Indigo indeed.

Tapanani on joskus ihan huvin vuoksi käydä markettien lautapelihyllyt läpi siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain kivaa halvalla. Näin tein myös menneellä viikolla Anttilassa, jossa oli sattumoisin jotkut alet. Yllätyksekseni huomasin poistolaarissa Reiner Knizian Indigon 14 eurolla. Olin jo aikaisemmin nähnyt sen samaisessa kaupassa kahdella kympillä, mutta jostain syystä en ollut valmis siitä sitä hintaa maksamaan.  

Indigo on abstrakti polkujen rakennuspeli, jossa pelaajien on tarkoitus viedä jalokiviä omiin poistumisreitteihinsä ja estää vastapelaajia saamasta kiviä itselleen. Mutta jotkut poistumisreiteistä pelaajat joutuvat jakamaan toisten pelaajien kanssa, ja näihin viedyt kivet pitää jakaa toisten kanssa.  Pelin pelaa helposti 20 minuutissa, eikä alkuvalmisteluihinkaan mene kuin pari minuuttia. Abstraktien pelien ystävänä tykästyin peliin heti. Peli on nopea, hyvä valinta esim. filleriksi isojen pelien väliin, tai perheen kesken vaikka iltapäiväkahvin kanssa nautittuna. Säännötkin oppii todella nopeasti. 

Muita peliuutisia ei nyt oikeastaan ole. Ostettiin Mister Monster samaisesta alelaarista, sukulaislapsia ajatellen. Ja jos joskus on niitä omia. Pelattiin yksi harjoituspeli anopin kanssa, ihan vitsi mielessä tietenkin. Eiköhän tuotakin tule sukulaisten kanssa pelattua, onhan se ihan hauska näppäryyspeli. Ei siis mitään maatamullistavaa aivotyöskentelyä, mutta ei mikään Afrikan tähtikään.