Rakennustyömaalta Tylypahkaan ja sieltä takaisin.
Days of Wonder on yleisesti ottaen hyvin luotettava lafka. Heidän julkaisemat pelit, joita ei vuosittain tule yleensä kuin yksi, tehdään rakkaudella ja kunnioituksella. Tai siltä se ainakin kuluttajasta tuntuu. Komponentit ovat aina hyvälaatuisia, ohjekirjat siistejä ja yleisilme on kutsuva. Vaikeudeltaan heidän pelinsä ovat usein perhepelien kategoriaan sijoittuvia, mutta usein myös sellaisia joita harrastajakin jaksaa vääntää. Juurikin näistä syistä kiinnostuin heidän viimeisimmästä pelistä Quadropoliksesta.
Sim City on monelle tuttu suosikkipeli, jota tuli pienempänä( tai isompana) väännettyä tietokoneella. Aiheena kaupungin rakentaminen on suosittu myös lautapelien keskuudessa. Hauskasta teemasta riippumatta Quadropolis on loppujen lopuksi melko abstrakti peli, joten jos haet oikeaa Sim city -simulaatiota, kannattaa kokeilla Suburbiaa. Siitä huolimatta, ensikertalainen Francois Gandon on onnistunut luomaan mukiinmenevän paketin.
Quadropoliksessa jokaisella pelaajalla on oma kaupunkilauta, ja pöydän keskellä on yksi yhteinen lauta, jolta arkkitehtien avulla haetaan piirustuksia eri rakennuksille. Peliä voi pelata kahta eri versioita, Classicia tai Expertiä. Classicissa pelaajilla on jokaisella omat arkkitehdit ja Expertissä on yheinen arkkitehtiläjä, josta vuorollaan pelaaja valitsee haluamansa. Expertissä on myös enemmän rakennustyyppejä, mutta muuten peli soljuu aika samaan tapaan.
Vuorollaan pelaaja valitsee arkkitehdin ja asettaa sen osoittamaan jotakin riviä keskellä olevassa pelilaudassa. Pelaaja saa kyseiseltä riviltä sen laatan, joka vastaa arkkitehdin numeroa. Eli jos käytät kolmosta saat kyseisen rivin kolmannen laatan. Sen jälkeen pelaaja asettaa Urbanistin kyseiseen ruutuun. Meillä tätä nappulaa kutsutaan tuttavallisemmin rakennustarkastajaksi. Seuraava pelaaja ei saa laittaa arkkitehtiään osoittamaan tähän nappulaan.
Rakennuslaatta on myös laitettava saman numeroiselle alueelle pelaajan omassa kaupungissa, kuin millä arkkitehdillä se hankittiin. Eri rakennukset antavat pisteitä eri tavalla riippuen mitä niiden viereen on rakennettu tai millä alueella ne ovat. Rakennukset myös tuottavat energiaa ja kaupunkilaisia, jotka olisi sijoitettava kaupunkiin pelin loppuun mennessä. Näillä aktivoidaan rakennukset, jotta niistä saa pisteitä. Ylimääräiset kaupunkilaiset ja energiapalikat tuovat miinuspisteitä.
Pohdittavaa siis riittää. Pelissä tulee myös mukana minilisäosa Puistot, jonka voi halutessaan lisätä peliin. Se on helppo eikä muuta sääntöjä juurikaan, vaikeuttaa vain ylimääräisestä energiasta eroon pääsemistä. Vaikka Quadropolis ei varsinaisesti saa sinua tuntemaan, että olisit maineikas arkkitehti, on se kuitenkin tietyllä tapaa viihdyttävä tapaus. Toisiin pelaajiin ei kovin paljoa pysty vaikuttamaan, mutta pähkäily siitä, miten kaupungin saa toimimaan tehokkaimmin on ihan hauskaa.
The Big book of Madness on Iellon yhteistyöpeli, joka ei tosin ole Harry Potter -peli, mutta olisi ihan yhtä hyvin voinut olla. Siinä pelaajat ovat taikuutta opiskelevia nuoria, jotka ihan vain vahingossa sattuvat avaamaan kielletyn Hulluuden Ison Kirjan, josta tulee esiin kaikkea kammottavaa. Tehtävänänne onkin siis saada nuo monsterit ja kirja kiinni.
The Big Book of Madness ei tarjoa mitään kovin eritystä yhteistöpelien genressä. Se on toki haastava ja kauniisti kuvitettu, kiitos Naïaden, Pelin suunnittelija Maxime Rambourg oli minulle entuudestaan tuntematon, ja pienellä googletuksella selvisikin, ettei hänellä ole kuin kaksi julkaistua peliä allaan. Päätoimisesti hän pyörittääkin lautapelikahvilaa Ranskassa. Big book of Madness ei ehkä siksi olekaan mikään ihan helmi, mutta ei se nyt huonokaan ole. Pelin mekaniikat on hyvin tuttuja kerää sitä ja tätä, käytä se ja tuo taika ja pelasta maailma. Tämä on hieman jo nähtyä, ja jos nyt pitäis jotain yhteistyöpeliä pelata niin ei tämä kyllä tule ensimmäisenä mieleen.
Onneksi nyt alkaa kesälomakausi olla naputeltu, niin ehkä pelipöydällä alkaa olla taas kuhinaa. Kesällä käy aina niin, että kaikki lomailevat eri tahtiin ja mitään pelitreffejä ei loppujen lopuksi saa aikaiseksi. Siksi onkin ihanaa kun ilmassa tuoksuu syksy, sillä se tuo mukanaan myös pahvin, muovin ja kartongin.
