50 lempparipeliäni.

 No niinhän se syksy sieltä tulla jolkotteli, ja tuli taasen aika laittaa pelejä paremmuusjärjestykseen. Tämä on jokavuotinen ihanan tuskallinen tehtävä, sillä oikeasti haluaisin mahduttaa kaikki lempparit listalle. Tänä vuonna päätin olla vielä tiukka, ja sakottaa nostalgiaa. Eli vaikka joku peli olisi itselle nostalginen ja rakas, mutta ei ole päässyt pöydälle pöyristyttävän pitkään aikaan, sai se ns. sakkopisteitä rankingissä. Siksi jotkut edellisen vuoden listalta tippui törkeästi pois, kyynelten saattelemana. Joten päätin sitten ( taas) kasvattaa listaa perinteisestä kolmestakymmenestä jopa viiteenkymmeneen.

Tänä vuonna laitoin Pub meeplen laulamaan, ja tein parin sadan pelin listan, josta nyt sitten esittelen kuumimmat viisikymmentä parasta.  Harmillisesti listan ulkopuolelle jäi paljon hyviä, kuten Le Havre, Newton, Lorenzo Il Magnifico, Trickerion, Navegador ja Merv. 


 


50. Caverna: The Cave Farmers

Vaikka olenkin tunnustautunut Uwe-fani, on myönnettävä, että hänen pelit eivät ole päässeet pöydälle toviin. Joten siksi vanha tuttu Cavernakin löytyy täältä listan häntäpäästä. Luolakääpiöt on toki yksi mieluisimmista uweista, mutta jotenkin ei vaan ole huvittanut setupoida sitä lähiaikoina. On myös pitänyt hankkia tähän ne lisäosat, mutta jostain syystä en vain ole saanut painettua liipasinta.

49. Gùgōng

Andreas Stedingin Gugong on kuin monta pientä peliä yhdessä. Tasapainoittelu näiden välillä, sekä mielenkiintoinen korttienvaihtomekaniikka tekee pelistä mieluisan. Vähän jäänyt taas paitsioon, mutta ei se tee pelistä sen huonompaa. 

Lahjusten antoa antiikin Kiinassa. 

48. Hallertau

Uwen ehkä yksi viimeisistä isoista bokseista? Ken tietää, mutta ainakin yksi viimeisimmistä hyllyyni eksyneistä uweista. Hallertau on samalla erittäin tuttu mutta toisaalta erottuu muista viljelypeleistä tarpeeksi. Toivoisin tämän saavan enemmän pöytäaikaa. Ehkä jos hankkisin tähänkin folded spacen insertin, olisi setuppi tarpeeksi nopea myös arki-iltoihin. 

47. Alchemists

Alchemists on kyllä vinkeän hauska aivohieronta. Harmillisesti vähän hankala opettaa, mutta toisaalta sen vaivan arvoinen. Pelissä käytettävä sovellus toimii todella hyvin, ei ole millään tapaa pääosassa, mutta poistaa sen, ettei kenenkään tarvitse toimia pelkkänä tietokoneena. 

46.  Alien Frontiers

Alien frontiersia nyt hieman sakotettiin, kun en ole sitä kerennyt pahemmin pelailla. Pidän silti tästä avaruusteemaisesta noppatyöläisenasettelusta, ja harvoin kieltäydyn sitä pelaamasta. Meillä on pelin big box -versio, jossa pelattavaa riittää. 

45. Tawantinsuyu: The Inca Empire

Dávid Turczi on suunnittelija, jonka töihin pitäisi paneutua tarkemmin. Omasta hyllystä löytyvä Tawantinsuyu on raskas mutta ihana. Symbolihirviö, tai siltä se aluksi vaikuttaa, mutta on kyllä erittäin hyvä. Harmittaa, kun tämä on niin vaikea saada pöytään. Juuri julkaistu lisäosakin vaikuttaa niin herkulliselta, mutta en tiedä kannattaako hankkia, jollei peruspeli jo saa tarpeeksi pöytäaikaa. 

