Testissä Knizian Equinox.

 Asmodeeltä lähettävät arvostelukappaleen uudesta Equinoxista, ja tartuin tilaisuuteen jo pelkästään upean kansikuvituksen perusteella.  Aikaisemmin nimellä Areena: Titaanien taistelu julkaistu peli oli minulle tuttu vain nimeltä, mitä nyt joskus olin sen pelikaupan alelaarissa nähnyt. Herra Knizian nimi paketin kannessa toki herättää mielenkiinnon, joten päätin tutustua peliin. 

Equinoxin laatikko on täyteen pakattu, jopa niin täyteen ettei kortit meinaa mahtua sisälle. Unohtakaa siis korttisuojat.

Equinoxissa pelaajat kilvoittelevat siitä, mitkä tarunhohtoiset metsänolennot selviävät päiväntasauksen juhlaturnajaisten loppuun asti. Tavoitteena on kerätä pisteitä ennustamalla, mitkä olennot kahdeksasta kilpailijasta ovat turnauksen lopussa vielä mukana. Pelin alussa valitaan mitkä kahdeksan olentoa 14:sta ovat pelissä sillä kertaa mukana, tai ne voidaan myös arpoa, mikäli näin haluaa. Kyseisten olentojen mustavalkoiset metsäkortit laitetaan pelialueen yläosaan riviin, ja niiden värilliset olentokortit(vahvuuksilla 0-10) sekoitetaan yhteiseksi pakaksi. Pakkaan sekoitetaan vielä puukortit sekä kameleontit, jotka ovat aina pelissä mukana. Pelialueen vasempaan reunaan laitetaan kierroslukukortit, ja nostopakka ja katoamiskortit laitetaan kaikkien pelaajien saataville. Jokainen pelaaja valitsee itselleen pelaajavärin ja ottaa sitä vastaavan pussukan ja viisi ennuskiveä. Toisin kun voisi luulla, ei kiviä laiteta pussukkaan, vaan se laitetaan makaamaan pöydälle, jotta kaikki näkevät kunkin pelaajan värin helposti. Sen jälkeen jokainen nostaa kahdeksan korttia käteensä ja peli voi alkaa.

Melko suuria numeroita aloituskäteen.

Vuorollaan pelaaja voi joko tehdä ennustuksen, tai paljastaa aikaisemmin tekemänsä ennustuksen. Sen jälkeen hän voi pelata kortin kädestään pelialueelle,  joko tyhjään kohtaan tai aikaisemmin sillä kierroksella pelatun kortin päälle, poistaa jo pelistä tippuneiden olentojen turhia kortteja kädestään, ja sitten nostaa takaisin kahdeksaan käsikorttiin.  Näin pelataan viisi kierrosta, tai siihen asti että nostopakka loppuu. Pelin ensimmäisellä kierroksella, ja ainoastaan ensimmäisellä, voi pelaaja tehdä salaisen ennustuksen laittamalla kädestään kortin kuvapuoli alaspäin eteensä, ja yhden ennuskivistään tämän päälle. Kyseinen ennustus on arvoltaan viisi pistettä, mikäli hahmo selviytyy kilpailun loppuun. Jatkossa pelaajan on tehtävä tavallisia ennustuksia, eli hän voi laittaa kivensä pelialueella kyseisen kierroksen riville, haluamansa olennon kohdalle, oli siinä korttia vielä tai ei. Kustakin olennosta voi tehdä vain yhden ennustuksen per kierros. Kierros päättyy kun jokaisen olennon kohdalla on kortti, ja yksi olennoista on vahvuudeltaan pienin. Tämä olento tippuu pelistä pois ja sen kohdalle laitetaan katoamiskortti jatkossa, eikä sen kohdalle voi enää pelata ennuskiveä eikä korttia. 

O-ou, Pilgrim! Sinä olet heikoin lenkki ja pelistä ulkona.

Jokaisella olennolla on taikavoima, jota voi käyttää ainoastaan se pelaaja, joka sillä hetkellä hallitsee olentoa. Voiman saa käyttöön pelaamalla kyseisen hahmon kortin pelialueelle. Olennon haltija on aina se, kenellä on piste-enemmistö kierroslukukorttien osoittamien lukujen mukaan. On hyvä muistaa, että paljastettu salainen ennustus on aina viiden pisteen arvoinen, ja sen paljastus onkin hyvä tapa saada hahmo haltuunsa. Pelissä olevat puukortit pelataan suoraan kädestä, ja ne joko ovat Dryadeja, jotka antavat pelaajan poikkeuksellisesti noukkia aikaisemmin pelatun kortin pelialueelta käteensä, tai Ancestor, jolla pelaaja voi veikata ääneen jonkun metsänolennon, ja jos jollain pelaajalla on kyseinen olento pelattuna salaisena ennustuksenaan, joutuu hän paljastaamaan sen. Mukana olevat kameleontit eivät omaa taikavoimaa, mutta ne estävät sellaisen käytön, jos niiden päälle pelataan muu olentokortti. Kameleontilla ei ole omaa riviä, vaan se pelataan minkä tahansa kortin riviin tai päälle. Kameleontin numero lasketaan kuitenkin kyseisen olennon vahvuudeksi sillä kierroksella. 

