Noppapotti

Kyllä on kivaa kun syksyn myötä tulee peli-iltojakin järjestettyä tiuhemmin. Pimeneviin iltoihin kaipaa toki mukavaa puuhaa, ja mikäs sen parempaa kuin pelaaminen hyvässä seurassa. Toki elokuu on vielä kesäkuukausi, mutta eipä nuo säät nyt ihan priimaa ole olleet.  Ihan ei pelikausi ole vielä täydessä vauhdissa, mutta jotain on toki tullut pelailtua. Perheen naisten kanssa pidettiin perinteinen sushi-ilta, johon sain ovelasti tuotua Sushi go! -pelin teeman varjolla mukaan.   Teeman mukaiset eväät. Sushi go! on hyvin kevyt draftauspeli söpöllä kuvituksella höystettynä. Tai siis GameWrightin kuvitus on söpöä, saksankielisen Zoch:in painoksen kuvitus on lähinnä outoa. Vuorollaan pelaaja valitsee käsikorteistaan yhden kortin, pelaa sen pöytään ja antaa loput käsikortit viereiselle pelaajalle. Näin tehdään kunnes kaikki kortit on pelattu pöytään. Sitten lasketaan pisteet ja aloitetaan uusi kierros. Tähän tapaan pelataan kolme kierrosta ja eniten pisteitä kerännyt on vo...

Days of Wonder on yleisesti  ottaen hyvin luotettava lafka. Heidän julkaisemat pelit, joita ei vuosittain tule yleensä kuin yksi, tehdään rakkaudella ja kunnioituksella. Tai siltä se ainakin kuluttajasta tuntuu. Komponentit ovat aina hyvälaatuisia, ohjekirjat siistejä ja yleisilme on kutsuva. Vaikeudeltaan heidän pelinsä ovat usein perhepelien kategoriaan sijoittuvia, mutta usein myös sellaisia joita harrastajakin jaksaa vääntää. Juurikin näistä syistä kiinnostuin heidän viimeisimmästä pelistä Quadropoliksesta. Kaupunkini rakenteilla. Sim City on monelle tuttu suosikkipeli, jota tuli pienempänä( tai isompana) väännettyä tietokoneella. Aiheena kaupungin rakentaminen on suosittu myös lautapelien keskuudessa. Hauskasta teemasta riippumatta Quadropolis on loppujen lopuksi melko abstrakti peli, joten jos haet oikeaa Sim city -simulaatiota, kannattaa kokeilla Suburbiaa. Siitä huolimatta, ensikertalainen Francois Gandon on onnistunut luomaan mukiinmenevän paketin. Quadropoliksess...

Lautapelifoorumeilla näkee usein keskusteluketjuja aiheesta "mitä pelaisin lapsieni kanssa?"  Itsellä ei ole lapsia, eikä lähipiiriini juurikaan enää kuulu lapsia, mutta mieheni sisko on kehitysvammainen, joten usein selailen näitä keskusteluja sillä silmällä, koska häntä voi pitää 7-vuotiaan tasoisena. Pelaaminen perheen kesken on meille tärkeää, ja kälyni läsnäollessa pelien valitseminen on välillä hankalaa. Hän kun ei millään kykene vaikeimpiin europeleihin, ja me muut aikuiset ei ehkä niitä lego-pelejä ja Muumin purnukkajahtia jakseta. Juhannuksena oltiin porukalla mökillä Puumalassa, ja juhannusperinteisiin kuuluu meillä lautapelaaminen. Mieheni sisko oli poikkeuksellisesti juhannusmenoissa mukana, hän kun yleensä ei lomaile kuin vasta heinäkuussa. Normaalin kesäpelipakkauksemme sijaan otimme siis tarkoin valittuja pelejä, jotka sopii monimuotoiseen porukkaamme. Splendor on yksi peleistä, joita kälyni jopa itse joskus toivoo pelattavaksi. Kenties häntä kiinnostaa jal...

