Noppapotti

Kesä on ollut mahtava ja aurinkoinen, mikä on pelailun kannalta ollut toisaalta huono asia. Puisto on kutsunut monesti, eikä mukaan ole useimmiten tarttunut pelejä, syystä tai toisesta. Eikä siinä mitään, välillä näin. Mutta kun katson viimeisen parin kuukauden pelattuja pelejä, on pöydälle kyllä päässyt kaikkea kivaakin. Arvostelupinossakin nököttää monta peliä vielä testaamatta, mutta onhan tässä aikaa. Teimme puolivuotiaan poikamme kanssa ensimmäisen reissun lautapelikauppaan, napaten mukaan Exitit, jotka halusin arvostella, sekä heräteostoksena The Mindin. Tästä lisää myöhemmin. Luka ei vielä ymmärtänyt pelikaupan hienoutta. Toukokuun alku ei ollut lupaava. Kirjastosta lainattu Carcassonne Star Wars hieman ärsytti. Koin siihen lisätyn nopanheiton pilaavan koko pelin, vaikka mieheni oli ihan sinut asian kanssa. Kaiken lisäksi Carcassonne SW ei ole sieltä kauneimmasta päästä, mutta makuasioistahan voi vain kiistellä. Olen kyllä valmis joskus kokeilemaan tätä uudestaan jos jos...

Mikäli ette ole sattuneet huomaamaan, ovat pakohuoneet nyt kuuminta hottia. Oikeastaan ne ovat olleet sitä jo muutaman vuoden, joten ei oikeastaan yllätä, että lautapelienkin saralla ollaan saman trendiaallon harjalla.  Näitä pakohuonepelejä löytyy jo aika monen moista sorttia, mutta itse päädyin testaamaan tänä vuonna suomennettuja Exit - the Game -sarjan kolmea ensimmäistä peliä. Inka ja Markus Brand pokkasivat  Exitillä jopa himoitun Kennerspiel des Jahres palkinnon vuonna 2017, joten ei nämä nyt ihan susia voi olla, vai voiko? Lomakauden ykköshitit. Kolme ensimmäistä suomennettua Exitiä ovat Hylätty mökki, Salainen Laboratorio ja Faaraon hautakammio. Näistä ensisilmäyksellä Faarao kiinnosti eniten, mutta myös Hylätty mökki vaikutti  mielenkiintoiselta. Päätimme mieheni kanssa ottaa pelit mökille mukaan anopin kanssa pelattaviksi, koska kuitenkin sataa. Enkä ollut ihan väärässä, keli oli tyypillinen juhannussää; välillä satoi ja tuuli paljon. Päätimme korkata...

Abstraktit pelit jakavat usein ihmiset kyllä- ja ei-kerhoon. On ihmisiä, jotka tarvitsevat peleihinsä jonkin ylitsevuotavan teeman, ja on meitä, joita ei niinkään häiritse jos pelissä ei ole sen kummoisempaa teemaa, kunhan mekaniikat ovat puhdasta kultaa.  Michael Kieslingin Azul ei teemalla koreile; pelissä rakennetaan azulejo-laatoista kauniita seiniä. Kyllä, luit oikein. Seiniä. Mutta tuolla päälleliimatulla teemalla ei ole juurikaan väliä, koska itse peli on hyvin timanttinen. Azulin kaunis kansi. Azul on kaunis peli sisältä ja ulkoa. Värikäs laatikko on houkuttelevan näköinen hyllyssä, ja sen sisältö on laadukkaasti tuotettu. Jokainen pelaaja saa oman pelilaudan, jonka yläreunassa on pisterata,  ja johon kukin vuorollaan pelaa laattoja. Laatat poimitaan keskeltä olevilta tehdasalustoilta. Pelaaja valitsee alustan, jolta noukkii kaikki yhtä väriä olevat laatat, ja laittaa loput jäljelle jäävät laatat keskelle pöytää. Vaihtoehtoisesti laattoja voi ottaa myös keskelt...