44. Flamecraft

Manny Vegan upouusi peli sujahti tänne listallekin, mutta jää nähtäväksi miten sen käy jatkossa. Pidän kyllä tästä kevyestä lohikäärmepelistä ja se onkin sopinut sellaiseksi passeliksi arkipeliksi, kun ei jaksa esim edellisen numeron kaltaista iso peliä. Söpö kuvitus tuo mieleen Ni no Kuni -videopelin ja siitä peli saa plussaa. 

Flamecraft on söpöjälohikäärmeitä pullollaan.

43. Azul-sarja

Kieslingin Azulit on lähellä sydäntä. Paitsi Sintra... Hämmentävästi ovat tippuneet näinkin alas, ehkä minulla ei ollut abstraktien pelien fiilis listaa tehdessä. Uusi Queen's garden on mainio, tosin hyvin vähän azulmainen lopulta.

42. Ultimate railroads

Ultimate railroads on yhtäkuin Russian railroads lisäosineen. Peli on mainio ja onpa ollut kiva palata sen pariin monen monen vuoden jälkeen. Kivasti tämä löytyisi BoardGameArenastakin, joten täytyy varmaan tutkailla sitä sielläkin, jos saisi lisää pelikertoja alle.

Väsynytkin kotiäiti ilahtuu, kun saa postista tällaisen paketin.

41. Trains

Hisashi Hayashin Trains on kyllä mainio pakanrakennuspeli. Käytännössä se on kuin kopio Dominionista, mutta pidän tähän lisätystä kartasta ja sen yhdistämisestä korttien toimintoihin.

40. Rococo

Rococo on yksi pitkäaikaisista kestosuosikeista, mutta valitettavasti se ei ole päässyt nyt hetkeen pöydälle. Pidän pelin omalaisesta teemasta ja yleisesti pakanrakennuksesta yhdistettynä muihin mekaniikkoihin. Meillä on pelistä vielä molemmat versiot, sekä alkuperäinen Pegasus spielen että uusi Deluxe Eagle-Gryphon gamesin versio. 

Deluxe edition kauniit kortit.

39. Disney Villainous

Onkohan tässä nyt tämän vuoden pahin putoaja? Villainous ei ole päätynyt pöydälle tänä vuonna ilmeisesti kertaakaan, enkä ole uusinta lisäosaakaan vielä hommannut. Edelleen pidän kyllä kaksinpelimatseista, mutta useammalla pelaajalla peli ei oikein maistu. Liikaa odotusaikaa ja vaikea pysyä kartalla kaikkien edistymisestä. Tuleva Star Wars Villainous voi nostaa pelin taas pöydälle, jahka saan sen jostain käsiini.

38. Ark Nova

Ark Nova on poistanut Terraforming Marsin listaltani.  Näin se vaan on. Oma kappale on vielä preorder statuksella Lautapelit.filtä tulossa, mutta se menee vuoden vaihteeseen. Pidän eläintarhateemasta (vai onko se enemmän eläintensuojelualue...?) ja pelin hauska pisteratamekaniikka on lähes rikollisen aliedustettu peleissä.

Joku näistä eläimistä pääsee asuttamaan puistoani.

37. Viticulture

Viinipeli on kanssa kärsinyt peliajan vähyydestä, mutta juuri hankkimani Viticulture world -lisäosa toivottavasti korjaa tämän. Pidän pelin teemasta ja palaan sen pariin aina mieluusti. Toivon myös mieheni innostuvan pelistä enemmän tuon yhteistyölisäosan myötä, niin peli päätyisi helpommin pöydälle. 

36. Bunny Kingdom

Riku Karvisen pupupeli yhdistelee kivasti aluehallintaa ja draftausta, ja on ollutkin vakkari pääsiäispeli jo useampana vuotena. Jostain syystä se vain tuppaa muulloin unohtumaan hyllyyn, vaikka pidänkin pelistä kovasti.

35. Carpe Diem

Tässä on yksi Stefan Feldin peleistä, johon en koskaan kyllästy. Pelin ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta se tarjoaa niin mielenkiintoisia juttuja, että en voisi kuvitellakaan myyväni peliä pois. Tosin, omistan pelin ensimmäisen edition, ja välillä pyörittelen ajatusta sen uudemman hankkimisesta. Mutta oli kumpi tahansa, peli on mainio laattojenasettelupeli. 

