Kauneus on katsojan silmissä.

.

Makuasioista voi vain kiistellä, näin sanotaan. Lautapeleissä ulkoasu on usein se, johon ensimmäisenä kiinnittää huomiota, vaikka totuus toki paljastuu vasta pelipöydällä. Hieno kuvitus ei pelasta huonoa peliä, mutta kauniita pelejä katselee mieluummin kuin rumia. Meillä jokaisella on varmasti se oma tyyli, josta pitää eniten. Itselläni ainakin on hyvin selkeä sellainen. Pidän värikkäästä, mielikuvituksellisesta kuvituksesta. Beigeä ja keltaista sävytystä en voi sietää.  Ajattelin listata tähän muutamia omia suosikkeja, ja lopuksi mainita muutaman tunnetun kuvittajan, jotka ei ehkä silti ole ihan niitä omia suosikkeja kaikesta huolimatta.

Yksi ehkä helpoimmin tunnistettavista tyyleistä kuuluu Vincent Dutraitille. Ranskasta kotoisin oleva, nykyisin Etelä-Koreassa asusteleva Dutrait on tehnyt kuvituksia lautapeleihin, roolipeleihin ja kirjoihin. Vuodesta 1997 aktiivisesti tyskennelleen Dutrait:n  teokset tunnistaa ääriviivoista ja kauniista kynän jäljestä.  Vincentin töitä ovat mm. Broom service, Lewis&Clark, Augustus, New York 1901, Raptor ja Robinson Crusoen kakkoseditio. Oma suosikkini häneltä taitaa olla juuri Broom service, jonka korttikuvitus tuo pelin teeman mielestäni hienosti esille. 

Pidän myöskin Pierre Lechevalierin eli Pierôn töistä. Tunnetuinpia hänen kuvituksiaan taitaapi olla Ghost storiesin synkät kortit ja laatat, Mr. Jack-sarja, pokerinopparallattelu Dice town, sekä ehkä hieman yllättyksenä hän on myös työskennellyt Dixit-sarjan Odyssey-lisurissa, johon hän teki piirrokset ja sarjan alkuperäinen kuvittaja Marie Cardouat viimeisteli  värityksen. Pierôn kuvitus on ajoittain sarjakuvamaista, mutta silti hyvinkin yksityiskohtaista. Valon ja varjon suuri kontrasti on hänelle hyvn tyypillistä. Hän käyttää myös värejä rohkeasti, mikä on ehkä syy miksi pidänkin hänen töistään. Maanläheiset sävyt kun ei vain ole mun juttu yhtään.

 Xavier Gueniffey Durin on nimi, jote moni ei ehkä tunnista. Mutta jos mainitsen hänen artistinimen Naïade, kuulostaa se monelle jo tutummalta. Hänen töitään ovat mm. Seasons, Isla Dorada, Tokaido, Phantom Society, Big Book of Magic ja Lords of Xidit. Hänen kuvituksensa on fantasiaan nojautuvaa, ajoittain hyvinkin yliampuvaa. Se tuo mieleen piirretyt elokuvat. Ranskasta kotoisin oleva Naïade osoittaa, kuinka fransmannit tuntuvat  dominoivan lautapelikuvitusbisnestä.

Saksalainen Dennis Lohausen on tehnyt kuvitustöitä hieman laidasta laitaan, mutta useimmiten hänen tyylinsä on hyvinkin tunnistettava. Selkeitä ääriviivoja, kirkkaita värejä ja paljon yksityiskohtia. Hänen tunnettuja töitään ovat mm.  Terra Mystica, Fields of Arle, The Voyages of Marco Polo, MyVillage, Pi mal Pflaumen, AquaSphere, Glass road ja A Feast for Odin. Myös kameliralli Camel Cup on hänen siveltimensä jälkeä. Yleensä tunnistan hänen teoksensa  automaattisesti, mutta Pi mal Pflaumen pääsi yllättämään. Sen korttien kauniit hedelmäkuvitukset eivät vaikuta samalta kuin esim Fields of Arlen kuvitus.

