Noppapotti

Vaikka eletään vasta helmikuuta, tuntuu täällä etelässä ainakin täysin keväältä. Ikkunasta kun katsoo ulos, on näkymä hyvinkin huhtikuinen. Kevät on meille ollut tyypillisesti aikaa, jolloin käydään pelikokoelmaa läpi, ja tehdään tilaa uusille peleille, koska let's face it; niitähän tulee.  Kokoelman kuratointi on lautapeliharrastuksen pakollinen osa, koska harva asuu kartanossa, jossa on tilaa lopputtomasti. Meillä on kaksi pelihyllyä, toinen hieman edustavampi olohuoneessa, ja sitten se ei-niin-edustava lastenhuoneessa. Lastenhuoneessa tuppaa olemaan perhepelit yms ja olohuoneessa sitten kruununjalokivet, eli minun lempparieurot. Luka auttaa pölyjen pyyhkimisessä, ennen kuin järjestellään pelit uusiksi. Meillä on pelejä moneen eri tilanteeseen ja monen tyyppiselle pelaajalle. On harrastajalle, vasta-alkajalle, lapsille ja mummoille. Tilanteeseen kuin tilanteeseen on löydyttävä peli, ja tämä vaikuttaa pitkälti siihen, mitä kokoelmasta voi poistua. Vaikka joku peli ei olisi...

Aloitetaan vuosi 2020 räjähtävästi pitkään lupailemani Potion explosionin arvostelulla. Tutustuin peliin viime vuonna, vaikka peli on julkaistu alunperin jo vuonna 2015. Todistaa ainakin sen, etten ole ihan Cult of the New:n orja, vaikka välillä varmasti tuntuu siltä.( Cult of the New on termi, jota käytetään pelaajista, jotka pelaavat vain uusia pelejä. Toim. huom.) Kakkosedition hieno muovinen kuulalaite. Potion explosionissa pelaajat ovat velho-oppilaita, jotka tutustuvat taikajuomien ihmeelliseen, joskin hieman räjähdysalttiiseen maailmaan. Lorenzo Silvan, Andrea Crespin ja Stefano Castellin pelissä pelaajat noukkivat vuorollaan kuulia pelipöydän keskellä olevasta jakelulaitteesta, yrittäen valmistaa edessään olevia taikajuomia. Vuorollaan pelaaja nappaa yhden kuulan jakelijasta, ja jos siitä aiheutuu räjähdys, eli kahden tai useamman samanvärisen kuulan ryhmä osuu toisiinsa, saa pelaaja myös nämä kuulat. Ja on hyvin mahdollista, että tästä aiheutuu seuraava räjähdys ja nii...

Pistetäänpäs nyt vipinää villatossuihin ja laitetaan lautapelit paremmuusjärjestykseen, niin kuin näin loppuvuodesta on tapanani. Tunnustan olevani yli kuukauden myöhässä, mutta vetoan kiireisiin ja vaikka Postin lakkoon. Ja kiireillä tarkoitan writer's blockia. Kuitenkin halusin saada listani tulille, sillä siitä on tullut jo perinne itselleni. Kuten viime vuonna, niin myös tänä vuonna lista sisältää 30 peliä, koska 20 on vaan liian vähän. Tänä vuonna tuntui, että tuo 30 on myös liian vähän, ja rannalle jäi monen monta ihanaa ja rakasta peliä. Mutta C'est la vie! Kuten aina, nämä pelit ovat tässä järjestyksessä tänään 17.12. 2019 kun tätä kirjoitan, ja voivat olla ihan eri järjestyksessä ensi viikolla. Edellisvuoden listaan verrattuna on tänä vuonna tapahtunut todella paljon muutoksia, johtuen ehkä hektisemmästä elämästä yhden uhmaikäisen taaperon, yhden tissitakiaisen vauvan ja yhden keski-ikäisen aviomiehen kanssa. Nämä edellämainitut kun ottaa huomioon, on ylipäätään ih...

Niin siinä sitten kävi, että lautapelaamisen kruununjalokivi, eli Lautapelaamaan 2019 tuli ja meni. Pelimaailman kauniit ja rohkeat kokoontuivat kuhisten kauppakeskus Redissä. Valaistus oli tänä vuonna hieman ongelmallinen, mutta huhun mukaan eräs Matti Malinen oli asentanut lisää valaistusta, joten siinä vaiheessa kun Noppapotti crew saapui paikalle lauantaina puolilta päivin, oli valaistus meille ainakin riittävä. Parkkitilanne on Rediin tulevalle huomattavasti kalliimpaa kuin edellisvuoden Kaapelitehtaalla, mutta meidän poppoo tuli paikalle julkisilla, joka allekirjoittaneelle lastenvaunujen kanssa matkustavalle oli ilmaista. Säästö se on pienikin säästö. Vaippakassi mätsää tilaisuuden teemaväriin. Heti astuttuamme pelisaliin bongasin Lautapelioppaan  Mikko Saaren poikansa Nooan kanssa pelaamassa Alhambraa, ja muistin taas, että pitäisi varmaan joskus itsekin pelata sitä. Noh, ohitimme heidät etsiessämme sopivaa pöytää, ja saimmekin sellaisen melko keskeltä tilaa. Ha...