Kun Asmodeelta kysyttiin, olisinko kiinnostunut arvostelukappaleesta Antoine Bauzan 7 Wonders Architectsista, niin kyllähän siihen oli vastattava myönteisesti. Sarjan muiden osien vakiokuluttajana olin toki etäisesti kiinnostunut myös Architectsista, mutta varauksella, sillä tiesin jo kuvien perusteella pelin olevan suunnattu jollekulle muulle kuin minulle. Nimittäin 7W Architects on selkeästi suunnattu perheille ja sarjan kevyin peli, heittämällä.
Näyttävän kokoinen laatikko.
Kuriinin kuljetettua paketin noutopisteeseen, kipaisin hakemaan pientä pakettia ja hämmenyin,
kun minulle ojenettiin yllättävän iso laatikko. Hetken jo pohdin, onko minulle annettu väärä paketti, mutta kyllä siinä minun nimeni oli päällä. Avattuani paketin heti parkkipaikalla, häkellyin lisää,
sillä 7W Architectsin pelilaatikko on kuin onkin paljon isompi, kuin mitä osasin odottaa.
Ja siihen on toki selityskin. Nimittäin laatikon sisältä löytyy seitsemän kannellista pelitarjotinta, kullekin pelaajalle siis oma. Tämän sisältä löytyy pelaajan oma pakka ja ihmeen osat,
joita siis pelin aikana rakennetaan. Lisäksi on myös yksi tarjotin yleiselle pakalle ja pelimerkeille,
joita tarvitaan pelin aikana. Pelin setupointi, eli esiin levittäminen on siis todella helppoa, siihen menee ehkä noin minuutti.
Kaikki pelin komponentit yhdessä kuvassa.
Toiseksi huomioni herätti se, että kuvitus on selkeästi sarjakuvamaisempi kuin aikaisempien Seitsemän ihmeen -pelien Miguel Coimbran historialliset kuvat. Tällä kertaa kuvituksen on loihtinut Etienne Hebinger, joka on toki auttanut jonkun verran myös 7 Wondersin peruspelin kuvituksessa, mutta itselle on jäänyt hieman epäselväksi, että kuinka paljon. Jo tämä kuvituksen muutos antaa selkeän vinkin siitä, kenelle peli on suunnattu. Silti, pidän kyllä tätäkin kuvitusta kauniina, vaikkakin paljon yksinkertaisempana.
Harmaat kortit tuovat pelaajalle tärkeitä resursseja.
Itse peli soljuu erittäin yksinkertaisella kaavalla. Vuorollasi otat kortin joko pöydän keskellä olevasta yleisestä pakasta, tai sinun oikealla tai vasemmalla puolella olevasta pakasta. Nimittäin pelaajien omat pakat laitetaan aina kahden pelaajan väliin. Nämä pelaajat ovat myös he, keiden kanssa olet sotajalalla, ihan niin kuin alkuperäisessäkin 7 Wondersisssa. Peli päättyy siihen, kun joku pelaajista on saanut valmistettua oman ihmeensä keräämällä harmaita resurssikortteja ja/tai keltaisia rahakortteja, jotka ovat jokereita. Muita kortteja on toki tutut siniset kulttuurikortit, jotka tuovat pisteitä, vihreät tiedekortit, joita keräämällä voi saada pyöreitä teknologiamerkkejä, sekä punaiset sotakortit. Sota toimii pelissä kuitenkin hieman eri lailla, sillä pelissä ei pelata tuttua kolmea aikakautta, vaan pöydän keskelle asetetaan pelaajamäärästä riippuva määrä sotamerkkejä, joita käännetään esiin aina kun joku pelaa sotakortin, jossa on torven kuva. Kun kaikki sotamerkit on käännetty, pelaajat vertaavat omaa armeijaansa viereisiin pelaajiin, ja saa kolmen pisteen merkkejä sen mukaan. Sitten peli jatkuu normaalisti. Tämä oli ihan kiva uudistus, eikä katko peliä juurikaan, kun ei tarvitse sekoittaa ja jakaa uutta pakkaa, niin kuin perusversiossa. Jokaisella pelaajalla on omaan ihmeeseensä liittyvä erikoisvoima, jonka saa käyttöön muutamien ihmeen osien valmistuttua. Nämä ovat yleisesti ottaen hyvin yksinkertaisia, esimerkiksi ota ylimääräinen kortti viereisestä pakasta tai valitse yksi teknologiamerkki.