Sininen hallitsee Feather foxia, mutta keltaisella on vielä mahdollisuus päästä nokittamaan myöhemmin.

Peli jatkuu näin kunnes joko nostopakka loppuu tai viides kierros on pelattu loppuun. Tämän jälkeen katsotaan ne olennot, jotka ovat selvinneet loppuun asti tippumatta pelistä, ja pelaajat laskevat näille olennoille tekemiensä ennustusten pisteet kierroslukukorteista. Eniten pisteitä kerännyt pelaaja vie voiton.  

Equinox on kaunis peli. Chris Quilliamsin kuvitus on upeaa ja värimaailma on hempeää ja sadunhohtoista, hyvin siis teemaan sopivaa. Ennuskivet ovat myös laadukkaasti tehty, ja tuntuvat mukavilta kädessä. Kortit ovat isoja tarot-koon kortteja,  mikä on kuvituksen kannalta todella kiva, mutta itse pelaamisen kannalta hieman outo valinta. Peli vie nimittäin näin ollen todella paljon pöytätilaa ollakseen vain korttipeli ja ison pakan sekoittaminen tuntui todella hankalalta. Mukana tulevat samettipussukat ovat oikein söpöt, mutta niitä ei käytetä pussukoina. Kiviä ei säilötä niissä, koska pelin insertissä on kiville omat lokerot, joihin ne laitetaan pelin jälkeen. Myöskään pelin aikana ei ole järkeä pitää kiviä pussissa, josta ne on vaan lähinnä hankala kaivaa esille. Pussin ainoa funktio on siis ilmaista pelaajan väriä, mutta eikö ne kivet jo aja sen asian? Tätä en vaan suoraan sanottuna tajua, sillä tässä kohtaa säästö kuluissa olisi ollut suotavaa. Toiseksi, pelin insertissä on kolme isompaa lokerikkoa, mutta keskimmäinen niistä on puolisen senttiä pienempi kuin kaksi muuta, joten siihen ei kortit mahdu. Ja taas kortit jopa ilman suojia eivät meinaa mahtua laatikkoon. Tämä jokseenkin vaivaa, ja olen pohtinut pienen viillon tekemistä inserttiin, jotta saan kortit mahtumaan leviämättä ympäriinsä. 

Ennuskivet sekä hienot, mutta turhat pussukat.

Itse peli on toimiva, varsinkin 3 ja 4 pelaajalla. Kahdella pelistä tulee jopa lähes ilkeä, kun toista pelaajaa pyritään blokkaamaan koko ajan, ja viidellä taas kaaos valtaa koko pelin.  Kolmella ja neljällä pelissä pysyy jonkinlainen ryhti, ja mahdollisuudet strategiointiin korttien peluussa on paremmat. Mutta on toki muistettava, että korttipeliin sisältyy aina tuurielementti sen kanssa,  mitä kortteja nostat pakasta. Toki Dryadi on oiva kortti auttamaan hätätilanteessa, mutta sitäkin on koko pakassa ainoastaan kaksi kappaletta. Equinox herättää siis minussa hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Pelin tuotanto on jokseenkin omituinen, mutta itse peli on toimiva, ja mitä muuta sitä toisaalta Reiner Knizialta odottaisikaan. Peli myös aukeaa paremmin parin pelin jälkeen, joten ei kannata ensimmäisen erän jälkeen luovuttaa, jos tuntuu ettei se auennut ihan kokonaan. Varsinkin olentojen hallitseminen on aluksi ehkä hankala hahmottaa, sillä pelaajat helposti katsovat olentokorttien vahvuuksia, kuin siinä kohtaa pitäisi katsoa kierroslukukorteissa olevia pisteitä. Mutta kertaus on opintojen äiti, joten kyllä sekin menee selkärankaan kun tarpeeksi toistetaan. Sama pätee olentojen taikavoimien symboleihin. Jostain syystä ne eivät oikein tunnu aukeavan, mutta onneksi ne on sääntövihon lopussa selitetty tarkasti. 

Muuten, pelistä löytyy myös vihreällä kansikuvalla kuvitettu versio. Pelit ovat sisällöltään kuitenkin identtisiä.

Puukortit ovat aina mukana pelissä, tuomassa pientä helpoitusta ja kikkailua.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Top-30 lautapeliä 2020 Armageddon edition.

Dune: Imperium - hiekkamatojen matkassa.