Kevättä näköpiirissä, jospa niitä pelejäkin?

 Tässä istun tietokoneen ääressä, teemuki vierelläni katselen ikkunasta ulos tuota hehkeää loskasäätä, eiliset ripsarit poskilla, enkä voi muuta kuin todeta, että olisipa jo huhtikuu ja kevät saisi edetä kunnolla. On meinaan ollut aikamoinen vuoden aloitus; kaksi vatsatautia, vauvan hampaiden tulot ja esikoisen painajaiset ja kiukuttelut. Harrastuksille on siis ollut melko vähän aikaa, mutta peliostelua se nyt ei tietenkään ole ennenkään estänyt. Aloitin vuoden alussa stressittömän aakkoshaasteen,  eli pelaan pelejä, jotka alkavat jokaisella aakkosella, poislukien ä, ö ja å. Lähinnä siis omaksi iloksi seurailen tätä, ei se nyt niin kovin vakavaa ole. Tämän hetkinen suoritusprosentti on 35% eli ihan hyvällä mallilla. Tiedän jo nyt, että X-kirjain tulee tuottamaan vakavia ongelmia.

Vuoden ensimmäinen pelailu oli reippaasti heti tammikuun ensimmäinen päivä ja pelinä sai kunnian olla First Rat. Italoeuro kevyemmästä päästä, jossa pelaajat lähettävät rottanautteja avaruuteen, kerättyään ensin tarvikkeita jätemaalta. Tämä peli osoittautui hitiksi ja olenkin välillä yrittänyt seurailla josko tätä saisi lautapelikirppikseltä tai jostain alelaarista halvalla, vielä tosin onnistumatta. Nyt kun Saksan Amazonkin nosti postikulurajan sataseen, eipä tule sieltäkään enää sitten tilattua mitään. Ehkä sitten Philibertistä, siellä kun on alle vitosen postit.

Kuopus pääsi mukaan rottakisaan.

Toinen alkuvuoden suuri hitti on ollut Viticulture world. Tämä lisäosa tekee Viticulturesta haastavan yhteistyöpelin, ja voi että, kun ollaan tykätty tästä! Olin salaa haavellut, että saan mieheni koukuttumaan Vitistä tällä lisäosalla ja sehän toimi kuin Koneen hissi. Viticulture worldissä erilaiset tehtäväskenaariot tuovat lisämaustetta peliin, mutta se on toisaalta sitä tuttua ja turvallista viinin kasvattamista ja viinien pullottamista. Haasteen peliin tuo voittoehto, jossa vaikutusvaltamittari on saatava tappiin, sekä jokaisen pelaajan on ylitettävä 25:n pisteen rajapyykki. Olemme nauttineet eri skenaarioiden tuomista haasteista, ja tätä tulemme pelaamaan tänä vuonna paljon enemmänkin. Uskoisin Viticulture worldin nostavan itse peruspelin sijoitusta omalla toplistallani huomattavasti 

VW mukana tulee kokonaan uusi pelilauta.


Siskontyttöni kanssa olemme pelailleet jouluna hankkimaamme Wingspan Asia-lisäosan Duet moodia. Siipiväli on meille sellainen nopea, tuttu ja turvallinen peli, joka nakataan pöydälle kun halutaan jotain nopeeta mutta  riittävän euroista. Hankittuamme Aasian, emme ole muilla korteilla malttaneet edes pelata, on se ollut niin mieluisa kokemus. Ja ennen kaikkea nopea ottaa esille, kun ei tarvitse edes peruspelin laatikkoa avata. Wingspan Asia on itsenäinen peli, mutta se toimii myös pelkkänä lisäosana, jos niin haluaa. Mukana tulee myös 6-7 pelaajan flock mode, mutta en ole sitä kokeillut, ja pohdin, koska sellainen mahdollisuus edes tulee eteen. Duet Mode tuo peliin pienen oman lisämausteen pienellä sivulaudalla, jonne pelaajat saavat pelata merkkejään pelatessaan lintuja omalle laudalle. Tältä uudelta laudalta voi saada bonuksia, mutta se suoraan vaikuttaa loppupisteytykseen, joka on duet moodissa täysin oma. Tätä on kiva päästä pelaamaan lisää, ja olen enemmän kuin tyytyväinen siitä, miten se virkistää Wingspaniä kokemuksena.

Syntisesti pelattiin ilman korttisuojia.