34.  Chronicles of Crime

Mieheni Janin lempipelisarja Chronicles of Crime saa meillä peliaikaa melko säännöllisesti. Omasta hyllystä löytyy kaikki paitsi se Millenium-sarjan yhdistävä Chronicles of Time. Monta keissiä on vielä pelaamatta ja ollaan pelailtu myös niitä fanien tekemisiä skenaarioita. Yhdessä rikosten ratkominen on mainio romanttinen peli-ilta.


Isänpäivälahjaksi annettu 2400 päätyy varmasti pöydälle useammankin kerran.

33. Honey Buzz

Paul Salomonin Honey buzz on veikeä laattojenasettelupeli, jossa on hauska työläisenasettelumekaniikka. Paikat ovat kaikille avoinna, mutta jokaisen pitää aina lisätä yksi työläinen enemmän kuin edellisen pelaajan. Tähän olen potkustartannut lisäosankin, jonka pitäisi tulla alkuvuodesta. 

Kaunis, ihana Honey Buzz.

32. Deus

Deus oli parisen vuotta pois listaltani, mutta on tehnyt paluun päästyäni pelaamaan sitä paljon BGA:ssa. On se vaan hyvä.  Tähän on ollut kiva palata ja löytää se ilo, mikä minulla on alunperinkin ollut pelin kanssa. Tableau-rakentelu on aina lähellä sydäntäni, ja jotenkin erityisesti tässä se tuskainen päättely, että milloin kortti kannattaa pitää itsellä, ja milloin taas luopua siitä on herkullinen.

31. Broom service

Kikin lähettipalvelu the Board game toisin sanoen. Pfister-Pelikan kaksikon noitapeli on edelleen yksi suosikeistani.  Pelin arka noita - rohkea noita -mekaniikka on vaan todella hauska. Säännöiltään peli on helppo oppia ja suosittelenkin sitä monesti eri tilanteissa. Ja Vincent Dutrait'n kuvitus!

Dutraittia taas.

30. The Grimm Masquerade

Aina kun perheeni kokoontuu peli-iltaan, on todennäköistä että Grimm Masquerade päätyy pöydälle. Tämä kuvankaunis peli on ollut jo useamman vuoden listallani, ja näin se on varmasti jatkossakin. Pelissä on tarkoitus pitää oma identiteetti salassa ja yrittää pelata muut pelistä pois arvaamalla heidän salaiset identiteetit.

29. Tapestry

Kuutioiden työntöä neljällä eri radalla. Siinä on Tapestryn ydin, mutta ai että, se on vaan tyydyttävää. Pelissä pelaajat kehittävät omia kansojaan mutta käytännössä pelin teema on melko päälleliimattu. Minua se ei haittaa, sillä pelin mekaniikat on ne mitkä minua pelissä kiehtovat.

Tapestry on näyttävä ilmestys pöydällä.

28. Grand Austria Hotel

Hotellin pyörittämistä Itävallassa Gigli-Luciani kaksikon toimesta. GAH on oikein mainio noppiendraftauspeli, jonka deluxe versio löytyy omasta hyllystä. Siitä on vuosin aikana tullut yksi suosikeistani ja se on osoittanut ansainneensa pysyvän paikan hyllyssämme. 

27. Abyss

Bruno Cathalan Abyss on myös ollut listallani pitkään, ja koska se saa ihan säännöllisesti peliaikaa, ei se ole sieltä mihinkään karannut. Harmillisesti viimeaikoina pelit ovat keskittyneet BGA:han, mutta peli löytyy toki myös omasta hyllystä lisäosineen. 

26. Concordia

Mac Gerdtsin Concordia on sinnikkäästi listallani. Tänä vuonna olen pelannut sitä paljon pädillä, sillä siitä julkaistiin myös pelisovellus.  Vaikka pelin teema on tylsä trading in the Mediterranean, josta en yleensä välitä, mutta tämän pelin kohdalla se ei haittaa. Toiminnon valitseminen kädessä olevasta koko pakasta on mielenkiintoinen ja strateginen, ja pelin kartat ovat kauniita pöydällä.

Concordian ihanat puukomponentit.

