Talviunet ohitse, nyt on aika kevään ja pelaamisen!

 Hommahan on nyt niin, kuulkaas, että tämä viiden kuukauden pimeä jakso Noppapottilandiassa, jota kutsumme tästedes nimellä Pahoinvoinnin talvi -22,  saa nyt luvan olla ohitse. Siirrymme nauttimaan keväästä,  lautapelaamisesta, energiasta ja hyvästä ruuasta.  Tai näin olen nyt joka tapauksessa päättänyt. 

Kulunut talvi meni todellakin sängyn pohjalla ja pelejä ei juuri päätynyt pöydälle kuin harvakseltaan, mutta olen nyt yrittänyt kyllä korjata asiaa tässä muutamina viikkoina. Arvostelupinossa on myös muutama peli odottamassa, joten niitäkin pitäis tehdä.  Kevään yksi kohokohta oli toki Pöydällä Digital 2022, jossa olin mukana Lautakunnan toistaiseksi viimeisessä jaksossa. Kiitos mukana olleille ja kaikille näinä vuosina meitä seuranneille. Ehkä meistä kuullaan vielä, who knows? Toki minua kuulee edelleen äänessä Miiran ja Annikan Hyvin draftatuissa korteissa, mikäli niin haluaa.

Kirjastosta lainattu Furnace käväisi nopeasti meillä pöydällä. Tuo peli nyt ei ehkä kahdella ollut se paras kokemus, mutta pidin kyllä pääpiirteittäin. Furnace on koneistonrakennusta 1800-luvun teollisuusteemalla, jossa on myös erinomainen huutokauppaamismekaniikka. Mieheni ei nyt ihan kauheasti tälle lämmennyt, joten peli vain käväisi meillä kääntymässä. Mutta yleisesti voi varmaan todeta, että jos pitää koneistonrakentelusta, kannattaa Furnacea kyllä kokeilla. 

Furnacen selkeä kuvitus helpottaa koneistonrakennusta. 

Toinen kirjastolaina, josta itse ainakin pidin todella paljon, oli Friedemann Friesen Faiyum, joka tuntui hieman Power Gridin ja Concordian lapselta. Tätä haluaisin kyllä pelata lisää, sillä varsinkin tuo Concordiasta tuttu korttimekaniikka on lähellä sydäntäni. Mutta taas tässä kävi niin, että mieheni ei lämmennyt pelin teemalle, joten taitaapi lähteä takaisin kirjastoon tämäkin. Itse pidin PG:stä lainatun korttien myyntirivin ja Concordian pakanrakennusmekaniikan yhdistelmästä. Mikään kaunotar Faiyum ei ole, mutta kuitenkin sen pelilauta on selkeä ja siksikin oikein toimiva.  Mieheni hieman valitti pelin pituutta, mutta väitän pelin nopeutuvan huomattavasti, kun kortit tulevat tutummiksi.

Alkupään kortteja, ei nyt kovin kummoisia, mutta tästä suunta on vain ylös.

Pelasimme läpi myös  Exit: Idän pikajunan arvoituksen, josta en nyt toki voi paljoa kertoa, muuta kuin että pidimme kyllä tästä enemmän kuin jostain muista sarjan peleistä. Vaikeustaso oli kivan vaativa, ja saatiin pohtia juttuja koko rahan edestä, kuitenkin niin, ettei tullut pään seinään takomisia kertaakaan. Ollaan pelailtu näitä Exitejä aina silloin tällöin, kun ollaan saatu lapset mummolaan hoitoon ja vietetään date nightia. Kaikista ei olla pidetty, mutta Idän pikajuna oli kyllä hyvä. 

Tämän enempää en viitsi näyttää, ettei tule spoilereita.

