Noppapotti

 No niinhän se syksy sieltä tulla jolkotteli, ja tuli taasen aika laittaa pelejä paremmuusjärjestykseen. Tämä on jokavuotinen ihanan tuskallinen tehtävä, sillä oikeasti haluaisin mahduttaa kaikki lempparit listalle. Tänä vuonna päätin olla vielä tiukka, ja sakottaa nostalgiaa. Eli vaikka joku peli olisi itselle nostalginen ja rakas, mutta ei ole päässyt pöydälle pöyristyttävän pitkään aikaan, sai se ns. sakkopisteitä rankingissä. Siksi jotkut edellisen vuoden listalta tippui törkeästi pois, kyynelten saattelemana. Joten päätin sitten ( taas) kasvattaa listaa perinteisestä kolmestakymmenestä jopa viiteenkymmeneen. Tänä vuonna laitoin Pub meeplen laulamaan, ja tein parin sadan pelin listan, josta nyt sitten esittelen kuumimmat viisikymmentä parasta.  Harmillisesti listan ulkopuolelle jäi paljon hyviä, kuten Le Havre, Newton, Lorenzo Il Magnifico, Trickerion, Navegador ja Merv.    50. Caverna: The Cave Farmers Vaikka olenkin tunnustautunut Uwe-fani, on myönnettävä, että hänen pelit eivät

 Tietäjät tietää, että olen jonkun asteinen Taru Sormusten Herrasta -fani. Olohuoneeni seinällä on Keski-Maan kartta, ja itse kirjan olen lukenut kolmella eri kielellä. Ei siis varmaan yllätä, että aikoinaan on tullut lätkittyä Nate Frenchin The Lord of the Rings: The Card Gamea (eli LotR-korttipeli tästä edes) kymmeniä kertoja. Yhteenkään muuhun peliin en ole rahojani niin paljoa laittanut, ja oikeastaan en tähänkään niin kovin paljoa. Mutta laatikoita kyseiseen peliin löytyy monia. Peli on jo lähes muinainen, alunperin se ilmestyi 2011. Lautapelivuosissa se on jo lähes fossiili. Joten eipä tavallaan yllätä, että pelistä tehtiin uusi Revised core set tänä vuonna. Pelin pitkäaikaisia faneja toki vähän kismittää, kun eka olet laittanut satoja roposia kyseiseen peliin, ja sitten  Fantasy Flight Games menee ja julkaisee pelistä uuden version.    Mutta ei hätää, kyseinen uusi edikka on täysin yhteensopiva vanhan kanssa korttitaustoja myöten, joten voit hypätä junaan vanhat matkalaukut muka

 Kun Asmodeelta kysyttiin, olisinko kiinnostunut arvostelukappaleesta  Antoine Bauzan 7 Wonders Architectsista, niin kyllähän siihen oli vastattava myönteisesti. Sarjan muiden osien vakiokuluttajana olin toki etäisesti kiinnostunut myös Architectsista, mutta varauksella, sillä tiesin jo kuvien perusteella pelin olevan suunnattu jollekulle muulle kuin minulle. Nimittäin 7W Architects on selkeästi suunnattu perheille ja sarjan kevyin peli, heittämällä.  Näyttävän kokoinen laatikko. Kuriinin kuljetettua paketin noutopisteeseen, kipaisin hakemaan pientä pakettia ja hämmenyin,  kun minulle ojenettiin yllättävän iso laatikko. Hetken jo pohdin, onko minulle annettu väärä paketti, mutta kyllä siinä minun nimeni oli päällä. Avattuani paketin heti parkkipaikalla, häkellyin lisää,  sillä 7W Architectsin pelilaatikko on kuin onkin paljon isompi, kuin mitä osasin odottaa.   Ja siihen on toki selityskin. Nimittäin laatikon sisältä löytyy seitsemän kannellista pelitarjotinta, kullekin pelaajalle siis

 Hommahan on nyt niin, kuulkaas, että tämä viiden kuukauden pimeä jakso Noppapottilandiassa, jota kutsumme tästedes nimellä Pahoinvoinnin talvi -22,  saa nyt luvan olla ohitse. Siirrymme nauttimaan keväästä,  lautapelaamisesta, energiasta ja hyvästä ruuasta.  Tai näin olen nyt joka tapauksessa päättänyt.  Kulunut talvi meni todellakin sängyn pohjalla ja pelejä ei juuri päätynyt pöydälle kuin harvakseltaan, mutta olen nyt yrittänyt kyllä korjata asiaa tässä muutamina viikkoina. Arvostelupinossa on myös muutama peli odottamassa, joten niitäkin pitäis tehdä.  Kevään yksi kohokohta oli toki Pöydällä Digital 2022, jossa olin mukana Lautakunnan toistaiseksi viimeisessä jaksossa. Kiitos mukana olleille ja kaikille näinä vuosina meitä seuranneille. Ehkä meistä kuullaan vielä, who knows? Toki minua kuulee edelleen äänessä  Miiran ja Annikan Hyvin draftatuissa korteissa , mikäli niin haluaa. Kirjastosta lainattu Furnace käväisi nopeasti meillä pöydällä. Tuo peli nyt ei ehkä kahdella ollut se par