Varrella virran eli Rajas of the Ganges.

Ganges on 2510 kilometriä pitkä joki, joka valuu Intian ja Bangladeshin läpi. Sen varrelle sijoittuu myös Inka ja Markus Brandin viime vuonna ilmestynyt työläisenasettelupeli, jonka sain mieheltäni joululahjaksi. Brandit olivat minulle entuudestaan tuttu Villagen ja My Villagen takaa, joten mielenkiinnolla tutustuin heidän uusimpaan isoon peliin. Mainetta he ovat toki viime aikoina niittäneet Exit-sarjallaan, joka tuo pakopelit jokaisen olohuoneeseen.

Gangesin varrella on ruuhkaa.

Rajas of the Gangesissa pelaajat rakentavat kukin omaa provinssiaan, keräten mainetta ja mammonaa, jotka ovat pelin kaksi pistemuotoa. Pelin päämekaniikkana on monille tuttu työläisenasettelu, mutta mielenkiintoiseksi pelin tekee juuri pisteytys ja noppien käyttö maksuvälineenä. Pelilaudan ympärillä kulkee kaksi pisterataa, mutta eivät samansuuntaisesti vaan vastakkain toisiaan. Toinen edustaa pelaajien mainetta ja toinen kukkaron paksuutta. Peli loppuu, kun joku pelaaja saa nämä kaksi rataansa risteämään. Ei siis riitä, että keräät vain rahaa, koska muuten saat pelata ikuisuuden, että ratasi kohtaavat toisensa. Pelin alussa pelaajilla on kolme työläistä, mutta pelin edetessä heillä on mahdollisuus lisätä työläistensä määrää. Tämä on ihan tuttua lähes kaikista vastaavanlaisista peleistä. Jokainen asettaa vuorollaan yhden pelaajan valitsemaansa toimintoruutuun ja toteuttaa kyseisen toiminnon, jonka jälkeen vuoro on seuraavan pelaajan ja niin edelleen. Piece of cake!

Työläisiä hommissaan, tosin osa vielä laiskottelee.

Mitä niillä työläisillä voi sitten tehdä? Yksi yleisimmistä toiminnoista on noppien hankkiminen. Voit joko valita ruudun josta saat yhden nopan, tai toisaalta valita vaihtaaksesi yhden värisen nopan kahdeksi muun väriseksi. Nopilla myös lahjot palatsin henkilökuntaa antamaan sinulle milloin mitäkin hyödyllistä, oli se sitten lisää noppia tai kenties rahaa. Saadessasi lisää noppia heität ne ennen kuin lisäät ne Kali-laudallesi, jossa on paikka kymmenelle nopalle. Mikäli heität aivan surkeasti, voit kääntää nopan ympäri vastakkaiselle sivulle karman avulla, jota sinulla voi olla enintään kolme kerrallaan.  Temaattista  loogisuutta tästä voi hakea kissojen ja koirien kanssa, tai sitten vain hyväksyä, että se on vain keino auttaa niitä joilla on ihan käsittämättömän huono noppatuuri. Työläisen voi myös asettaa louhokseen, satamaan tai torille.

Nopat toimivat eräänlaisena resurssina pelissä. 

No entäs se edellä mainittu provinssi? No sehän on jokaisen pelaajan oma pelilauta, johon asetellaan laattoja á la Carcassonne. Eli taas tuli lisää fundeerattavaa. Laattoja on myynnissä aina kaksitoista kerrallaan, kolme kutakin neljästä väristä. Jokainen laatta maksaa jonkun värisiä noppia 4-10 pisteen verran. Laatoista löytyy teitä sekä erilaisia rakennuksia toriteltoista palatseihin. Toreista saa rahaa, muista rakennuksista mainetta, sillä olethan intialainen aatelinen joka harrastaa myös arkkitehtuuria siinä sivussa. Pelin aikana voit kehittää arkkitehdin taitojasi, jotta saat vielä enemmän mainetta eli pisteitä.  Kaikessa on aina kyse pisteistä!