Tammikuussa tein vaihtarit ystäväni Annikan kanssa, meille tuli hänen Paint the Roses ja hän otti mukaansa meidän Coimbran. Kumpikin osapuoli taisi olla tyytyväinen vaihtariin, meillä ainakin Paint the Roses on osunut makuhermoon, ja olen sen opettanut siskontytöllenikin BGA:ssa ja hän myös päätyi hankkimaan oman kappaleensa. Paint the Roses on yhteistyö-deduktiopeli, jossa täytetään herttakuningattaren puutarhaa ruusulaatoilla, ja yritetään arvata muiden pelaajien käsikortteja, joissa on vaihtuvia kuningattaren päähänpistoja siitä, haluaako hän valkoisia vai pinkkejä ruusupuskia , ja haluaako hän ne sydämen muotoisina vai ruudun, tai kenties padan. Pelaajien tulisi selvitä pelissä loppuun asti ilman, että herttakuningatarnappula saa heidät kiinni. Väärät arvaukset jouduttavat kuningattaren matkaa, ja oikeat vastaukset taas pelaajien nappulaa. Hankin peliin myös modulaarisen lisäosan Escape the Castle, joka tuo peliin vaihtuvat hahmokortit. Kunkin hahmon moodi on toisistaan hieman poikkeava, mutta niissä kaikissa pelaajien  pitää saada myös puutarhan portti auki, löydettyään ensin siihen kuuluvat viisi avainta. 

Otin vaikean kortin, katsotaan arvaako mieheni sinne päinkään?

Tämä alkuvuosi on saanut minut aktivoitumaan soolopelaajana. Kuten olen ennenkin sanonut, en ole kovin kummoinen sooloilija, mitä nyt joskus silloin tällöin jotain näperrellyt pahimpaan pelinälkään. Board Game Arena on vähän vienyt tarvetta varsinaisesti sooloilla, mutta nyt jostain syystä koin tarvetta päästä siirtelemään ja koskettelemaan komponentteja hiiren klikkauksen sijaan. Yksi tämän hetken lemppareista soolottavista peleistä on Hadrian's wall. Bobby Hillin suunnittelema harrastajan kupongintäyttöpeli Hadrian's wall oli pitkään minun to do -listalla, ja viimein nappasin sen lainaan kirjastosta, enkä pettynyt. Olen ollut jo pidempään täysin loppuunpalanut kupongintäyttöpeleihin, sillä en vain useimmiten koe saavani niistä tarpeeksi vastetta ajankäytölleni. Kepeät roll&writet jättää minut kylmäksi, ja flip&writet nyt tuntuu olevan sitä samaa, vaikka esim Welcome to:sta pidän. Olin siis oikeastaan hylännyt ajatuksen minulle sopivasta kupongintäyttelystä, mutta Hadrian's wall osoittautui olemaan tarpeeksi lihaisa, jotta viihdyn sen parissa, jopa yksin. Pelaaja saa eteensä kaksi isoa kuponkia, jotka kieltämättä näyttää aluksi häsmäisiltä virityksiltä. Jokaisen kierroksen aikana pelaaja valitsee kahdesta käsikortista toisen loppupisteytystavoitteekseen, ja toisesta nappaa resursseja. Lisää resursseja saa pelin fate deckistä, josta nostetaan aina yksi kortti edustamaan sen kierroksen anteja. Napattuaan nämä pelaaja saa alkaa omaan tahtiin raksimaan ruutuja lappusistaan, yrittäen saada resurssit kestämään kierroksella mahdollisimman pitkään. Joistain ruuduista saa lisää resursseja ja jotkut taas kasvattavat resurssipottia, jonka pelaaja seuraavalla kierroksella saa. Pientä koneistonrakentelua siis tässäkin. Jokaisen kierroksen jälkeen piktit hyökkäävät, ja toivottavasti pelaaja on saanut muurian rakennettua, ettei hyökkäys onnistu. Peli on ultimaattisen combotastic, jossa ei muita pelaajia tarvita. Saa niitä olla, pelissä tulee komponentit kuudelle, mutta minulle tämä on ollut sopiva juuri näin. Yksin nautittu pelihetki kupillisen teetä lomassa. Tämän voisin hankkia omaksikin, mutta onhan se vähän tyyris. Tästä innostuneena, olen hieman silmäillyt Orléans-pelin kupongintäyttöversiota Joan of Arci - draw and writea, jos sitä saisin hieman halvemman soolotettavan kuponkipelin.

Hetki omaa aikaa.