25. Istanbul

Rüdiger Dornin Istanbul on kyllä aivan mainio peli. Työläisten tiputtelu ja noukkiminen on mielenkiintoista, ja varsinkin kahvilisäosalla peli on mainio. Tätä on tullut pelattua myös keskellä yötä mökillä muiden nukkuessa, kun oma Nukku-Matti on loistanut poissaolollaan. 

24. The Isle of Cats

Kissojen saari on polyominopeleistä oma lempparini. Jotenkin pidän sen tavasta yhdistää korttiendraftaus laattojenasetteluun. Tätä tulee myös pelattua BGA:ssa, mutta pidän enemmän ihan fyysisen pelin pelaamisesta enemmän.

23. Orléans

Nyt päästäänkin yhteen lempimekaniikoistani: pussinrakenteluun. Reiner Stockhausenin Orléans on koukuttava peli, johon olen rakastunut ajan kanssa vain enemmän. Hyllyssäni on pelkkä peruspeli, mutta olen toistaiseksi tyytynyt siihen, toki hieman silmäillen Trade &Intrigueta. Siitä yhteistyölisäosasta en ole niinkään innostunut.

22. Altiplano

Sattumalta tähän tuli heti perään Stockhausenin toinen pussinrakentelu, Altiplano, josta pidän ihan piirunverran enemmän. Peli tuntuu hieman strategisemmalta kuin edeltäjänsä, vaikka ovat molemmat minulle tärkeitä. Joku Altiplanossa vaan vetoaa ehkä hieman enemmän.

Pitihän sitä nyt Altiplanokin viimeistellä Fimo-ukkeleilla.

21. Tekhenu: Obelisk of the Sun

No nyt päästiin asiaan! Tekhenu on aivan mahtava noppiendraftauspeli, jossa pelaajan täytyy yrittää tasapainoittaa hänen kirotut ja siunatut noppansa. Pelilaudan keskellä oleva obeliski muuttaa miten varjo osuu noppiin, eli mitkä ovat kirottuja ja mitkä eivät. 

Äitienpäivä toi mukanaan mm. Tekhenun lisäosan ja Folded spacen insertin toiseen peliin.

20. Teotihuacan: City of the Gods

Daniele Tascini on yksi suosikkisuunnittelijoistani, ja varsinkin nämä T-sarjat ovat usein mieleeni. Teotihuacanille lämpenin ehkä hitaimmin, mutta siitä on nyttemmin tullut ehdottomasti yksi suosikeistani. Pidän pelin rondellimaisuudesta ja tavasta käyttää noppia heittämättä niitä kertaakaan.

19. Tzolk'in : The Mayan Calendar

Tascini-Luciani kaksikon mahtava Tzolk'in on jo vuosia ollut yksi suosikeistani. Yksinkertaisesti nautin sen tuomasta pulmasta, miten levittää työläiset radoille, milloin noukkia niitä ja kuinka monta kerrallaan. Kalenteripyörät ovat oikeasti erittäin toimivat, ja kuvastavat ajankulua toimivasti. Mitä pidempään työläinen on rattaalla, sen parempia juttuja hän voi tehdä. Mutta joskus tulee tilanne vastaan, että on vain yksinkertaisesti pakko noukkia työläinen vaikkei välttämättä vielä malttaisi. 

Ei, tämä ei ole Indiana Jones ja Kristallikallon valtakunta.

18. Potion Explosion

Kuulien napsimista kuulakoneesta ja taikajuomien valmistamista niistä. Mitäpä tässä muuta jaarittelemaan. Vahva suositus Potion explosionille.

17. Seasons

Kestosuosikki Seasons on hieman valahtanut top kympistä, jossa se ennen majaili pitkään. Pelaan peliä kyllä edelleen säännöllisesti BGA:ssa mutta fyysisen kappaleeni päällä on jo hienoinen pölykerrostuma, mikä hieman kyllä haittaa. Jos vain saisin tuon miehenikin innostumaan tästä, mutta kun ei niin ei.

16. Wingspan

Wingspan on minulle vähän sellainen lohtupeli, jonka pelaamisesta tiedän tulevani hyvälle tuulelle. Voin pelata sitä rennon kasuaalisti, tai hampaat irveessä, mikä nyt sattuu olemaan silloinen mielentila. Tätä pelaan myös Nintedo Switchillä yksikseni, joten vuosittaiset pelikerrat on lukuisat.