Kai tästä vielä jotain tulee aikaiseksi.

Ja mainitsinko että pelaajalla on myös vene? Ei mikään loistojahti mutta sellainen näppärä pikkupaatti, joka seilaa pitkin poikin Gangesia keräten kaikkea kivaa pisteistä karmaan ja niin pois päin. Joku pelaaja voi keskittyä veneilemään oikein olan takaa, toinen taas keskittyy muuhun. Kumpikin on ihan toimiva strategia. Tässä kohtaa saatat pohtia, että onpas tässä paljon tavaraa. Joo niin on, mutta sillä lailla mukavalla tavalla. Pohdittavaa riittää, mutta aivot ei käryä dementiaosastolle asti. Pelin kuvitus on yksityiskohtaista, mutta selkeää mikä auttaa kaiken sälän kanssa pärjäämisessä. Pisteet Dennis Lohausenille. Symbolit oppii nopeasti, joten sääntövihkoa ei juurikaan tarvitse uudelleen selailla.  Säännöt on muuten mukavan selkesti kirjoitettu, se on suuri plussa. Niin monta surkeaa sääntöopusta läpi rämpineenä osaa arvostaa selkeätä layouttia ja hyviä esimerkkejä.

Tuskaset paatit.

Ihan sieltä nopeimmasta päästä Rajas of the Ganges, tai pelkkä Ganges tuttujen kesken,  ei oikeastaan ole. Neljällä pelaajalla taitaa mennä lähemmäs 1,5 tuntia, on siinä sen verran paljon tehtävää. Haittaako tämä? No ei tällaista pelinautiskelijaa kuin minä, mutta kellonatsi jos löytyy ryhmästä niin varmasti tulee valitusta kun peli ei mene 45:teen minuuttin täydellä kokoonpanolla. No entäs se interaktio? Aina kun lukee peliarvosteluja tehdään pelaajien välisestä interaktiosta suuri haloo. No tässä sitä on sen verran kuin missä tahansa työläisenasettelussa, eli vähän. Kyllähän se harmittaa kun kaveri tunkee kuutosensa kanssa siihen ruutuun mihin olisit itse mennyt, mutta aina löytyy jotain muuta kivaa tehtävää, joten ei se nyt niin kirpaise. Paitsi loppumetreillä kaikki kirpaisee. Pelin lopun kun voi haistaa siinä vaiheessa kun jonkun pelaajan pistenappulat rupeavat uhkaavasti lähestymään toisiaan. 

Tässä kohtaa ei kilpailu ole vielä pahimmillaan.

 Olen pelannut Gangesia kahdella, kolmella ja neljällä pelaajalla, eli kaikki pelaajamäärät kokeiltu, enkä vielä osaa sanoa mikä oli paras. Kahdella pelaajalla pelataan laudan toisella puolella olevalla sovitetulla laudalla ja kolmella taas peitetään kaksi ruutua nelinpelilaudalta pois. Oikeastaan kaikki pelaajamäärät toimi oikein hyvin, tosin neljällä peli on selkeästi pidempi, jos se sattuu jotakuta haittaamaan. Pelistä on myös pari variaatiota. Navaratnas on pelin advanced version, eli versio jota kannattaa harkita sitten kun alla on muutama peli perusversiota. Siinä noppia saa olla vain kahdeksan kerrallaan, mutta voit saada yhden työläisen enemmän. Ganga moduulissa jokireitille laitetaan laattoja muuttamaan sieltä saatuja etuuksia. Ei sen suurempi juttu, eli helppo lisätä peliin heti.

Mistä tietää, että olet aloittava pelaaja? No jättimäisestä elefantista tietenkin!

Kaiken kaikkiaan Ganges on mukava tuttavuus, ja vielä sellainen joka on kelvannut kaikille pelikumppaneille, joille olen sen tähän asti esitellyt. Europelaajille nannaa, mutta temaattista elokuvamaista kokemusta hakevan kannattaa passata.