Nidavellir eli sinne mutta ei takaisin.
Kääpiöt ovat kovin aliedustettuna pelihyllyssäni. Ehkä kääpiöteemaiset pelit eivät yleensä ole mekaanisesti omaan makuuni sopivia, tai sitten ei vain ole tullut kokeiltua kovin montaa. Saboteur myytiin jo aikaa sitten eteenpäin, vaikka se sinällään oli ihan hauskahko partypelinä. Mutta kun näin Nidavellirin ensimmäisen kerran YouTuben ihmeellisessä maailmassa, kiinnostuin heti. En kääpiöiden vaan kolikoiden takia. Siitä lisää hieman myöhemmin.
Serge Laget:n Nidavellir sijoittuu skandinaaviseen mytologiaan, tarkemmin sanottuna Nidavellirin kääpiömaailmaan. Siinä pelaajat yrittävät värvätä kääpiöarmeijaa vastustamaan Fafnir-lohikäärmettä, joka uhkaa koko kuningaskuntaa. Ennen kuin tämä "viiden armeijan taistelu" voidaan käydä, pitää löytää taistelijoita. Ja mistäs muualtakaan sitä löytäisi kykeneviä kääpiöitä kuin tavernasta!
Pelissä pelaajat tarjoavat kolikoita siitä, kuka saa mennä ensimmäisenä tavernaan sisään värväämään taistelijoita. Näitä taistelijoita on viittä eri luokkaa, jotka kukin vahvistavat armeijaasi omalla tavallaan, eli käytännössä pisteytyvät kukin eri tavalla. Tavernoita on kolme, joista kuhunkin pitää tehdä oma tarjous. Valittavana pelaajilla on viisi kolikkoa, joilla tehdä tarjoukset näkemättä muiden tarjouksia. Yksi kolikko per taverna. Sitten pelaajat värväävät voittojärjestyksessä siellä olevat kääpiöt omiin jengeihinsä. Jos saat kerättyä täyden rivin eli yhden jokaista kääpiöluokkaa, saat värvätä vielä paremmasta joukosta, eli sankareista, yhden riveihisi. Jos tässä kohtaa ei ole tullut vähintäänkin lievät Hobitti-vibat päälle, niin suosittelen laittamaan Spotifysta Hobitti-elokuvan soundtrackin soimaan.
Jokaisella pelaajalla on myös nollan arvoinen kolikko, jolla toki häviää tarjouskaupan, mutta saa vaihtaa kaksi jäljelle jäänyttä kolikkoaan isommaksi laskien näiden yhteissumman ja ottaen sitä vastaavan kolikon hienon hienosta kolikkotelineestä. Jos kyseisen luvun kolikkoa ei enää ole, saa pelaaja sitä seuraavan isomman kolikon. Täten mahdollisuudet voittaa tarjouskauppa kasvaa, yeah! Tässä kohtaa pelaaja kyllä menettää noista kahdesta ylijääneestä kolikosta isomman, mutta hei, tilalle tuli vielä parempi kolikko.
Pelissä pelataan kaksi pakkaa lävitse, joiden välissä tehdään pikainen palkintojenjako, jossa eniten kutakin kääpiöluokkaa kerännyt saa pienen avustuksen, yleensä joko tosi hyvän kortin kyseistä väriä, tai maagisen timangin jolla voittaa aina tasapelit, tai kenties saa vaihtaa nollakolikkonsa kolmoseksi. Kun kaksi pakkaa kääpiöitä on käyty läpi, pisteytetään kortit ja tässä kohtaa ehdottomasti suosittelen Nidavellir-sovelluksen lataamista, sillä se nopeuttaa hommaa huomattavasti. Eniten rohkeuspisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Tarina ei kerro miten itse taistelussa Fafniria vastaan käy ja selviääkö pelaaja siitä, mutta se ei olekaan tämän pelin juoni.
Ollakseen käytännössä vain korttipeli, Nidavellir vie kyllä todella paljon pöytätilaa. On korttipakkaa, pelaajalautaa, kolikkotelinettä ja useampi teline myös sankarikorteille yms. Mikään mukaan otettava kahvilapeli se ei ole, vaikka kotona tätä tulee kyllä pelattua päiväkahvin kanssa. Se on tarpeeksi kevyt, että sen pystyy nopeasti pelaamaan lasten nukkuessa päiväunia, mutta siinä on kuitenkin tarpeeksi sisältöä, että peliharrastajan aivoni aktivoituvat ja olen tyydyttynyt pelin jälkeen. Nidavellir on myös siitä mahtava, että se sopii todella monenlaiselle pelaajalle, tai jopa sellaiselle, joka ei ehkä ole vielä niin kovin useaa peliä pelannut lapsuuden Hotelli-pelin ja Kummituslinnan jälkeen. Ja mikä parasta, peli löytyy myös Board Game Arenasta, joten jos etäpelailu on ainoa vaihtoehto, voit kirjautua BGA:han ja pistää pelit tulille. Nidavellirille voin kyllä antaa vahvan suosituksen, olen itse tykästynyt peliin ja se on saanut vakipaikan hyllyssäni. Jonkun verran olen kuullut narinaa pelin harmaasta kuvituksesta, mutta minä ainakin pidän Jean-Marie Minguezin kuvituksesta, ja koen harmaan kuvan ja värillisen luokkalogon kontrastin helpottavan silloin, kuin kortteja on jo pelattu useampia pöytään. Minulla ei myöskään ole juuri pahaa sanottavaa GRRRE Gamesin tuotannosta, koen pelin komponenttien olevan oikein passelia laatua. Kolikot ovat kivan paksuja ja laadukkaita. Ainoastaan kolikkotelineen kohtaloa pohdin, että pitäisikö se liimata yhteen. Se kuitenkin mahtuu kasattuna laatikkoon, joten ehkä siitä saisi hieman tukevamman muutamalla tipalla pikaliimaa. Korttien koko on sitten muuten hieman hassu ns. Catan-koko, jos suojia etsii. Itse käytin Paladinin Bediverejä, jotka oli todella hyvät.
Peliin on myös saatavilla Thingvellir-lisäosa, jossa tarjouskaupan voittaja voi tavernan sijaan mennä palkkasoturileiriin, ja värvätä sieltä joko todella hyvän soturikääpiön tai poimia esinekortin, joka yleensä antaa loppupisteykseen jonkun pienen edun tai kenties auttaa pelaajaa jo pelin aikana "rikkomaan sääntöjä". Thingvellir on todella helppo lisätä peliin, ja vahvasti suosittelen sitä mikäli sellaisen vain sattuu jostain löytämään. Itse hankin ranskankielisen painoksen ja pelaan yleensä aina lisäosa mukana. Koen sen olevan täydellinen lisä peliin, ja voisin huoletta opettaa pelin uudelle pelaajalle suoraan lisäosa mukana.
Kommentit
Lähetä kommentti