Ai kauhea, tämä kuva on ajalta ennen korttisuojittamista.

15. The Castles of Burgundy

Täältä löytyykin sitten lemppari-Feldini. Jotenkin en vain koskaan kyllästy Burgundyyn, ja pelaan tätä melkeinpä koska tahansa. Mieluiten ehkä kaksinpelinä kuitenkin. Omasta hyllystä löytyy Alean Anniversary edition, joten pelattavaa riittää lisäkilkkeiden muodossa. Olisihan se ihana, se tuleva megahyper editio, mutta jokseenkin kallis kuitenkin europeliksi. 

14. Sagrada

Noppaikkunoiden rakentelua Barcelonan Sagrada familiaan. Joo, onhan tällä teema, mutta oikeastaan Sagrada on ihana abstrakti aivopähkinä, johon on ihana palata uudelleen ja uudelleen. 

13.  Roll player

Monesti Sagradan sukulaispeliksikin tituleerattu Rolpe kuuluu edelleen suosikkeihin, ja pidän siitä piirun verran enemmän kuin Sagradasta. Noppien valinta ja sijoittaminen omaan peliruudukkoon on kummallisen tyydyttävää. Pelin kuvitus ei välttämättä ole suoranaisesti makuuni, mutta pelin pelaaminen on niin nautinnollista, että olen oppinut hyväksymään sen ulkoiset puutteet.

12. Aquatica

Ivan Tuzovskyn Aquatica pitää minua otteessaan edelleen. Nautin sen concordiamaisesta korttimekaniikasta, sekä onhan se pelaajalautojen gimmick, jossa kortit työnnetään pikkuhiljaa laudan sisään, oikeasti aika cool. Pelissä on mahdollista combotella kivasti korttien ja rauskutokeneiden kanssa. 

Toiminnon valitseminen käynnissä.

11. Bitoku

Germán P. Millánin Bitoku on yksi tämän vuoden uusista listalle nousijoista. Tässä pelissä tuntuu olevan kaikki kuin minua varten tehtyjä. Mekaniikat, kuvitus ja teema. Henkien kätkemän soundtrack taustalle soimaan, ja olen sisällä pelin maailmassa sekunneissa. Bitoku on pitkä peli, joten se ei arkisin oikein pääse pöydälle, mutta pitäisi ehkä tutustua myös pelin soolopeliin, niin voin sitten yksin iltaisin pelailla muiden nukkuessa. Pelissä on noppatyöläisiä, jotka avataan pelaamalla niiden viereisiin slotteihin kortteja. No tietysti pidän tästä!

<3

10. Räävelin rohtotohtorit

Räävelit eli Quacks of Quedlinburg pitelee paikkaansa listalla ansaitusti. Taisi sijoitus jopa nousta edellisvuodesta. Kuten sanoin aikaisemminkin, pidän pussinrakentelusta paljon, ja vaikka en aina olekaan suurin onnenkoetuspelien ystävä, mielestäni se sopii tähän peliin todella hyvin. Pelaan tätä koska tahansa, lisäosilla tai ilman. Hankin hiljattain juurikin sen uusimman lisäosan Alchemists, mutta en ole sitä kokeillut vielä.

9. Wonderland's war

Toinen täysin uusi peli minulle on Wonderland's war , johon ihastuin kertaheitolla. Liisa Ihmemaassa teemana ja taasen sitä pussinrakentelua, tällä kertaa yhdistettynä aluehallintaan ja avoimeen draftaukseen. Joku tässä pelissä vaan toimii niin hyvin. 

Wonderland's warin kansikuva on veikeä.

8. Nidavellir

Serge Laget:n Nida on edelleen yksi niistä peleistä, joihin lähden mukaan melkein koska tahansa. Meillä pelataan aina Thingvellir-lisurilla ja ihan kohta tulee uusi Idavoll-lisuri, jonka aion ostaa heti. Huutokauppakolikkojen vaihto ja korttien draftaus yksinkertaisesti toimii tässä pelissä. 