Tämän alkuvuoden suurin projekti on ollut West Kingdom -sarjan hankinta. Tai siis sen aloittaminen, jos nyt tarkkoja ollaan.  Nimittäin minähän olen näitä kinunut jo vaikka kuinka pitkään, mutta mieheni on jostain syystä nihkeillyt, vaikkei ollut niitä edes kokeillut. Hohhoijaa, ennakkoluulot jne. Hän itse meni avaamaan oven hankkimalla minulle Wayfarers of the South Tigrisin joululahjaksi, ja minä tietty haistoin mahdollisuuteni tulleen, ja vaivihkaa heitin ilmoille, "tämä on muuten sen saman suunnittelijakaksikon peli, kuin ne West Kingdom-pelit". Aijaa, oli vastaus ja siitä sitten parin kirjastolainan jälkeen tilanne on se, että meillä on nyt omana Architects of the West Kingdom molempien lisäosien, Tomesagan, Collector's boxin ja metallikolikkojen saattelemana. Vain pelimatto puuttuu, mutta sekin on kohta plakkarissa. Onnistuin myymään tämän ajatuksen miehelleni vinkkaamalla, että Tomesagalla voimme pelata peliä yhteistyöpelinä. Hän kun niin pitää yhteistyöpeleistä. Mutta, emmepä ole edes vielä sitä kokeilleet, olemme pitäneet Arkkitehdeistä ihan tavalliseen tyyliin. Architects of the West Kingdom on työläisenasettelupeli, jossa sinulla on kaikki 20 työläistäsi heti saatavilla, mutta et saa niitä laudalta takaisin, jollet tee erillistä toimintoa hakeaksesi niitä, tai vastustaja vangitse niitä, jolloin voi hakea ne takaisin vankilasta. Seuraavaksi hankintalistallani on Paladins of the West Kingdom, mutta se on tällä hetkellä meillä kirjastosta lainassa, joten ei paniikkia sen suhteen. Saatavuuskin on siinä vähän heikko, jostain syystä lähes kaikkialta loppua ja muualla se on kallis. 

Kiva vihdoin omistaa tämä peli.

 
Kirjastosta lainasin myös Uwe Rosenbergin Atiwan, joka osoittautui ihan mukavaksi, jokseenkin kevyeksi työläisenasetteluksi. En nyt juokse tätä ostamaan, mutta oikealla hinnalla varustettuna miksipä toisaalta ei.  Uwe-keräilyni on hidastunut huomattavasti, joten en ihan jokaista hänen peliään ole hyllyyn hankkinut. Ghanalaiset hedelmälepakot ja niiden suojeleminen puiden varjelemiseksi on ihan mielenkiintoinen teema, siitä kyllä peli saa plussaa.  En nyt jaksa tähän tarkemmin kirjoitella pelistä, kannataa kokeilla jos se eteen tulee, sanotaan vaikka näin.

Atiwassa oli ihan kivasti kaikkea kilkettä.

Hyllyymme on eksynyt myös Orléans Invasion, Concordia Solitaria ja Nidavellir Idavoll -lisäosat. Ollaan mieheni kanssa nautittu uudesta oivalluksesta, että voimme yhdistää minun eurohimot ja hänen yhteistyöpeli-intonsa, joten hankinnatkin on ehkä painoittuneet siten. Aina ei vaan ikävä kyllä jaksa setupoida mitään pitkän päivän päätteeksi. Onneksi minulla on ipadillä mm. Concordia ja Everdell, jotka pitävät minut viihdytettynä silloinkin, kun mieheni haluaa pelata änäriä Xboxilla. Tai sitten pelaan Mario Kartia, näinhän se menee...

Nyt kun tässä katson tätä tekstiä, niin onhan tässä itse asiassa tullut pelattua aika paljonkin. Miten jotenkin kuvittelin meillä olleen pelien kuiva kausi päällä. Arvostelukappaleina  Asmodee Nordicsilta saadut Heat, Ticket to Ride: Northern Lights ja Splendor Duel on tällä hetkellä arvosteltavana, joten ainakin niistä on tulossa juttua tässä kevään aikana.  Splendor Duelista puhuinkin jo Miiran ja Annikan Hyvin draftatuissa korteissa , voitte käydä kuuntelemassa sieltä lisää, mutta lyhyesti sanottuna se on mielestäni parempi kuin normaali Splendor. Sellaista nyt siis ainakin tulossa keväällä. Nyt sitten metsästämään sitä Paladinsia!

Kommentit

  1. X on sikahelppo. Se on paras äksällä alkava peli eli X-wing. Voit jopa ihastua siihen niin että pelaat sitä eniten kohta. 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omistan kyseisen pelin kyllä, mutta sen nimi onkin Star Wars: X-Wing miniatures game, joten menisi S-kirjaimeen ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

50 lempparipeliäni.