Oho, unohdinko taas blogata?!
Tämä vuosi alkoikin sitten näemmä hiljaiselolla blogin suhteen, kun kerta ollaan päästy jo huhtikuulle enkä ole vielä tänne kirjoittanut. Noh tietokoneen hajoaminen ehkä hieman vaikutti asiaan.
Paljon kerrottavaa, enkä oikein tiedä mistä aloittaa. Joulupukki oli tänä vuonna oikein antelias. Sain Janilta kauan himoamani Taluvan, Zooloretto noppapelin ja Battlestar Galactican. Huippu juttu! Pettymyksemme tosin saimme huomata, että Taluvan paketista puuttui joitain pelinappuloita, ja niiden saaminen ranskalaiselta pelifirmalta oli jokseenkin ärsyttävä projekti. Mutta, nyt on peli kokonaisena hyllyssä ja on sitä jo kymmenisen peliä pelatukin. Taluva maistuu kuin lakritsijäätelö eli joka kerta.
Zooloretton noppapelistä on tullut Janin yksi lempparifilleri. Ollaan myös todettu, että hänen siskonsa, jolla on kehitysvamma, pystyy pelaamaan tätä oikein hyvin. Siksi se onkin usein mukana kun käydään kylässä. Kevyttä noppien heittelyähän se on, mutta on siinä kyllä ihan mukavia päätöksentekojakin mukana.
Battlestaria ei olla vielä päästy kokeilemaan, ja luulen että saattaa venyä kesälomille, ennen kuin saadaan sopiva porukka kasaan.
Jouluna saaduilla lahjakorteilla ollaan ostettu hauska reaaliaikaan perustuva Escape: The Curse of the Temple sekä Seasons, johon olen erityisesti tykästynyt. Escape on ollut erityisen suosittu siskontyttöjeni kesken, joten sitä on tullut pelattua kymmeniä kertoja. Yksi peli kun kestää oikeasti tasan 10 minsaa, niin helposti tulee pelattua 5 peliä putkeen. Hommattiin boardgamegeekstoresta siihen myös pari promoa, jotka ei muuta peliä juurikaan mutta tuovat pientä kivaa lisää.
Seasons taasen on selkeästi enemmän harrastelijan peli. Perheestäni ainoastaan 17-vuotias siskontyttöni Maiju kiinnostui siitä, englannin kielestä huolimatta. Mutta ei siitä tainnut hänenkään suosikki tulla. Harmi, itse pidän Seasonsista todella paljon.
Peli-iltoja on tullut vietettyä laittoman vähän parina viimeisenä kuukautena, mutta aina on ollut joku tyhmä syy niin kuin influenssa tai jotain vastaavaa. Tai sitten se vanha kunnon lorvikatari.
Viime lauantaina tosin pidettiin pieni peli-ilta Maijun ja Janin kanssa, kun haluttiin päästä kokeilemaan heräteostoksena hankittua Hotel Mysteryä. Pelattiin myös yksi peli vanhaa tuttua Arkham horroria. Hotel mysteryä eli Mord im Arosaa tuli myös kokeiltua anopin kanssa ja hyvin se upposi. Hauskan erilainen, kuunteluun perustuva peli, johon kannattaa tutustua, ihan vaikka fillerimielessä.
Paljon kerrottavaa, enkä oikein tiedä mistä aloittaa. Joulupukki oli tänä vuonna oikein antelias. Sain Janilta kauan himoamani Taluvan, Zooloretto noppapelin ja Battlestar Galactican. Huippu juttu! Pettymyksemme tosin saimme huomata, että Taluvan paketista puuttui joitain pelinappuloita, ja niiden saaminen ranskalaiselta pelifirmalta oli jokseenkin ärsyttävä projekti. Mutta, nyt on peli kokonaisena hyllyssä ja on sitä jo kymmenisen peliä pelatukin. Taluva maistuu kuin lakritsijäätelö eli joka kerta.
Zooloretton noppapelistä on tullut Janin yksi lempparifilleri. Ollaan myös todettu, että hänen siskonsa, jolla on kehitysvamma, pystyy pelaamaan tätä oikein hyvin. Siksi se onkin usein mukana kun käydään kylässä. Kevyttä noppien heittelyähän se on, mutta on siinä kyllä ihan mukavia päätöksentekojakin mukana.
Battlestaria ei olla vielä päästy kokeilemaan, ja luulen että saattaa venyä kesälomille, ennen kuin saadaan sopiva porukka kasaan.
Jouluna saaduilla lahjakorteilla ollaan ostettu hauska reaaliaikaan perustuva Escape: The Curse of the Temple sekä Seasons, johon olen erityisesti tykästynyt. Escape on ollut erityisen suosittu siskontyttöjeni kesken, joten sitä on tullut pelattua kymmeniä kertoja. Yksi peli kun kestää oikeasti tasan 10 minsaa, niin helposti tulee pelattua 5 peliä putkeen. Hommattiin boardgamegeekstoresta siihen myös pari promoa, jotka ei muuta peliä juurikaan mutta tuovat pientä kivaa lisää.
Seasons taasen on selkeästi enemmän harrastelijan peli. Perheestäni ainoastaan 17-vuotias siskontyttöni Maiju kiinnostui siitä, englannin kielestä huolimatta. Mutta ei siitä tainnut hänenkään suosikki tulla. Harmi, itse pidän Seasonsista todella paljon.
Peli-iltoja on tullut vietettyä laittoman vähän parina viimeisenä kuukautena, mutta aina on ollut joku tyhmä syy niin kuin influenssa tai jotain vastaavaa. Tai sitten se vanha kunnon lorvikatari.
Viime lauantaina tosin pidettiin pieni peli-ilta Maijun ja Janin kanssa, kun haluttiin päästä kokeilemaan heräteostoksena hankittua Hotel Mysteryä. Pelattiin myös yksi peli vanhaa tuttua Arkham horroria. Hotel mysteryä eli Mord im Arosaa tuli myös kokeiltua anopin kanssa ja hyvin se upposi. Hauskan erilainen, kuunteluun perustuva peli, johon kannattaa tutustua, ihan vaikka fillerimielessä.
Kommentit
Lähetä kommentti