain mieluista. Ja vautsi, minkä valinnan hän teki! Loony Quest on ihan törkeän hauska piirtämispeli, jossa jokainen pelaaja piirtää samaa tehtävää tussilla muoviselle alustalle. Kuulostaako tylsältä? Ehkä, mutta se on vaan todella hauskaa. Pelaajat yrittävät suoriutua erilaisista tasoista, jotka muistuttavat vähän tasohyppelypelejä vuodelta -95. Aion ehdottomasti hankkia tämän myös meille, sillä uskon sen sopivan esim. joulun aikaan perhepeliksi.
Elokuun lopussa järjestimme myös vuosittaisen ulkoilmaleffailtamme, vanhempieni terassilla. Katsoimme viimeisen Hobitti -leffan klo 22 illalla videotykillä heijastettuna terassikatoksen seinään.
Ennen h-hetkeä pelasimme myös muutaman erän Loony Questiä siskontyttöjeni kera.
Anoppilassa pääsin pelaamaan nykyistä suosikkiani Trainsia iltakahvin kera. Ja voitto tuli kotiin, suurella kahden pisteen johdolla! On se vaan niin hyvä peli. Meillä on hyllyssä myös Trains: Rising Sun ja Saksa/Usa -karttakokoelma. Englannin kielestä huolimatta, anoppini on pelannut tätä meidän kanssa monesti, ja pärjää oikein hyvin. Kielen oppimista hauskalla tavalla! Saan itse melko pitkälle kiittää Trainsiä siitä, että pääsin yli pakanrakennuspelejä kohtaan tuntemastani inhosta.
Saimme myös järjestettyä toisen peli-illan Keravalla. Tällä kertaa pelasimme vain Mallorcaa, sillä meillä oli salaisia juttuja, joita suunnitella. En voi niistä kertoa täällä tähän hätään sen enempää, ettei salaisuus paljastu liian aikaisin, vaikka onkin todella epätodennäköistä, että kyseinen henkilö kävisi blogiani lukemassa. Mutta Mallorca on vanha tuttu, helppo kahvipöydän peli. Monelle harrastajapelaajale ehkä askeleen liian kevyt, mutta pidän Mallorcan helposta lähestyttävyydestä ja siitä, että se tosissaan on hyvä peli, kun on aikaa vain se 45 min ja samalla pitäisi vetäistä kahvit kitusiin. Pidän siitä myös silloin, kun tutustutan uusia pelaajia lautapelaamisen maailmaan.
Tänään saimme dietistä huolimatta maistella pizzakakkua. Kyllä, pizzakakkua. Aivan syntisen hyvää, kokeilkaa ihmeessä. Eli tehdän kakkuvuokaan, jossa on irroitettavat reunat, monta pientä pizzaa päällekäin. Reunoihin levitetään toki taikinaa, jotta kakku pysyy kasassa. Sitten koko höskä uuniin. Maistuu pannupizzalta, mutta paremmalta! Sen jälkeen pelasimme Maijun kanssa Abyssiä, kun mieheni ja isäni katsoi lätkää. Joo niin Se kausi alkoi taas. Kääk, Abyssiinkin on tulossa lisäosa Kraken, jota en taas malttaisi millään odottaa. Onneksi marraskuussa on syntymäpäiväni. Mittari sanoo sitten 30.
Huhhuh, olipas paljon asioita, jotka piti mahduttaa mahdollisimman lyhyeen postaukseen. Täytyy taas tsempata ja kirjoittaa useammin, jottei näistä tule tällaisia jättipostauksia.
Elämääni on mahtunut tällä hetkellä vain laihduttaminen. Aloitin heinäkuun puolessa välissä, ja kiloja on tällä hetkellä lähtenyt 8. Lautapelien sijaan iltani on kulunut kahvakuulan parissa. Mutta pakostihan on johonkin väliin pitänyt pari peliä mahduttaa. Muuten ei pääkoppa kestä.
Peli-iltoihin usein on sisältynyt namipussi, nyt tilalla on kurkku ja porkkana. Ei siinä mitään, terveet elintavat kunniaan! Ystäviltä tosin on tullut nyrpeitä katseita välillä, mutta kukin tehköön omat valintansa.
Viime kerralla kirjoitin Nationsista, josta unohdin näyttää vielä hauskan säilöntäjärjestelmäni. Kyseinen lokerikko löytyy Clas Ohlsonin hyllystä parissa eri koossa. Suosittelen!
Candy!
Pelaamisessa oli muutaman viikon tauko, mutta kerkesin ottaa peliaiheisen kuvan äitini koirasta, joka on tehnyt pesän siskoni perheen pelikaappiin.
Vuokko rakastamallaan paikalla.
Yksi peli, joka on ollut viime aikoina suosittu meillä, on Legendary Encounters: An Alien Deck Building Game. Alien elokuvien teemaa mukaileva yhteistyöpeli on hauskaa viihdettä. Pakanrakennuspelinä hyvin simppeli Legendary on tiivistunnelmainen ja täynnä lähellä piti -tilanteita. Ja me ei olla edes vielä keretty pelaamaan kaikkia variantteja!
Maiju-A:n vuoro meneillään.
Syksyn ensimmäinen peli-ilta Keravalla pidettiin elokuun ekalla viikolla. Pelasimme ihanaa Five Tribesia, josta pidän joka kerta yhä enemmän. En millään malttaisi odottaa, että saan sen uuden lisäosan käsiini.
Pöytä täynnä tavaraa.