Halikarnassos on melkein valmis.
Selkein ero alkuperäiseen 7 Wondersiin on toki kortinvärväyksen puuttuminen pelistä kokonaan. Vuorollasi otat aina yhden kortin kolmesta vaihtoehdosta, mutta mitään pelaajien kesken pyöritettävää pakkaa ei pelissä ole. Pelaajien välissä olevat pakat ovat kuvapuoli ylöspäin, ja keskellä oleva pakka kuvapuoli alaspäin. Nostamalla pelaajien välisistä pakoista, kaikki saavat nähdä mitä sieltä
tulee seuraavaksi tarjolle, joten tässä on riski antaa toiselle paljon parempi kortti, mutta nostamalla sokkona on taas omat riskit saada tarpeeton kortti itselle. Joissakin sinisissä korteissa on kissan kuva, jonka pelaamalla saat kissamerkin itsellesi, joka on pelin lopussa kahden pisteen arvoinen,
mutta mikä vielä tärkeämpää, antaa se sinun katsoa pöydän keskellä olevan pakan päällimmäisen kortin vuorosi alussa, ennen kuin valitset minkä kortin otat.
Kun yksi pelaajista on saanut ihmeensä rakennettua, peli päättyy ja lasketaan pisteet. Eli vaikka saisit ensimmäisenä ihmeesi rakennettua, ei se kuitenkaan automaattisesti suo sinulle voittoa.
Kissapatsas ylväänä taustalla.
7 Wonders Architects on toimiva peli. Peliharrastajalle peli on täysi filleri, jonka pelaa vartissa.
Perheille kuitenkin peli sopii loistavasti ensiaskeleena kohti 7 Wondersin peruspeliä, joka on symboleineen hieman monimutkaisempi kokemus. Pelin tuotanto on ollut jopa melkein överin hienoa, sillä pelitarjottimet ja muutkin komponentit ovat loppuun asti mietittyjä ja hienoja.
Ja oikeasti nopeuttavat pelin esiin ottamista huomattavasti. Kolikon kääntöpuolena on, että pelin hinta on siinä neljänkympin hujakoilla, mikä on ehkä filleripelistä hieman paljon omasta mielestä,
ja pelin laatikko on melko kookas. Toki on muistettava, että peli skaalautuu loistavasti kahdesta seitsemään pelaajaan, ja sen opettaa oikeasti kahdessa minuutissa.
Pelin jälkeen jokainen pelaaja saa komponenttinsa kätevästi takaisin pelitarjottimeen.
Kenelle peliä siis voisin suositella? Perheille, joille alkuperäinen 7 Wonders on vielä liikaa, sekä niille, jotka kaipaavat hyvin skaalautuvaa nopeasti esiin otettavaa filleriä. Alkuperäisen 7 Wondersin faneille peliä on kuitenkin hankala suositella, sillä peli ei heille luultavasti tarjoa kovin paljoa vertailussa. Mainittakoon tähän loppuun, että esimerkiksi mieheni kyllä tykästyi peliin, eikä kokenut sen keveyttä pahaksi asiaksi. Peli löytyy myös Board Game Arenasta, jos haluat tutustua siihen ennen mahdollista ostopäätöstä. Pelin säännöt ovat niin helpot, että uskon peliin pääsevän sisään siellä, vaikkei peli olisi entuudestaan tuttu.
Kommentit
Lähetä kommentti