Pääsiäispupua odotellessa.
Vuoden ensimmäinen neljännes alkaa olla taputeltu. Eletään siitepölyn, katupölyn ja päänsäryn aikaa. Siispä on pelailut olleet vaihtelevaisia, välillä harvakseltaan, välillä sitten taas vähän enemmän jaksamisten mukaan. Monta hienoa pelikokemusta on jo tähän alkuvuoteenkin saatu mahtumaan. Olen myös suunnitellut videosarjaa omasta top-100:sta pelistä, joten ehkäpä tässä kevään aikana rupean väkertämään sellaista.
Pelipöydän puolella yksi eniten peliaikaa saanut peli on ollut Pandemic Legacy. Ostin sen vuosi sitten miehelleni joululahjaksi, ja nyt vasta pääsimme sen kimppuun. Tämähän on monelle jo vanha juttu, mutta lyhykäisesti kerrottuna Pandemic Legacy on Pandemia, jossa peli muuttuu jokaisella pelikerralla jotenkin. Maailmaa pelastetaan taudeilta, niin kuin vanhassa tutussa Pandemiassa, mutta kaikki on ensimmäisen pelin jälkeen aina jotenkin erilaista. Tästä on hieman vaikea kertoa paljoakaan, koska peli perustuu yllätyksiin, joita et halua tietää ennen kuin itse koet ne. Pandemian faneille en voi muuta kuin suositella. Pandemia on mieheni lempipeli, ja ensimmäisten kahden Legacy pelikerran jälkeen hän istui autoon ja totesi, että hänen "lempipelistään tuli juuri kymmenen kertaa parempi".
Toinen pöytäaikaa rohmunnut peli on Mechs vs. Minions. Tämä peli piti tilata suoraan julkaisijalta Riot Gamesilta. Ai mikä Riot Games? Niinpä! Kyseessä on nimittäin videopelifirma, joka yhtäkkiä pöllähti lautapelimarkkinoille viime syksynä. Kaiken hypetyksen jälkeen kävi kuin kävikin niin, että mekin tilasimme kyseisen pelin hieman ehkä varovaisin mielin. Itse suhtaduin hieman epäluuloisesti aluksi lähinnä jo sen takia, että pelissä on 100 miniatyyriä, ja europelaajana yleensä kartan pelejä joissa miniatyyrejä on paljon. Mutta kun niin moni oli sitä kehunut, jopa siis sellaisia pelaajia, joilla on samanlainen maku kuin minulla. Ja pakkohan se on myöntää, että Mechs vs. Minions on yksi parhaista peleistä viime vuodelta. Sen laatikko on aivan valtava! Meidän kokoelmasta piti myydä 3-4 peliä ihan vain tehdäksemme tilaa sen jättimäiselle laatikolle. Pelissä pelataan mecheinä, jotka taistelevat valtavaa minionlaumaa vastaan. Peli on siis yhteistyötä pelaajien kesken peliä vastaan. Ensimmäinen asia, joka pelistä on pakko sanoa, on kuinka törkeän hienoja kaikki sen komponentit ovat. Pelin hinta oli 75€ plus 5€ postikulut ja uskokaa, että tuossa paketissa on kyllä tavaraa triplasti sen arvon verran. Se etenee tehtävissä, joiden alussa pelaajat avaavat aina yhden tehtäväkuoren kerrallaan, eivätkä siis tiedä mitä tulevissa tehtävissä mahdollisesti tehdään. Peli ei kuitenkaan ole kertakäyttöinen, sillä mitään osia ei tuhota tai heitetä pois. Toisin kuin esim Pandemic Legacyssa.
Pelin päämekaniikkana on hauska ohjelmointi, jossa pelaajat pelaavat korttejaan omalle laudalleen, ja sitten toteuttavat korttien toiminnot jonossa. Tästä voi toki seurata hauskoja tilanteita, joissa kaveri sattuikin tielle tai muuta vastaavaa. Pelaajan ottaessa vahinkoa, sattuu myös milloin mitäkin, ja joskus jopa mechit voivat vaurioitua pysyvästi, jollei niitä korjaa välillä. Vauriokortit pelataan toimintokorttien päälle, joten ne vaikeuttavat ohjelmointia. Peli on helppo oppia, sillä säänöt esitellään pikkuhiljaa tehtävä kerrallaan. Ei siis kannata säikähtää kaikkea sitä tavaraa mikä laatikosta löytyy. Pelin insertit on tehty juuri tätä peliä varten, joten tavaroiden poislaitto on myös melko vaivatonta, kun jokaiselle tavaralle on oma paikkansa, eikä niitä tarvitse vain heittää lojumaan laatikossa vapaina.