Five Tribes on ehdottomasti sellainen peli, joka vaatii muutaman pelin klikatakseen kunnolla aivoihin. Ensimmäisellä kerralla pelaaja yleensä käyttää kaiken energiansa monien sääntöjen muistamiseen, jolloin muiden pelaajien seuraaminen jää melko vähälle. Mutta tämä pätee melkein kaikkiin hieman monimutkaisempiin peleihin.
Five Tribesin jälkeen pelasimme Hanabia, josta olen tännekin monesti kirjoitellut. Tähän asti jokainen, jonka olemme altistaneet Hanabille, on rakastunut siihen. Kertoo myös jonkin verran, että me omistamme kaksi versiota pelistä. Peltipurkkisen isomman version, jonka mukana tulee hienot korttituet, ja R&R gamesin matkaversion.
Mitäköhän mun piti tästä kortista muistaa?
Elokuun puolessa välissä karkasimme mökille, ilman yhtään peliä mukana. Okei, iPad oli mukana ja sieltähän löytyy mm. Alien Frontiersin mobiiliversio, mutta ei lasketa sitä :)
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja minä kulutin aikani kalastamalla tai kahvakuulailemalla laiturilla. Vaikea kuvailla sanoilla, kuinka rentouttava tuo pidennetty viikonloppu oli.
Minä testailemassa uutta virveliäni.
Pitkästä aikaan tuntuu, että osaan nauttia myös muista rentoutuskeinoista, kuin pelkästä pelaamisesta. Mutta älkää huoliko, pelaaminen on silti se mun ykkösjuttu! On vain kiva todeta, että elämään mahtuu muutakin sisältöä, joka tuottaa mielihyvää.
Yksi uusista harrastuksistani.
Elokuussa vietimme myös Maijuilupäivää, hieman myöhässä. *kröh kolme kuukautta kröh* Menimme tutusti Lautapelit.fille hyllyjä tutkimaan ja Maiju sai valita lahjaksi itselleen jotain mieluista. Ja vautsi, minkä valinnan hän teki! Loony Quest on ihan törkeän hauska piirtämispeli, jossa jokainen pelaaja piirtää samaa tehtävää tussilla muoviselle alustalle. Kuulostaako tylsältä? Ehkä, mutta se on vaan todella hauskaa. Pelaajat yrittävät suoriutua erilaisista tasoista, jotka muistuttavat vähän tasohyppelypelejä vuodelta -95. Aion ehdottomasti hankkia tämän myös meille, sillä uskon sen sopivan esim. joulun aikaan perhepeliksi.
Ehkä hauskin partypeli ikinä.
Ennen h-hetkeä pelasimme myös muutaman erän Loony Questiä siskontyttöjeni kera.
Gandalf ja Viiden armeijan taistelu.
Anoppilassa pääsin pelaamaan nykyistä suosikkiani Trainsia iltakahvin kera. Ja voitto tuli kotiin, suurella kahden pisteen johdolla! On se vaan niin hyvä peli. Meillä on hyllyssä myös Trains: Rising Sun ja Saksa/Usa -karttakokoelma. Englannin kielestä huolimatta, anoppini on pelannut tätä meidän kanssa monesti, ja pärjää oikein hyvin. Kielen oppimista hauskalla tavalla! Saan itse melko pitkälle kiittää Trainsiä siitä, että pääsin yli pakanrakennuspelejä kohtaan tuntemastani inhosta.
Trains jee!
Saimme myös järjestettyä toisen peli-illan Keravalla. Tällä kertaa pelasimme vain Mallorcaa, sillä meillä oli salaisia juttuja, joita suunnitella. En voi niistä kertoa täällä tähän hätään sen enempää, ettei salaisuus paljastu liian aikaisin, vaikka onkin todella epätodennäköistä, että kyseinen henkilö kävisi blogiani lukemassa. Mutta Mallorca on vanha tuttu, helppo kahvipöydän peli. Monelle harrastajapelaajale ehkä askeleen liian kevyt, mutta pidän Mallorcan helposta lähestyttävyydestä ja siitä, että se tosissaan on hyvä peli, kun on aikaa vain se 45 min ja samalla pitäisi vetäistä kahvit kitusiin. Pidän siitä myös silloin, kun tutustutan uusia pelaajia lautapelaamisen maailmaan.
Etelän hetelmiä.
Tänään saimme dietistä huolimatta maistella pizzakakkua. Kyllä, pizzakakkua. Aivan syntisen hyvää, kokeilkaa ihmeessä. Eli tehdän kakkuvuokaan, jossa on irroitettavat reunat, monta pientä pizzaa päällekäin. Reunoihin levitetään toki taikinaa, jotta kakku pysyy kasassa. Sitten koko höskä uuniin. Maistuu pannupizzalta, mutta paremmalta! Sen jälkeen pelasimme Maijun kanssa Abyssiä, kun mieheni ja isäni katsoi lätkää. Joo niin Se kausi alkoi taas. Kääk, Abyssiinkin on tulossa lisäosa Kraken, jota en taas malttaisi millään odottaa. Onneksi marraskuussa on syntymäpäiväni. Mittari sanoo sitten 30.
PIZZA!
Huhhuh, olipas paljon asioita, jotka piti mahduttaa mahdollisimman lyhyeen postaukseen. Täytyy taas tsempata ja kirjoittaa useammin, jottei näistä tule tällaisia jättipostauksia.
En ole vieläkään päässyt yli siitä, kuinka hienoja kuvia Abyssissa on.
Kommentit
Lähetä kommentti