Elossa ollaan!

Noppapotti on viettänyt muutaman viikon hiljaiseloa ystäväni häiden järjestelyjen takia. Olin saanut kunnian (ja velvollisuuden) toimia kaasona, ja töiden ja häähommelien väliin jäi aika vähän aikaa pelailulle. Mutta toki oli aina johonkin väliin tungettava edes pieni pelisessio mielenterveyden ylläpitämiseksi. Nyt on häät tanssittu ja arki voi alkaa!

Viimeisen postaukseni jälkeen pöydälle on päässyt muutamia uutuuksia. Näistä yksi on Arboretum, joka on Z-Man Gamesin julkaisema hauska korttipeli, jossa pelaajat pelaavat puukortteja omaan puistoonsa eli pöydälle. Näistä olisi muodostettava polkuja joissa numerot menevät järjestyksessä ja vähintään ensimmäinen ja viimeinen kortti on samaa maata. Lisäpisteitä tulee jos useampi kortti on samaa maata, rivi alkaa ykkösellä, tai päättyy kasiin. Arboretum on hauska ja nopea peli, jossa on upea kuvitus. Jostain syystä anoppini ei tätä millään vain tajunnut, monesta pelikerrasta huolimatta. Aloin jo epäilemään omia pelinopetuskykyjäni, kun kolmen pelin jälkeen ei mikään ollut mennyt perille. Hän kun kuitenkin pelaa monia paljon mutkikkaampia pelejä ilman mitään ongelmia.

Kivasti kaseja.

Maijun kanssa jatkettiin Uwe-putkea, tällä kertaa Le Havren parissa. Oltiin kyseistä peliä jo pelailtu iPadillä, mutta pitihän sitä fyysistäkin kappaletta kokeilla.  Le Havre on teemaltaan ollut minulle vähän niin ja näin, mutta nyt kun sitä on tullut pelailtua useamman kerran, on se alkanut maistua jo ihan mukavalta. Pelin ulkonäkö ei edelleenkään miellytä, mutta sille nyt ei voi mitään. Moni kehuu Le Havrea Uwen parhaimmistoksi, mutta itsellä se ei kyllä yllä ihan sille korkeimmalle pallille.

Sälää ja paatteja.

Pelasimme myös kahdelle pelaajalle suunniteltua Agricola: All Creatures Big and Small:ia, mutta se jäi vähän vaisuksi kokemukseksi, johtuen varmastikin siitä, ettei kirjaston kappaleessa ole niitä lisäosien rakennuksia. Peruspeli on aika nopeasti koluttu läpi, ja vaihtelu olisi ollut tervetullutta. Peli on kyllä mukavan kompakti paketti, joten jos kaksinpelit kiinnostaa, kannattaa tsekata baby Agricola.

Tila käy vähiin.

Myöskin vanha tuttu Rococo pääsi anoppilassa taas pelipöydälle. Se on ollut varma hitti vähän joka paikassa, ja onkin siksi aina turvallista ottaa mukaan. Rococossa yhdistyy hauskasti pakanrakentelu, aluevaltaus ja resurssihamstraus. Tänä vuonna pitäisi vielä ilmestyä Jewellery box -niminen lisäosa, jota odotan kyllä mielenkiinnolla. Toivoisin sen olevan modulaarinen, jolla voi välillä maustaa peruspeliä mutkistamatta sitä liikaa. Sen näkee sitten.

Jompikumpi miehistä joutuu kohta hommiin.

Kerkesin testaamaan myös yhden pelin verran Ora et Laboraa kaiken hääjärjestelyn keskellä, värväämällä Maijun avukseni parissa hommassa ennen sitä. Yhden pelikerran perusteella ei toki paljoa voi kertoa, mutta pidin kyllä pelistä. Peli on tuttua Uwea eli resurssien keräilyä ja rakennusten rakentelua ja aktivoimista. Keskeisenä osana on resurssipyörä, joka myöhemmin on löytänyt tiensä muunneltuna versiona Glass roadiin. Toisin kuin Glass roadissa, Ora et Laborassa pelaajilla on yksi yhteinen pyörä. Harmi kun en muistanut ottaa kuvaa valmiista pelilaudastani, se oli nimittäin ihan hauskan näköinen kaikkine rakennuksineen. Pidän peleistä, joissa saan rakentaa jotain omaa ja lopussa ihastella sitä.

Nyt olisi tarvetta parille kipolle ja halolle.