Pakko myöntää, että minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa Mehcs vs. minionsista. Jokainen pelikerta on ollut hauska ja jättänyt tunteen, että lisää tätä kiitos! Huvittavinta on, että en edes ole mikään järjettömän suuri ohjelmointipelien ystävä, mutta tässä pelissä se on yksinkertaisesti hauskaa.
Kannatti ehdottomasti ottaa riski ja tilata se, vielä kun sitä oli saatavilla. Peli on tällä hetkellä loppu, mutta seuraava aalto pelejä tulee arviolta heinäkuussa.
Ollaan me kyllä pelailtu vanhoja tuttujakin. Power Grid on päässyt anoppilassa pöydälle, omatekemieni nappuloiden kera. Erehdyttiin jopa kokeilemaan Power gridin korttipeliversiota, joka oli karmea kokemus. Ei sitä enää kiitos. Mutta peruspeliä pelaan toki mielelläni. Anoppilassa on muutenkin tullut pelailtua kaikkea kivaa, muun muassa Castles of Mad King Ludwig on päässyt pöydälle pariinkin otteeseen. Onni on anoppi, joka on melkein yhtä pelihullu kuin me!
Raskaammalta peliosastolta kokeiluun pääsi Trickerion: Legends of Illusion. BoardGameGeek antaa tälle pelille 4.02/5 painoasteikolla, joten ei ihan Carcassonnesta ole kyse. Yllätyin kuitenkin pelatessa Trickerionia, että ei se tuntunut kyllä niin monimutkaiselta ja raskaalta. Pelissä pelataan taikureita, jotka opettelevat uusia taikatemppuja ja esittävät niitä teatteriyleisölle. Tarkoituksena kerätä mahdollisimman paljon mainetta ja mammonaa. Monimutkaisen pelistä tekee toki hirveä määrä erilaisia symboleja, mutta kun ne on sisäistänyt, peli kuitenkin soljuu hyvin. Myönnän, että pelin erilainen teema vetoaa minuun, joten ehkä siksi koin sen mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Suurin osa pelistä on työläisenasettelua, jossa on toki omat kikkansa, kun jokainen työläinen kykenee tekemään eri määrän työtehtäviä.
Sälää Trickerionissa tulee aivan tajuton määrä, joten ymmärrän, että se jo karkoittaa osan pelaajista. Kiitosta täytyy kyllä antaa upeasta kuvituksesta, joka todellakin tuo mieleen 1900-luvun alkupuolen ja The Illusionist -elokuvan. Pelissä tulee mukana Dark alley -lisäosa, mutta en ole sillä vielä kerennyt pelata. Peli oli minulla kirjastosta lainassa, enkä voinut sitä enää uusia, joten oli pakko palauttaa se välillä ja pistää uudelleen varaukseen. Hinku pelata lisää kuitenkin jäi. Täytyy taas ylistää meidän Helmet-kirjastoja pelivalikoimasta, joka kasvaa ja kehittyy hienoa tahtia.
Pelihyllymme on myös vihdoin saanut monta kuukautta sitten varaamani Great Western Trailin. Tuo Alexander Pfisterin uusin tekele oli minulle pakko-ostos, johon säästin rahatkin pikkuiseen purnukkaan. Ja sitten se myytiin loppuun. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, sain vihdoin oman kappaleen. Vielä en ole kerennyt sitä tosin pelaamaan, mutta kerkesin fimoilemaan siskontyttö-Ainon kanssa siihen vaihtoehtoiset cowboy- ja junanappulat. Tärkeimmät asiat ensin. Kortteja suojittaessa tuli kyllä kova hinku päästä pelaamaan, on se vaan niin hienon näköinen. Saa nähdä onko siitä Mombasan haastajaksi suosikki-Pfisterinäni.
Samaan aikaan hyllyymme eksyi myös (VIHDOIN) Deuksen lisäosa Egypt. Tätäkin tuli jonkun aikaa odoteltua, mutta nyt se on täällä. Deus on yksi suosikkipeleistäni, joten Deus Egypt oli itsestäänselvä hankinta. Nyt jos vain tämä päänsärkyily helpottaisi ja pääsisi sääntöjen lukumoodiin. Meillä kun se olen aina minä, joka lukee säännöt. Kirjastosta pitäisi myös tulla kaikkea kivaa, kuten esim. Santorini, Inis, Oceanos, Clank! jne. Odotan siis kevättä hyvällä mielellä. Mutta yksi asia kerrallaan. Seuraavaksi aion hypätä Great Western Trailin kimppuun!
