torstai 19. heinäkuuta 2018

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Mikäli ette ole sattuneet huomaamaan, ovat pakohuoneet nyt kuuminta hottia. Oikeastaan ne ovat olleet sitä jo muutaman vuoden, joten ei oikeastaan yllätä, että lautapelienkin saralla ollaan saman trendiaallon harjalla.  Näitä pakohuonepelejä löytyy jo aika monen moista sorttia, mutta itse päädyin testaamaan tänä vuonna suomennettuja Exit - the Game -sarjan kolmea ensimmäistä peliä. Inka ja Markus Brand pokkasivat  Exitillä jopa himoitun Kennerspiel des Jahres palkinnon vuonna 2017, joten ei nämä nyt ihan susia voi olla, vai voiko?

Lomakauden ykköshitit.


Kolme ensimmäistä suomennettua Exitiä ovat Hylätty mökki, Salainen Laboratorio ja Faaraon hautakammio. Näistä ensisilmäyksellä Faarao kiinnosti eniten, mutta myös Hylätty mökki vaikutti  mielenkiintoiselta. Päätimme mieheni kanssa ottaa pelit mökille mukaan anopin kanssa pelattaviksi, koska kuitenkin sataa. Enkä ollut ihan väärässä, keli oli tyypillinen juhannussää; välillä satoi ja tuuli paljon. Päätimme korkata ensimmäisen Exitin eräs ilta lasillisen kuohuvaa kera, kuin juhlistaen alkanutta lomaa. Mieheni ja minä, sekä anoppini istuimme pöydän ääreen ja avasimme paketin. Ja paljoa sen enempää en voi kertoa pilaamatta yllätystä. Se näissä Exiteissä on hankalaa, miten kirjoittaa aiheesta, josta en saa kertoa mitään? Paketista löytyy aina ohjeläpyskä, joka kertoo ettet saa katsoa mitään paketista löytyviä asioita ennen kuin sinulle annetaan lupa siihen, sekä pelivihko. Suurin osa muista komponenteista on kortteja, joista paljastuu vihjeitä ja päättelytehtäviä pikkuhiljaa. Pelaajien on tarkoitus plärätä laatikosta löytyvää vihkosta ja yhdistää sieltä ja korteista löytyvät tehtävät ja vihjeet toisiinsa. 

Hylätty mökki ei ollut kovin vaikea, se taitaa olla näistä merkitty helpoimmaksi. Yhdessä kohtaa kaipasimme vihjettä, ja kohtasimme meitä hieman ärsyttävän puolen Exiteissä. Vihjesysteemi on tehty tavalla, jossa ensimmäinen vihje kertoo mitä tarvitset ratkoaksesi tehtävän. Toinen vihje vasta antaa oikean vihjeen ja kolmas kertoo vastauksen. Ensimmäinen vihje on täysin turha, minun on vaikea uskoa kenellekään tulevan tilannetta, jossa et tietäisi onko sinulla oikeat välineet tehtävän ratkomiseen. Käytännössä siis joudut ottamaan kaksi vihjettä, jos jäät jumiin. Ei sillä muuten ole väliä, mutta lopussa jos haluat katsoa kuinka suoriudut, ovat vihjeet vähän niin kuin miinuspisteitä.



Skumpan voimalla menee helposti läpi.


Hylätystä mökistä kunniakkaasti suoriutuneina siirryimme seuraavana päivänä Salatun laboratorion pariin. Tämän teema ei selkeästi iskenyt meihin, koimme sen selkeästi tylsemmäksi kuin Hylätyn mökin. Anoppi piirteli lähinnä numeroita papereihin ja lähti kesken kaiken "vettä hakemaan". Ei ilmeisesti kehdannut sanoa, että ei vain nappaa. Tarvoimme mieheni kanssa laboratorion läpi, karvas maku suussa.  Olipas pettymys edelliseen verrattuna. Mekaanisesti laboratorio ja mökki ovat samanlaiset, mutta jostain syystä emme jaksaneet innostua eri värisistä petrimaljoista ja lippukoodeista. 
Päätimme jättää kolmannen Exitin kotiin kahdenkeskiseksi iltapalaksi, lapsemme mentyä nukkumaan. Odotukset eivät tässä kohtaa olleet kovin korkealla. Pohdimme jopa, etteivät pakohuonepelit ehkä sittenkään ole meidän juttu. Mikä tuntui ajatuksena jo hullulta, koska itse ainakin pidän erilaisista ajatuspähkinöistä, ja Exitit ovat niitä pullollaan.