Viime viikolla pääsin pelaamaan myös paria vanhaa tuttua, nimittäin Trainsiä ja Elysiumia. Omasta väsymyksestä johtuen pelimahdollisuuden ilmestyessä kaiken kiireen keskelle, oli pakko tyytyä tuttuihin ja turvallisiin. Trains on yksi suosikeistani, jota voin pelata koska tahansa. En ole varmaan koskaan kieltäytynyt siitä. Elysium taas ei ollut vähään aikaan päässyt pelipöydälle, joten oli hauskaa kaivaa se esiin pölykerroksen alla.

Radantekohommia.

  
Trains yhdistää Dominion-tyyppisen pakanrakentelun pelilautaan, ja toimii siinä todella hyvin. Monet kortit ovat melkein suoria kopioita Dompan korteista, mutta koska niiden toiminnot ovat usein suorassa yhteydessä pelilaudalla tapahtuvaan rakenteluun, on se vaan piirun verran mielenkiintoisempaa. Lisäämällä Rising Sun -sisarpelin kortit yhteen peruspelin kanssa, saa jo ihan mukavan määrän vaihtelua peliin. Itseltä löytyy myös ensimmäinen Map pack, mutta sillä on tullut pelattua toistaiseksi vain pari kertaa.

Kahvia koneeseen, niin kyllä jaksaa!

Elysium on taas ihan erilainen peli. Kreikan tarustosta teemaansa ammentava korttipeli ei ehkä ole saanut niin paljoa huomiota, kun mitä olisin odottanut. Pelissä on hauska kikka, jossa pelialueesi yläpuolella Domainissa olevat kortit tuovat erikoisvoimia, mutta eivät pisteitä, ja kun ne siirretään alas Elysiumiin, ne taas tuovat pisteitä, mutta eivät erikoisvoimia. Pelin mukana tulevasta kahdeksasta korttiperheestä on mukana aina viisi, joten pientä vaihteluakin saa aikaiseksi, Ja edes kaikki tuon viiden perheen kortit eivät kyllä tule esiin yhden pelin aikana. Olen kuullut pientä narinaa muutamista korteista, joilla voi hyökätä toisia pelaajia kohtaan, mutta itse koen ne melko pieniksi hyttysen pistoon verrattaviksi iskuiksi, joten ei ainakaan meikäläistä haittaa moiset kortit. Pelissä on viisi kierrosta, jossa jokaisen aikana pelaaja ostaa vain kolme korttia ja yhden quest-laatan, joten korttien yletön hamstraaminen ei tuota tuloksia. Pitää osata valita juuri ne oikeat kortit.
Kuvitus on pelissä mukavan värikästä ja peli näyttää kivalta pöydällä. Korttiperheitä toivoisin lisää, mutta se saattaa jäädä vain haaveeksi.

Väriloistoa komponenteissa.

Viimeisimpänä uutuutena pääsin pelaamaan Bora boraa. Stefan Feld on monelle europelaajalle tuttu kaveri, mutta itse en vain kovasti ole lämmennyt tyypin teoksille. Bora bora on poikkeus joka vahvistaa säännön, Pelin ulkonäkö on jokseenkin kuumottava, pelilauta on melko sekava ja pelaajien omat laudat ympätty täyteen tavaraa, joka alussa hieman pelottaa. Vaan kun peliä lähtee pelaamaan, on se lopulta aika simppeli: ota noppa -> tee sillä toiminto. Pelaajien omassa pelilaudassakin on puolet sääntötiivistelmää, joten ei sekään niin pelottava ole. jahka tajuaa mistä on kyse.  Muuten peli on kyllä kivan värikkään näköinen. Ei tylsiä murrettuja sävyjä, jotka on yleisiä näissä ns. sieluttomissa europeleissä.  Feldille tuttuun tapaan Bora borassa melkein kaikesta saa pisteitä, mutta kaikkeen ei oikein tuppaa aika riittämään. Pelissä on vain kuusi kierrosta, joten asioita olisi hyvä priorisoida jotenkin.

Niin nelosen jälkeen tuli mikä?

Tällä viikolla on vielä herkkua tiedossa. Sain kirjastosta lainaan kauan odottamani Grand Austria Hotelin, jota toivon kerkeäväni testaamaan mahdollisimman pian. Uwe-putkenkin pitäisi vielä jatkua At the Gates of Loyangin muodossa, jahka saan sen lainaan. Kivoja juttuja siis tiedossa!

14 päivää aikaa tutustua tähän kaveriin.