Pelipöydän puolella yksi eniten peliaikaa saanut peli on ollut Pandemic Legacy. Ostin sen vuosi sitten miehelleni joululahjaksi, ja nyt vasta pääsimme sen kimppuun. Tämähän on monelle jo vanha juttu, mutta lyhykäisesti kerrottuna Pandemic Legacy on Pandemia, jossa peli muuttuu jokaisella pelikerralla jotenkin. Maailmaa pelastetaan taudeilta, niin kuin vanhassa tutussa Pandemiassa, mutta kaikki on ensimmäisen pelin jälkeen aina jotenkin erilaista. Tästä on hieman vaikea kertoa paljoakaan, koska peli perustuu yllätyksiin, joita et halua tietää ennen kuin itse koet ne. Pandemian faneille en voi muuta kuin suositella. Pandemia on mieheni lempipeli, ja ensimmäisten kahden Legacy pelikerran jälkeen hän istui autoon ja totesi, että hänen "lempipelistään tuli juuri kymmenen kertaa parempi".
Tässä kohtaa maailmassa oli vielä asiat hyvin.
Toinen pöytäaikaa rohmunnut peli on Mechs vs. Minions. Tämä peli piti tilata suoraan julkaisijalta Riot Gamesilta. Ai mikä Riot Games? Niinpä! Kyseessä on nimittäin videopelifirma, joka yhtäkkiä pöllähti lautapelimarkkinoille viime syksynä. Kaiken hypetyksen jälkeen kävi kuin kävikin niin, että mekin tilasimme kyseisen pelin hieman ehkä varovaisin mielin. Itse suhtaduin hieman epäluuloisesti aluksi lähinnä jo sen takia, että pelissä on 100 miniatyyriä, ja europelaajana yleensä kartan pelejä joissa miniatyyrejä on paljon. Mutta kun niin moni oli sitä kehunut, jopa siis sellaisia pelaajia, joilla on samanlainen maku kuin minulla. Ja pakkohan se on myöntää, että Mechs vs. Minions on yksi parhaista peleistä viime vuodelta. Sen laatikko on aivan valtava! Meidän kokoelmasta piti myydä 3-4 peliä ihan vain tehdäksemme tilaa sen jättimäiselle laatikolle. Pelissä pelataan mecheinä, jotka taistelevat valtavaa minionlaumaa vastaan. Peli on siis yhteistyötä pelaajien kesken peliä vastaan. Ensimmäinen asia, joka pelistä on pakko sanoa, on kuinka törkeän hienoja kaikki sen komponentit ovat. Pelin hinta oli 75€ plus 5€ postikulut ja uskokaa, että tuossa paketissa on kyllä tavaraa triplasti sen arvon verran. Se etenee tehtävissä, joiden alussa pelaajat avaavat aina yhden tehtäväkuoren kerrallaan, eivätkä siis tiedä mitä tulevissa tehtävissä mahdollisesti tehdään. Peli ei kuitenkaan ole kertakäyttöinen, sillä mitään osia ei tuhota tai heitetä pois. Toisin kuin esim Pandemic Legacyssa.
Mitäköhän seuraava tehtävä sisältää?
Pelin päämekaniikkana on hauska ohjelmointi, jossa pelaajat pelaavat korttejaan omalle laudalleen, ja sitten toteuttavat korttien toiminnot jonossa. Tästä voi toki seurata hauskoja tilanteita, joissa kaveri sattuikin tielle tai muuta vastaavaa. Pelaajan ottaessa vahinkoa, sattuu myös milloin mitäkin, ja joskus jopa mechit voivat vaurioitua pysyvästi, jollei niitä korjaa välillä. Vauriokortit pelataan toimintokorttien päälle, joten ne vaikeuttavat ohjelmointia. Peli on helppo oppia, sillä säänöt esitellään pikkuhiljaa tehtävä kerrallaan. Ei siis kannata säikähtää kaikkea sitä tavaraa mikä laatikosta löytyy. Pelin insertit on tehty juuri tätä peliä varten, joten tavaroiden poislaitto on myös melko vaivatonta, kun jokaiselle tavaralle on oma paikkansa, eikä niitä tarvitse vain heittää lojumaan laatikossa vapaina.
Iso Ikea-kassi toimii muuten hyvin Minionsin kuljettamiseen.
Pakko myöntää, että minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa Mehcs vs. minionsista. Jokainen pelikerta on ollut hauska ja jättänyt tunteen, että lisää tätä kiitos! Huvittavinta on, että en edes ole mikään järjettömän suuri ohjelmointipelien ystävä, mutta tässä pelissä se on yksinkertaisesti hauskaa.
Kannatti ehdottomasti ottaa riski ja tilata se, vielä kun sitä oli saatavilla. Peli on tällä hetkellä loppu, mutta seuraava aalto pelejä tulee arviolta heinäkuussa.
Joku näyttäisi olevan pienessä pulassa.
