Junaryöstö Colt Expressin tapaan.



Kuten ylläoleva kuva osoittaa, on Colt Express näyttävä peli. Meidän pelissä on vielä tuo kanjonia esittävä pelialusta, joka ei siis toistaiseksi ainakaan pelin ensimmäisessä painoksessa tule valmiiksi mukana. Mutta ilman sitäkin on 3D juna ja muut osat sangen kutsuvan näköiset.

Peliin mahtuu mukaan 2-6 pelaajaa, tosin kahdella peli ei loista parhaimmillaan. Jokainen pelaaja saa valita itselleen hahmon, jotka kaikki toimivat hieman erilailla toisistaan. Hahmojen tasapainosta on ollut jonkin verran puhetta, mutta itse en ota Colt Expressiä niin kauhean tosissani, joten minua ei myöskään haittaa, jos joku hahmo nyt vain sattuu olemaan hieman toisia parempi. Kyseinen peli on kuitenkin huumorilla höystetty partypeli, ei vakavasti otettava strategiapeli.

Peliä pelataan viisi kierrosta, joidenka aikana pelaajat pelaavat toimintokortteja välillä kuvapuoli ylöspäin ja välillä alaspäin. Alaspäin pelattavat kortit kuvastavat pelaajien olevan tunnelissa, jolloin kukaan ei näe, mitä toinen pelaaja puuhaa. Tämä tuokin hauskan ja jokseenkin temaattisen puolen ohjelmointiin. Välillä asiat eivät siis mene aivan niin kuin Strömsössä.

Esimerkki pelaajan hahmokortista ja pelikorteista.

Muiden pelaajien lisäksi junassa liikkuu sheriffi, jota pelaajien olisi välteltävä. Kohdatessaan ryöstäjän, sheriffi ampuu ja pakottaa rosvon pakenemaan vaunun katolle. Sheriffin luotikortit, sekä muilta pelaajilta saadut osumat täyttävät pelaajan pakkaa, hidastaen näin hyvien korttien ilmaantumista pelaajan kätösiin.

Mitä kortteja pelaajilla sitten on, luotien lisäksi? On liikkumista vaunusta toiseen tai katolle, ampumista, lyömistä ja varastelua. Pelaajan on myös mahdollista liikuttaa itse sheriffiä toisia pelaajia kohden.

Esimerkki kierroksesta.

Colt Express on harmitonta hauskanpitoa, niin peli-iltaan kuin vaikka perheen kesken illallisen jälkeen. Säännöt ovat helpot oppia ja peli kulkee melko nopeasti. Itse juna on näyttävä, joskin isot kädet omaaville se voi olla hankalahko. Cowboylta näyttävät nappulat eli meeplet näyttävät hauskoilta ja ovat oikein toimivia. Komponenttien laatu on muutenkin minusta oikein kiitettävä. Minua ei haitannut edes se, että junavaunut on itse kasattava, koska se oli oikeastaan ihan hauskaa näpertelyä. Voin tosin kuvitella, että kaikki ei tykkää moisesta askartelusta.  Sääntövihkonen on mielestäni hieman tylsän oloinen ja editoitu hieman erikoisella tavalla. Peli on muuten niin hauskan näköinen, että olisin toivonut saman ilmeen jatkuvan ohjekirjaankin.  Mutta tämä nyt on pilkunviilausta. Säännöissä peli ohjeistetaan alkuasettelemaan pienillä hahmokorteilla, mutta kuka niitä käyttäisi kun mukana on näyttävät isommat hahmokortit, joissa on vielä paikat nosto- ja poistopakoille. Näistä isommista hahmokorteista ei juurikaan ole puhetta sääntökirjassa, muuta kuin ne mainitaan bonustuotteina. Liekö ollut viimehetken aivoriihen tulos. Myös erikseen saatava pelimatto ihmetyttää, miksei sitä älytty laittaa alunperin pakettiin mukaan. Tätä pelialustaa saa ainakin toistaiseksi Boardgamegeekstoresta, muistaakseni viidellä dollarilla. Itse sain sen uusimman Spielbox-lehden mukana.

Vihreä pelaaja pyrkii pääsemään alas mahtavien saaliiden kimppuun.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiatukselta paluu Top50-listan muodossa.

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Paluu Galzyrin maille eli ensikatselmus Dreams and Mysteries -lisäosaan.