Lasten kanssa ollaan myös pelailtu kaikkea kivaa. Meidän nelivuotiaan suosikki on ollut kirjastosta bongattu Dragomino, joka luultavasti päätyy omaan hyllyynkin jossain kohtaa, sekä hänen joululahjaksi saama Vampyyrijuhlat. Kivointa on ollut huomata, että kolmevuotias pikkuvelikin on ruvennut osoittamaan pitkäjänteisyyttä sen verran, että hänet on voinut ottaa peleihin jo mukaan. Veljekset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, ja tätä nuorempaa herraa kun ei pelit ole juuri kiinnostaneet. Isoveljensä taas aloitti pelaamisen jo kaksivuotiaana. Anoppi myös osti mummolaan Ticket to Ride: First journey:n, jota myös pääsimme kokeilemaan jo kerran. Olen tätä Lukan kanssa pelannut tabletilla, mutta näköjään fyysisen pelin kanssa olikin vielä vähän haasteita, lähinnä kaupunkien bongaamisessa kartalta. Tätä harjoittelemme nyt varmaan kevään aikana, ettei sormi menisi joka kerta suuhun.

Nyt taitaa ajatus karata.

Kaivoin myös vanhan tutun Dominionin naftaliinista. Edellisestä pelikerrasta taisi olla kolme vuotta, joten oli aikakin. Vähän oli hakusessa, että mistä korteista tykätään, joten mentiin jollain valmiilla Valtakunta+Rajaseudut -setillä. Domppaa on tullut pelailtua vuosien varrella kohtalaisesti, joten muutaman vuoden tauko ei ollut  sääntöjä karkottanut mielestä. Tähän toivoisin kyllä hyvää äppiä, sen edellisen lopetettua toimintansa. En siitä Dominion onlinesta niin välitä, vaan pelaisin mieluummin ihan kunnon äpillä. Mieheni kyllä lupasi, että ruvetaan nyt pelaamaan enemmän päivisinkin, kun lapset katsoo vaikka Pikku Kakkosta. Olen itse tämän raskauden myötä ollut iltaisin niin väsynyt, että pelejä on ollut todella hankala saada pöydälle, ja mieheni taas ei lasten valveilla ollessa ole tykännyt pelata. 

Ikean Snudda pääsi taas pöydälle, kun pelataan korttipeliä.

Sukulaisten luona kyläillessä on tullut myös pelailtua muutamaan otteeseen Maijun Parksia. Mullahan oli tämä joskus kirjastosta lainassa, mutta se jäi sitten pelaamatta. Maiju keräilee luontoaiheisia pelejä, joten ei yllätä hänen hankkineen Parksin. Parksissa vieraillaan kansallispuistoissa, keräilemällä resursseja kujajuoksu-tyyppiselllä pelilaudalla. Kullakin pelaajalla on kaksi vaeltajaa, jotka voivat liikkua aina vain eteenpäin. Rata käydään pelin aikana neljä kertaa läpi, ja lopussa lasketaan pisteet henkilökohtaisista bonuskorteista ja käydyistä kansallispuistokorteista. Erittäin simppeli, kaunis ja helposti opittu peli. On sopinut jopa minun väsyneille aivoille. Maijulla on siihen myös se ensimmäinen lisäosa, jota ei nyt keretty vielä pöydätä, mutta se vaikutti tosi helpolta. 

Karusta aavikosta vehreisiin Floridan soihin.

Seuraavaksi toivon voivani paneutua Dune Imperiumin Rise of Ix -lisäosaan, jonka sain vihdoin hankittua. Minulle on myös tulossa Amazonista paketti, mutta en taida kertoa sen sisältöä vielä, koska voi olla, että puhun aiheesta Hyvin draftatuissa korteissa. Jahka selätän tämän flunssan, jota poden juuri. Kyllä, luit oikein. TAVALLINEN FLUNSSA. Muistatteko mikä se on? Minä ainakin olin unohtanut, joten kun koronatestit olikin negatiivisia, eikä mulla edes ole kuumetta, nenä vain tukossa ja ääntä ei ole, täytyi vain todeta, että eipä ole tullut sairasteltua viimeiseen kahteen vuoteen juuri ollenkaan.