Ollaan me kyllä pelailtu vanhoja tuttujakin. Power Grid on päässyt anoppilassa pöydälle, omatekemieni nappuloiden kera. Erehdyttiin jopa kokeilemaan Power gridin korttipeliversiota, joka oli karmea kokemus. Ei sitä enää kiitos. Mutta peruspeliä pelaan toki mielelläni. Anoppilassa on muutenkin tullut pelailtua kaikkea kivaa, muun muassa Castles of Mad King Ludwig on päässyt pöydälle pariinkin otteeseen. Onni on anoppi, joka on melkein yhtä pelihullu kuin me!
Omakehu haisee, mutta vitsit mä fanitan näitä mun nappuloita!
Raskaammalta peliosastolta kokeiluun pääsi Trickerion: Legends of Illusion. BoardGameGeek antaa tälle pelille 4.02/5 painoasteikolla, joten ei ihan Carcassonnesta ole kyse. Yllätyin kuitenkin pelatessa Trickerionia, että ei se tuntunut kyllä niin monimutkaiselta ja raskaalta. Pelissä pelataan taikureita, jotka opettelevat uusia taikatemppuja ja esittävät niitä teatteriyleisölle. Tarkoituksena kerätä mahdollisimman paljon mainetta ja mammonaa. Monimutkaisen pelistä tekee toki hirveä määrä erilaisia symboleja, mutta kun ne on sisäistänyt, peli kuitenkin soljuu hyvin. Myönnän, että pelin erilainen teema vetoaa minuun, joten ehkä siksi koin sen mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Suurin osa pelistä on työläisenasettelua, jossa on toki omat kikkansa, kun jokainen työläinen kykenee tekemään eri määrän työtehtäviä.
Salaperäinen Punainen Lootus suunnitelemassa esityksiään.
Sälää Trickerionissa tulee aivan tajuton määrä, joten ymmärrän, että se jo karkoittaa osan pelaajista. Kiitosta täytyy kyllä antaa upeasta kuvituksesta, joka todellakin tuo mieleen 1900-luvun alkupuolen ja The Illusionist -elokuvan. Pelissä tulee mukana Dark alley -lisäosa, mutta en ole sillä vielä kerennyt pelata. Peli oli minulla kirjastosta lainassa, enkä voinut sitä enää uusia, joten oli pakko palauttaa se välillä ja pistää uudelleen varaukseen. Hinku pelata lisää kuitenkin jäi. Täytyy taas ylistää meidän Helmet-kirjastoja pelivalikoimasta, joka kasvaa ja kehittyy hienoa tahtia.
Sanoinko jo, että Trickerionissa on paljon tavaraa? Tässä ei edes vielä kaikki.
Pelihyllymme on myös vihdoin saanut monta kuukautta sitten varaamani Great Western Trailin. Tuo Alexander Pfisterin uusin tekele oli minulle pakko-ostos, johon säästin rahatkin pikkuiseen purnukkaan. Ja sitten se myytiin loppuun. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, sain vihdoin oman kappaleen. Vielä en ole kerennyt sitä tosin pelaamaan, mutta kerkesin fimoilemaan siskontyttö-Ainon kanssa siihen vaihtoehtoiset cowboy- ja junanappulat. Tärkeimmät asiat ensin. Kortteja suojittaessa tuli kyllä kova hinku päästä pelaamaan, on se vaan niin hienon näköinen. Saa nähdä onko siitä Mombasan haastajaksi suosikki-Pfisterinäni.
Let's get to business!
Samaan aikaan hyllyymme eksyi myös (VIHDOIN) Deuksen lisäosa Egypt. Tätäkin tuli jonkun aikaa odoteltua, mutta nyt se on täällä. Deus on yksi suosikkipeleistäni, joten Deus Egypt oli itsestäänselvä hankinta. Nyt jos vain tämä päänsärkyily helpottaisi ja pääsisi sääntöjen lukumoodiin. Meillä kun se olen aina minä, joka lukee säännöt. Kirjastosta pitäisi myös tulla kaikkea kivaa, kuten esim. Santorini, Inis, Oceanos, Clank! jne. Odotan siis kevättä hyvällä mielellä. Mutta yksi asia kerrallaan. Seuraavaksi aion hypätä Great Western Trailin kimppuun!
Meillä on Pandemic Legacyn pelaaminen hyytynyt täysin, alkaa olla viitisen kuukautta edellisestä erästä.
VastaaPoistaDeus: Egypt -kommentteja odottelen mielenkiinnolla.
Me ollaan nyt muistaakseni toukokuussa P:Legacyssa. Viimeksi tuli ihan totaalisesti pataan, ei pystytty hallitsemaan tilannetta yhtään. Mutta ehkä pohjalta pääsee vielä ylös.
PoistaDeus: Egyptiä katselin suojittaessa sen verran, että vaikuttaa mielenkiintoiselta kuinka siinä resurssien ostoarvo voi vaihdella. Ja käsittääkseni sulla ei enää voi olla ihan loputonta määrää tavaraa säilössä.