keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Täydellinen kokoelma pelejä vai kokoelma täydellisiä pelejä?

Käväistiin tänään Janin ja Maijun kanssa Lautapelit.fi:n syntymäpäivillä, ja eihän sieltä nyt tyhjin käsin taaskaan tultu kotiin. Eipä siinä mitään, mukaan tarttui Viticulture Essential Edition, jonka olin jo jokin aikaa sitten päättänyt hankkia mahdollisen tilaisuuden tullen. Kotiin palattuani huomasin tosin lievän epäkohdan; hyllyssä ei ole tilaa. Tämä lienee monelle peliharrastajalle tuttu tilanne. Joistain peleistä olisi taas luovuttava.

Vuonna -96 on syntynyt paljon hyvää, kuten lempparipelikauppa ja tämä nuori neiti.


Itse koen aina jotenkin hankalaksi päättää, milloin pelin on aika siirtyä seuraavaan kotiin. Jotain peliä ei välttämättä ole pelattu pitkään aikaan,  joten onko aika luopua siitä? Joku peli taas on hyvin erilainen kuin mikään muu kokoelmassa, mutta ei ehkä minun makuun, mutta mieheni taas pitää kyseisestä pelistä. Hankalaa. Monet harrastajat yrittävät tehdä kokoelmastaan mahdollisimman kattavan mekaniikkojen ja suunnittelijoiden suhteen, vähän niin kuin luoden buffetin peleistä. Itse taas vuosien varrella olen kallistunut enemmän siihen, että panostan niihin mekaniikkoihin ja pelityyleihin, joista meillä pidetään eniten. Harmi vaan, että nämä menee välillä mieheni kanssa hieman ristiin.  Haluan myös varmistaa, että meillä on pelejä hieman erikoisempiin tilanteisiin. Mieheni pikkusisko on kehitysvammainen, joka kovasti haluaa pelata kanssamme. Hänen kanssaan ei tietenkään kovin monimutkaisia pelejä voi pelata, mutta haluamme silti varmistaa, että hänkin saa haastavan ja mielenkiintoisen pelikokemuksen kanssamme. Myös muutama lastenpeli löytyy kakkoshyllystä odottamassa mahdollisia tulevia lapsia. Kyllä, meillä on myös kakkoshylly. 
Sitten on vielä ne nostalgiapelit. Pelit, joita pelataan hyvin harvakseltaan, mutta tunnearvoltaan ne ovat painonsa arvosta kultaa. Teepä tässä nyt sitten päätöksiä.

Meidän pelihylly on sentään vähän siistimpi kuin tämä Kirjasto10:n.


Tuon juuri hankkimani Viticulturen laatikko ei muuten ole ihan sieltä pienimmästä päästä. Ei kyllä isoimmastakaan, esim Mechs vs. minions on noin neljän Viticulturen kokoinen. Jospa saisin piilotettua Klaskin sängyn alle, niin sen tilallehan mahtuu jo ainakin kaksi peliä. Vähän aikaa sitten kokoelmaamme tullut Terraforming Mars kaipaisi myös hyllypaikkaa. Vahingossa laitoin sen Rokokon paikalle, ja eihän se käy. Haluan kaikki Pegasus spiele:t samaan riviin. Hohhoijaa, jo menee vaikeaksi. Ubongo 3D vie aika paljon tilaa, eikä sitä kukaan koskaan halua pelata kanssani. Pelkäävät selkeästi häviötä, koska I'm awesome!  Mutta en vain raaski luopua siitä(kään). Onneksi olen saanut lisäosat melko hyvin mahdutettua peruspelien kanssa samoihin laatikoihin. Sitten tietenkin iskee se suru kun pitää luopua laatikoista, joissa on hienot kuvitukset. Ei hätää, leikkasin muutamat suosikit talteen ja teen niistä seuraavaan kotiin taulut. No problemo!! Heitin minä yhden pelin ihan roskiinkin. Carcassonne Korttipelin. En halunnut, että kukaan vahingossakaan altistuu kyseiselle pelille. En tosin muistanut, että meidän taloyhtiössä on se yksi roskisdyykkarimummo. Hän on saattanut kyseisen tekeleen "pelastaa". 

No mikäs tämä nyt sitten on?!


Niin ja tilattiinhan me Maijun kanssa vihdoin meidän yhteinen joululahja, Above and Below. Hieman juu kesti, että tätä tuli taas kauppoihin. Tämä tosin saa nyt majailla Maijun kotona, jossa on myös meidän Lord of the Rings The Card Game -läjä, joten ei huolta mahtumisen suhteen. A&B:n jatko-osa Near&Far on ainakin Facebookin perusteella levinnyt maailmalle, ja hieman odottelen jopa innokkaana uutisia, onko se mistään kotoisin. Hieman se kampanjavetoisuus vieroksuttaa, mutta voin mahdollisesti antaa sen anteeksi. Pitää tutkia onko Maijun Carcassonne -kokoelman vieressä tilaa.

Toisaalta, nyt kun tässä katselen tuota meidän pelihyllyä, niin jotenkin se on just hyvä. On kevyttä ja raskasta, fantasiaa ja scifiä, sekä abstrakteja että tähän maailmaan sijoittuvia pelejä. Myönnettäkööt, että työläisenasettelupelit ja tableau-rakennus ovat hieman yliedustettuna, mutta lempparimekaniikkoja kun ovat, niin minkäs teet. Sotapelejä ei ole eikä tule. Tai no, joskus täytyy ehkä antaa mahdollisuus Memoir 44:selle, mieheni kun on lievä maailmansotanörtti. 
Olen oikeastaan aika tyytyväinen niihin peleihin mitä meillä on, jopa niihin mitkä piilotetaan alahyllylle. 

Apina. Ihan muuten vaan.


Säästääkseni tilaa hyllyssä, siis sitä tilaa jota ei ole, hankin tabletille Terra Mysticasta julkaistun äpin. Lainasin hiljattain kyseisen pelin kirjastosta, ja huomasinkin pitäväni siitä. Yllätys sinällään, koska olin jostain syystä päättänyt, että en varmaan välitä kyseisestä pelistä. Välillä hyvä tehdä vastoin omia ennakkoluulojaan. Pelattuani tabletilla jo jokusen pelin, voin todeta olevani Terra Mysticassa keskivertohuono. En ihan huonoin, mutta en kyllä yllä ihan melkein hyväksikään.  Harjoittelua vaatinee siis. Ehkä ei pitäisi joka kerta vaihtaa rotua jolla pelaa, mutta on tavallaan ollut hauska kahlata ne läpi, ja etsiä mahdollisia suosikkeja. Niitä ei muuten vielä ole, mutta nomadeista voin sanoa, että olivat tylsät. Hankin myös puhelimeen Jaipurista tulleen äpin, ja se koukutti hetkeksi melkeimpä liikaakin.  Kyseistä korttipeliä on tullut lätkittyä aika paljon, varsinkin mökillä, mutta kotona se jotenkin aina unohtuu.  Kannattaa tutustua, jos kaksinpelattavat nopeat korttipelit yhtään kiinnostaa. 

Terra Mystica ihan livenä. En muuten voi sietää keltaista väriä, ehkä siksi en halua pelata nomadeilla.


Mitenkä on? Koska itse luovut pelistä? Pyritkö monimuotoiseen kokoelmaan vai juuri omiin lemppareihin? Näitä olisi ihan mielenkiintoista kuulla, varmasti löytyy todella erilaisia mielipiteitä.