7. Merchants of the dark road

Korkeimmalle noussut uusi peli on Merchants of the Dark road, joka melkein jäi minulta hankkimatta. Pelin ilmestyessä  se sai melko taskulämpimiä arvosteluja, joten tutkimatta asiaa sen enempää ohitin sen, lähinnä harmitellen kun siinä on niin hieno synkkä talvikuvitus, jonka on sutinut lempikuvittajani Andrew Bosley. Onneksi päädyin sitten kuitenkin lukemaan pelin säännöt ja katsomaan parit videot aiheesta, ja huomasin tehneeni tyhmän virheen. Ja sitten peli olikin jo ostoskorissa. Rondelli, nouki ja toimita, sekä monenlaisia ihania noppia. Mielenkiintoista nähdä, miten se ensi vuonna sijoittuu.

No pitihän minun tähänkin vähän fimoilla.

6. Five Tribes

Bruno Cathalan Five Tribes on yksi näistä minun kestorakkauksista, joihin palaan aina uudelleen. Siinä on pientä aivopähkinää mandalamaisessa meeplejen kuljetusmekaniikassa ja jotenkin se on vähän Feldimäinen pistesalaatti.

5. Dungeon Petz

Vlaada Chvatilin Luolalemmikit on ollut täällä top kympissä jo tovin. Pelissä kasvatetaan lemmikkejä, joita myydään eteenpäin luolaherroille. Peli on hieman raskaampi, kuin mitä teemasta ehkä kuvittelisi, mutta  nautin siitä ehkä juuri siksi.

4. The Voyages of Marco Polo

Jos on joku peli, jossa olen hyvä, niin se on Marco Polo. Tämä noppatyöläisenasettelupeli jotenkin vain istuu aivoihini. Omasta hyllystä löytyy kaikki mitä tähän peliin on julkaistu, myös sen sisarpeli Marco Polo 2. Peli oli monta vuotta oma ykköspelini, eikä se nyt kovin kauaksi ole tippunut. 

Kuva Marco Polo 2: Im Auftrag des Khanista.

3. Lost Ruins of Arnak

Edelleen kolmossijaa pitävä Arnak maistuu joka kerta. Expedition leaders-lisäosa vain varmisti Arnakin paikan täällä ylhäällä. Toimintojen ketjutus ja resurssien haaliminen ja käyttäminen mahdollisimman riittoisasti luo mielenkiintoisen kokemuksen, josta en kieltäydy koskaan. 

2. Dune: Imperium

Dune se vaan porskuttaa täällä  kärkisijoilla, ja toisaalta, mihinkä se olisi täältä menossa?  En tiedä vaikuttaako pelin sijoitukseen se, että pidän Frank Herbertin Dune-kirjasarjasta, vai ihan vain pelin mekaniikat, mutta Dune: Imperium on yksinkertaisesti lempparipeli, jolle en koskaan sano ei. Peli on tiukka vääntö joka kerta ja pitää minut otteessaan koko pelin ajan. Korteilla ohjatut työläiset ja pakanrakennus kun selkeästi tuntuu olevan minun juttuna. Vahva suositus myös Rise of Ix -lisäosalle.

Paljon hiekkaa.

1. Everdell

Aloittaessani tekemään tätä listaa heitin huviksi ilmoille kysymyksen: vieläkö Everdell on minun ykköspelini? Johon mieheni naurahti, että luuletko tosissaan että ei olisi?! Noniin, hän tuntee minut paremmin kuin minä itse, sillä täällä palkintopallilla peli on edelleen. Joku tässä pelissä vaan natsaa. Alussa pelissä tuntuu, ettet saa mitään aikaiseksi, mutta sitten viimeisellä kierroksella kortteja ja työläisiä tulee ovista ja ikkunoista. Korttien ketjuttaminen ja kombottaminen on herkullista ja nyt kun pelin viimeiset lisäosat tupsahtivat vihdoin postista, on minulla peliin pelattavaa vuosiksi. 

Tässä juhlava kuva Potkustartatuista Everdell-herkuista.


Noniin, johan siinä oli pelejä kerrassaan. Tätä kirjoittaessa iski kyllä paha pelihimo, joten nähdään taas ensi kerralla!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Potion explosion - räjähtävää viihdettä koko perheelle.

Miiran Top-30+5 -listaus 2021