Rantauduttuamme kotiin mökkireissulta annoimme Faaraon hautakammiolle mahdollisuuden. Ja kyllä kannatti! Tämä oli ehdottomasti mielenkiintoisin ja parhain tästä kolmikosta. Peli on merkattu vaikeimmaksi näistä, emmekä kyllä kokenut sen olevan liian vaikea. Egypti-teema sopi peliin loistavasti, oli hauskaa ratkoa "muinaisia" lukkoja yms.

Spoilerivapaa komponenttikuva.


Kaikissa Exiteissä keskeisenä osana on koodikiekko, joka on sitten teemoitettu jokaiseen peliin sopivaksi. Faaraossa hieroglyfein, laboratoriossa testimaljoja jne. Päättelemällä oikeat kolmen kuvion koodit pääset pelissä eteenpäin. Tällöin sinua ohjeistetaan ottamaan tietyt kortit esiin pakasta, jota et muulloin saa selata. Tavallaan hyvin simppeliä, mutta juju onkin päästä tehtävissä eteen päin mahdollisimman vähillä vihjeillä ja ajalla.

Faaraon hautakammion koodipyörä.


 Olen todella iloinen, että annoin kolmos-Exitille mahdollisuuden, koska sen ansioista kokonaisvaikutelma jää minulla positiiviseksi. Olemme jopa päättäneet hankkia seuraavat kolme Exitiä, joita ei tosin vielä ole suomennettu, mutta meitä se ei haittaa. Lautapelit.fi teki kyllä hienon työn kääntäessään nämä kolme ensimmäistä, koska tosi asia on, että englanninkielisyys on monelle kynnyskysymys varsinkin perheen kanssa pelatessa, ja Exitit ovat oikein sopivia myös siihen tarkoitukseen. Toisaalta, jos seurueesta löytyy yksi kielitaitoinen, pystyy peliä pelaamaan helposti, koska kaikki tehdään yhdessä.

Yksi monia pelaajia kuohuttanut asia on Exitien kertakäyttöisyys. Kun olet sen kerran pelannut, et voi palata sen pariin enää. Tiedät jo kaikki ratkaisut ja pelin aikana joudut tuhoamaan osia ja merkitsemään niitä eri tavoin. Nettikirppiksillä pyörii paljon käytettyjä merkkaamattomia Exitejä, mutta itse koin saavani isomman tyydytyksen kun sain leikellä ja taitella vapaasti, enkä joutunut kopioimaan kaikkia juttuja paperille. Yksi peli maksaa sen about 17 euroa, joten ei nyt ole niin isosta investoinnista kyse, että olisin jaksanut ruveta kopiointiin. Itse otin peleistä kaiken ilon irti, ja nyt voin heittää ne saunan pesään sytykkeiksi.

Läpikoluttu, käytetty ja tuhottu. Vain kannet jäljellä.


Pakohuonepeleistä innostuneena pistinkin kirjastosta varaukseen Unlock!-sarjan muutaman osan. Unlock! eroaa Exiteistä sen verran, ettei siinä tuhota komponentteja, joten jos sakset on kynnyskysymys, kannattaa ehkä tutustua niihin. Muuten ehdottaisin kokeilemaan Exitejä avoimin mielin. Muita vastaavia pelejä on toki Escape the Room: Arvoitus tähtitieteilijän kartanossa (tämäkin siis suomeksi!),  ja Deckscape. Uskon, että tulemme näkemään vielä monia muita pakohuonepelejä, on ne sen verran suosittuja tällä hetkellä. Ja miksipä ei? 


1 kommentti:

  1. Ristiriitaisin fiiliksin suhtaudun kyllä leikkelyyn, toisaalta se on hauskaa ja moni tehtävä ratkeaa kyllä helpommin – mutta toisaalta ei viitsi leikellä, kun kopioiminen on melko pieni vaiva ja tietää, että lähipiirissä näille on monta ottajaa, sama peli kiertää ihan omassa perheessä kolmella taholla.

    Olen samaa mieltä, Faarao näistä kolmesta oli paras, Hylätty mökki hyvä kakkonen.

    VastaaPoista