Kiirettä on taas pitänyt. Viimeksi lupailin kirjoitella tänne vaikka mistä, mutta hiljaistapa on ollut. Korjataanpa se nyt! Lainasin kirjastosta Soledade-Sentieiro duon Panamaxin, huolimatta sen laivarahtiteeman olevan vähemmän kiinnostava itselleni. Herrojen Madeira on mielestäni hyvä vähän raskaampi europeli, joten luonnollisesti kiinnosti tutkia tyyppien muutakin tuotantoa. Aikaa vaan tuppasi olevani vähemmän kuin olin kuvitellut, ja kahden viikon laina-aikana Panamax pääsi pyödälle jopa yhden kerran. Ja sekin oli aika kaoottinen kokemus, lähinnä sääntökirjan sekavuuden takia. Panamaxissa pelaajat kuljettavat rahtilaivoja Panaman-kanaalin läpi kasvattaen samalla omia laivafirmojaan, ja toki myös hankkien osakkeita muiden pelaajien mahdollisesti tuottoisista firmoista.  Peliä ei yleisesti suositella kahdelle pelaajalle, mutta meillä kävi niin, että päädyttiin Maijun kanssa opettelemaan peli kahdestaan tarkoituksena sitten opettaa peli myös miehelleni myöhemmin. Ei näin. ...

Viime viikolla olin tehnyt mahtavia suunnitelmia! Nimittäin helatorstai tarjosi hyvän mahdollisuuden pelipäivälle, sillä suurimmalla osalla läheisistä se sattui olemaan vapaana. No eikös sitten pitänytkin käydä niin, että tiistaina kurkussa tuntunut pieni kaktus osoittautuikin oikeaksi kiusanhengeksi, ja olin koko loppuviikon kuumeessa. Jep jep. Eipä tullut koskettua yhteenkään lautapeliin, mutta Nintendo 3DS ja Legend of Zelda: A Link Between Worlds kävi kuumana. Siinä sitten maatessani kuumeen kourissa saatoin varata kirjastosta pienen läjän pelejä testattavaksi. Lähipäivinä on siis odotettavissa kuvia ja höpinää Panamaxista, Power Grid: First Sparksista, Lewis & Clarkista, Faunasta ja Broom Service:stä. Ihan harakoille koko viikko ei onneksi mennyt. Lauantaina juhlimme sisareni esikoisen, Maiju-Amandan 20-vuotispäivää aurinkoisissa merkeissä. Maiju on täältä blogin sivuilta tuttu naama, yksi ihan vakio pelikumppaneistani. Jahka pääsimme sukulaisista eroon, kaivoimme parit si...

The Voyages of Marco Polo ja Tzolk'in. Näitä kahta yhdistää mies nimeltä Simone Luciani, jonka suunnittelema Grand Austria Hotel herätti mielenkiintoni jo ennen pelin julkaisua, juurikin miehen aiempien teosten perusteella. Virginio Giglin kanssa yhdessä toteutettu itävaltalaiseen hotellimaailmaan sijoittuva Grand Austria Hotel tekikin vaikutuksen, vaikkei täydellinen peli olekaan. INFOBOKSI: Suunnittelijat: Simone Luciani & Virginio Gigli Julkaisija:  Lookout & Mayfair Games Julkaisuvuosi: 2015 Suositusikä: 12+ Kesto: 60-120min Pelaajamäärä: 2-4 Grand Austria Hotelissa pelaajat ovat hotellinjohtajia, tehtävänään palvella asiakkaita kiireisessä Itävallan Wienissä. Jokainen pelaaja huolehtii omasta hotellistaan, jota pelaajan oma pelilauta kuvastaa. Pöydällä on myös yhteinen lauta mm. pisteytystä, asiakkaita ja kierrosmittaria varten. Sivussa on myös vielä yksi pienempi lauta noppia ja näiden toimintoja varten. Tavaraa siis riittää. Asiakkaat odottav...

Noppapotti on viettänyt muutaman viikon hiljaiseloa ystäväni häiden järjestelyjen takia. Olin saanut kunnian (ja velvollisuuden) toimia kaasona, ja töiden ja häähommelien väliin jäi aika vähän aikaa pelailulle. Mutta toki oli aina johonkin väliin tungettava edes pieni pelisessio mielenterveyden ylläpitämiseksi. Nyt on häät tanssittu ja arki voi alkaa! Viimeisen postaukseni jälkeen pöydälle on päässyt muutamia uutuuksia. Näistä yksi on Arboretum, joka on Z-Man Gamesin julkaisema hauska korttipeli, jossa pelaajat pelaavat puukortteja omaan puistoonsa eli pöydälle. Näistä olisi muodostettava polkuja joissa numerot menevät järjestyksessä ja vähintään ensimmäinen ja viimeinen kortti on samaa maata. Lisäpisteitä tulee jos useampi kortti on samaa maata, rivi alkaa ykkösellä, tai päättyy kasiin. Arboretum on hauska ja nopea peli, jossa on upea kuvitus. Jostain syystä anoppini ei tätä millään vain tajunnut, monesta pelikerrasta huolimatta. Aloin jo epäilemään omia pelinopetuskykyjäni, kun kol...