Kaupunkini rakenteilla.
Sim City on monelle tuttu suosikkipeli, jota tuli pienempänä( tai isompana) väännettyä tietokoneella. Aiheena kaupungin rakentaminen on suosittu myös lautapelien keskuudessa. Hauskasta teemasta riippumatta Quadropolis on loppujen lopuksi melko abstrakti peli, joten jos haet oikeaa Sim city -simulaatiota, kannattaa kokeilla Suburbiaa. Siitä huolimatta, ensikertalainen Francois Gandon on onnistunut luomaan mukiinmenevän paketin.
Quadropoliksessa jokaisella pelaajalla on oma kaupunkilauta, ja pöydän keskellä on yksi yhteinen lauta, jolta arkkitehtien avulla haetaan piirustuksia eri rakennuksille. Peliä voi pelata kahta eri versioita, Classicia tai Expertiä. Classicissa pelaajilla on jokaisella omat arkkitehdit ja Expertissä on yheinen arkkitehtiläjä, josta vuorollaan pelaaja valitsee haluamansa. Expertissä on myös enemmän rakennustyyppejä, mutta muuten peli soljuu aika samaan tapaan.
Punaisen pelaajan arkkitehdit.
Vuorollaan pelaaja valitsee arkkitehdin ja asettaa sen osoittamaan jotakin riviä keskellä olevassa pelilaudassa. Pelaaja saa kyseiseltä riviltä sen laatan, joka vastaa arkkitehdin numeroa. Eli jos käytät kolmosta saat kyseisen rivin kolmannen laatan. Sen jälkeen pelaaja asettaa Urbanistin kyseiseen ruutuun. Meillä tätä nappulaa kutsutaan tuttavallisemmin rakennustarkastajaksi. Seuraava pelaaja ei saa laittaa arkkitehtiään osoittamaan tähän nappulaan.
Rakennuslaatta on myös laitettava saman numeroiselle alueelle pelaajan omassa kaupungissa, kuin millä arkkitehdillä se hankittiin. Eri rakennukset antavat pisteitä eri tavalla riippuen mitä niiden viereen on rakennettu tai millä alueella ne ovat. Rakennukset myös tuottavat energiaa ja kaupunkilaisia, jotka olisi sijoitettava kaupunkiin pelin loppuun mennessä. Näillä aktivoidaan rakennukset, jotta niistä saa pisteitä. Ylimääräiset kaupunkilaiset ja energiapalikat tuovat miinuspisteitä.
Ahtaaja hommissaan.
Pohdittavaa siis riittää. Pelissä tulee myös mukana minilisäosa Puistot, jonka voi halutessaan lisätä peliin. Se on helppo eikä muuta sääntöjä juurikaan, vaikeuttaa vain ylimääräisestä energiasta eroon pääsemistä. Vaikka Quadropolis ei varsinaisesti saa sinua tuntemaan, että olisit maineikas arkkitehti, on se kuitenkin tietyllä tapaa viihdyttävä tapaus. Toisiin pelaajiin ei kovin paljoa pysty vaikuttamaan, mutta pähkäily siitä, miten kaupungin saa toimimaan tehokkaimmin on ihan hauskaa.
The Big book of Madness on Iellon yhteistyöpeli, joka ei tosin ole Harry Potter -peli, mutta olisi ihan yhtä hyvin voinut olla. Siinä pelaajat ovat taikuutta opiskelevia nuoria, jotka ihan vain vahingossa sattuvat avaamaan kielletyn Hulluuden Ison Kirjan, josta tulee esiin kaikkea kammottavaa. Tehtävänänne onkin siis saada nuo monsterit ja kirja kiinni.
Kansi antaa lievän Cthulhu -aiheisen vaikutelman, vaikkei peli sitä olekaan.
The Big Book of Madness ei tarjoa mitään kovin eritystä yhteistöpelien genressä. Se on toki haastava ja kauniisti kuvitettu, kiitos Naïaden, Pelin suunnittelija Maxime Rambourg oli minulle entuudestaan tuntematon, ja pienellä googletuksella selvisikin, ettei hänellä ole kuin kaksi julkaistua peliä allaan. Päätoimisesti hän pyörittääkin lautapelikahvilaa Ranskassa. Big book of Madness ei ehkä siksi olekaan mikään ihan helmi, mutta ei se nyt huonokaan ole. Pelin mekaniikat on hyvin tuttuja kerää sitä ja tätä, käytä se ja tuo taika ja pelasta maailma. Tämä on hieman jo nähtyä, ja jos nyt pitäis jotain yhteistyöpeliä pelata niin ei tämä kyllä tule ensimmäisenä mieleen.
Resursseja, resursseja.
Onneksi nyt alkaa kesälomakausi olla naputeltu, niin ehkä pelipöydällä alkaa olla taas kuhinaa. Kesällä käy aina niin, että kaikki lomailevat eri tahtiin ja mitään pelitreffejä ei loppujen lopuksi saa aikaiseksi. Siksi onkin ihanaa kun ilmassa tuoksuu syksy, sillä se tuo mukanaan myös pahvin, muovin ja kartongin.
Hyvä jos Quadropolis miellyttää, kaikki eivät tunnu tykkäävän, mutta minulla se on tilauksessa kiinnostavan aihepiirin vuoksi.
VastaaPoistaJoo kyllä mä tykkäsin. Voin kyllä uskoa, että se jakaa mielipiteitä juuri siksi kun se on pohjimmiltaan tosi abstrakti. Ja kevyt. Mutta kaikki joille sen opetin tykkäs siitä myös.
Poista