Miguel Coimbra on monelle varmasti tuttu 7 Wondersin kuvittajana. Häneltä sujuu niin eeppinen ja historiallinen kuvitus, kuin mielikuvituksellinen fantasiakin.  Saattaa yllättää, että myös Small world ja Sea of Clouds on hänen käsialaansa, ne kun poikkeavat 7 wondersin ja Cycladeksen kaltaisista kuvituksista. Myös The Adventurers että Imhotep on lähtöisin hänen siveltimestään. Pidän hänen töistään, etenkin 7 wondersin ja Cyladeksen eeppiset kuvitukset ovat todella kauniita. Niistä voisi teettää vaikka taulun seinälle. 

Red Raven Gamesin Ryan Laukat on tehokas mies. Hän suunnittelee, kuvittaa ja julkaisee kaikki pelinsä itse.Tämä lapsenkasvoinen Duracell-pupu on sellaisten pelien takana kuin Above & below, Islebound, City of Iron, Eight-minute Empire ja The Ancient world. Hänen töitään on vaikea olla tunnistamatta, niissä on jotain Ghiblimäistä suloa. Se voi toki olla harhaan johtavaa, sillä vaikka hänen kuvitus on ehkä jopa hieman lapsen omaista, ovat hänen pelinsä kyllä usein myös aikuisille suunnattuja.

Siinä oli ehkä ne omat ykkössuosikit, mutta onhan näitä muitakin taitavia artisteja. Doris Matthäusin tyyli on varsin tunnistettava, etenkin Carcassonnesta pitäville. Itse en erityisesti pidä hänen lastenkirjoja muistuttavasta tyylistään, vaikka itse Carcassonnesta pidän kyllä. Franz Vohwinkel ja Maura Kalusky ovat myös nimiä, joihin törmää monesti. Varsinkin Mauraan, jos pitää Friedemann Friesen peleistä, niissä kun on melkein kaikissa Mauran kuvitukset.

Klemens Franziin minulla on hieman viha-rakkaussuhde. Monet pelit joista pidän todella paljon on Klemensin kuvittamia, joten hänen kuviltaan on vähän vaikea välttyä. Toisaalta pidän hänen tekemistään grafiikoistaan, ne on usein selkeitä ymmärtää ja erottaa korteista ja laudalta. Mutta hänen näkemys ihmisistä on sitten jo ihan toinen juttu. Esim Cavernan kauhea kääpiöpariskunta aaseineen nyt ei vain ole mielestäni kovin onnistunut. Saatika Port Royalin värittömät ja tylsät kuvitukset. Merkkaripeliltä kun odottaisi jotain hieman eeppisempää. Toisaalta, hänen tekeleet kyllä tunnistaa ihan heti kilometrin päästä. 

Michael Menzel on varmasti jokaiselle europelaajalle tuttu. Minun makuuni hänen tyylinsä on hieman geneeristä, mutta en voi kieltää etteikö ajoittain jopa kaunistakin. Oma suosikkini hänen töistään on Rokoko:n kuvitus. Hänet tunnetaan myös Legends of Andorin, Pillars of the Earth:in ja Stone Agesin kuvittajana.

Xavier Collette on myös taitava. Hänen töitään on mm. Abyss ja Mysterium. Abyssin on moni tainnut ostaa ihan vain Colleten kuvituksen takia, vaikka pelin suunnittelijanakin on iso nimi Bruno Cathala. Myös Timeline-sarja on Colleten kuvittama.

Onko sinulla suosikkia pelikuvittajista? Missä pelissä on kaunein kuvitus? Kerro ihmeessä omasi.
Tällaista tällä kertaa, ensi kerralla sitten jotain muuta. Muistathan, että Noppapotti löytyy myös Facebookista.

 Noppapotti Facebookissa.