Kolmen kopla on uusi juttusarja, jossa otan pikakäsittelyyn kolme peliä yhdeltä pelisuunnittelijalta. Ensimmäiseksi henkilöksi valikoitui itävaltalainen Alexander Pfister, josta on vaivihkaa tullut yksi suosikeistani. Wienissä asusteleva Pfister on tahkonut pelejä tasaisen varmalla otteella jo usean vuoden ajan, ja tuntuukin siltä, että laatu sen kuin paranee. Pfisterin nimi vilahtaakin usein niin Deutscher Spielpreisin kuin Spiel des Jahresin listoilla. Oh my Goods! Oh My Goods  on hieman kömpelöstä nimestään huolimatta oikein näpsäkkä paketti. Käsilaukkuun mahtuva korttipeli on pieni pöytätilarohmu, jota suosin lähinnä kaksinpelinä. Alunperin Royal Goodsina julkaistu peli on sekoitus settien keräilyä, koneiston rakentelua ja onnen venytystä. Peli hyödyntää hauskaa ahkera vs. laiska työntekijä -mekaniikkaa, jonka voi nähdä myös Pfisterin ja Andreas Pelikanin Broom servicessä. Pelissä käytetään kortteja kolmella mahdollisella tavalla, resurssina, rakennuksena tai rakennuks...

Joku on ehkä saattanut ihmetellä, että kylläpäs Noppapotissa on elelty hiljaiseloa. Viikko sitten toki ilmestyi juttuni Rajas of the Gangesista, mutta sitä ennen olikin parin kuukauden tauko. Jutun nimi on nimittäin näin, että meille syntyi lisävahvistusta joulukuun lopussa ja hänen kanssa elämään totutteleminen kolmen tunnin yöunilla on toki vaikuttanut pelivireyteen. Onneksi nyt jo helpottaa, sillä meillä nukutaan jo neljä tuntia! Mutta ollessani äitiyslomalla toivon, että pääsen paneutumaan blogiini nyt paremmin, kun ei tuo päivätyö ole haittamaassa. Täsä mä nyt oon! Meillä on alkuvuosi alkanut perinteisellä pelihyllyn karsimisella, koska syystä, jota en oikeastaan ihan käsitä, hyllyssämme ei ole enää tilaa. Se on aina yhtä iso mysteeri, miten näin käy, mutta uskon selviäväni tästäkin koitoksesta. Positiivinen asiahan tämä on; nyt on taas tilaa uusille peleille. Vaikka kuinka väitän, etten kuulu niin sanottuun Cult of the New:hun, niin jotenkin ne ihanat kimaltelevat uutuude...

Ganges on 2510 kilometriä pitkä joki, joka valuu Intian ja Bangladeshin läpi. Sen varrelle sijoittuu myös Inka ja Markus Brandin viime vuonna ilmestynyt työläisenasettelupeli, jonka sain mieheltäni joululahjaksi. Brandit olivat minulle entuudestaan tuttu Villagen ja My Villagen takaa, joten mielenkiinnolla tutustuin heidän uusimpaan isoon peliin. Mainetta he ovat toki viime aikoina niittäneet Exit-sarjallaan, joka tuo pakopelit jokaisen olohuoneeseen. Gangesin varrella on ruuhkaa. Rajas of the Gangesissa pelaajat rakentavat kukin omaa provinssiaan, keräten mainetta ja mammonaa, jotka ovat pelin kaksi pistemuotoa. Pelin päämekaniikkana on monille tuttu työläisenasettelu, mutta mielenkiintoiseksi pelin tekee juuri pisteytys ja noppien käyttö maksuvälineenä. Pelilaudan ympärillä kulkee kaksi pisterataa, mutta eivät samansuuntaisesti vaan vastakkain toisiaan. Toinen edustaa pelaajien mainetta ja toinen kukkaron paksuutta. Peli loppuu, kun joku pelaaja saa nämä kaksi rataansa risteä...

Tänään julkistettiin Pelaajien Valinta 2017 -voittajat, jotka ovat tietenkin  Perhepeleissä Flamme Rouge,  Harrastajapeleissä Agricola ja Peliteon palkinnon sai Lautapelikahvila Taverna! Viimeisen parin kuukauden työt on nyt takanapäin ja tunne on hyvä ja helpottunut. Koko syksyn kestänyt koepelailu, pähkäily ja pohtiminen on nyt ohi ja lopputulos on selvillä. On ollut hienoa olla osa tätä projektia. Lue toki lisää virallisilta nettisivuiltamme  Pelaajien Valinta. Olin tänään  Puutyöläis-Joonaksen  ja  Todellisuuspakoilevan Annikan  kanssa viemässä Lautapelit.fi:lle heidän kunniakirjat ja kukkaset.  Lautsun Linda Bremer oli siellä ottamassa meidän vastaan hymyillen ja kerkesimme siinä mukavasti myös turinoimaan virallisen osuuden jälkeen. Sitä ollaan niin virallisen näköisiä. Siellä seisoo ansaittu tuplavoitto! Ja mitenkäs sattui, kun olimme kerta peliliikkeessä oli mieheni luvannut minulle sieltä syntymäpäivälahjan samaan syssyyn! A...