Kolmen kopla: Alexander Pfister

Kolmen kopla on uusi juttusarja, jossa otan pikakäsittelyyn kolme peliä yhdeltä pelisuunnittelijalta. Ensimmäiseksi henkilöksi valikoitui itävaltalainen Alexander Pfister, josta on vaivihkaa tullut yksi suosikeistani. Wienissä asusteleva Pfister on tahkonut pelejä tasaisen varmalla otteella jo usean vuoden ajan, ja tuntuukin siltä, että laatu sen kuin paranee. Pfisterin nimi vilahtaakin usein niin Deutscher Spielpreisin kuin Spiel des Jahresin listoilla.

Oh my Goods!

Oh My Goods  on hieman kömpelöstä nimestään huolimatta oikein näpsäkkä paketti. Käsilaukkuun mahtuva korttipeli on pieni pöytätilarohmu, jota suosin lähinnä kaksinpelinä. Alunperin Royal Goodsina julkaistu peli on sekoitus settien keräilyä, koneiston rakentelua ja onnen venytystä. Peli hyödyntää hauskaa ahkera vs. laiska työntekijä -mekaniikkaa, jonka voi nähdä myös Pfisterin ja Andreas Pelikanin Broom servicessä. Pelissä käytetään kortteja kolmella mahdollisella tavalla, resurssina, rakennuksena tai rakennuksen päällä kuvaamassa sen tuotoksia.

Näppärän tiivis paketti.

Siinä missä peli onnistuu pakkaamaan todella pieneen, jopa taskuun menevään pakkaukseen paljon peliä, on pelikokemus välillä hieman vaisu. Jollet onnistu saamaan koneistoasi rullaamaan, on peli takkuinen ja pohjalta on vaikea nousta.  Mutta toisinaan peli toimii kuin junan vessa. Tarinavetoiset lisäosat Longsdale in Revolt ja Escape to Canyon Brook hengittävät Oh My Goodsiin oikein tervetullutta elämää. Fanin kannattaa myös tsekata Oh my Goodsin sisarpeli Tybor der Baumeister.

Aloituskäsi.

Oh my Goods ei päädy pöydälle ihan kovin usein, mutta koska se ei vie käytännössä juurikaan hyllytilaa, ei minulla ole ollut kiirettä laittaa sitä kiertoonkaan. Pfisterin fanina Oh My Goods oli pakko-ostos, ja reilun kympin hinnalla se ei rasittanut lompakkoakaan. Mutta olisinko ostanut pelin, jos se olisi jonkun muun suunnittelema? Siinäpä vasta kysymys.


Isle of Skye: From Chieftain to King

Alexander Pfister tarttui itävaltalaiskaverinsa Andreas Pelikanin kanssa monelle suosittuun  mekaniikkaan, laattojenasetteluun, Skotlannin Ylämaille sijoittuvassa pelissä Isle of Skye. Kyseessä ei kuitenkaan ole ihan perinteinen laattojen läiskintä, sillä pelin yksi mielenkiintoisimmista elementeistä on laattojen hinnoittelu ja kauppaaminen. Jokainen pelaaja nostaa vuorollaan kolme laattaa ja hinnoittelee niistä kaksi ja yhden valitsee poistettavaaksi pelistä kokonaan. Kaikki tämä tapahtuu tietysti sermien takana. Vasta kun laatat on myyty ja osteltu, asetellaan ne jokaisen pelaajan omaan kyhäelmään. Pelissä ei siis rakenneta Carcassonnen tyyliin yhtä isoa pelilautaa.

Onks tää se Mäkkäri?

Isle of Skye tekee paljon oikein. Laattojen hinnoittelu on välillä todella hankalaa. Hyviä laattoja ei haluaisi myydä halvalla, mutta jos hinta on liian korkea, voi olla että ne jää käteen. Ja sitten jos haluat, että saat laatat itsellesi, saattaa joku pohatta silti ostaa ne. Castles of Mad King Ludwigissa on hieman jotain samaa Skyen kanssa. Myös pelissä vaihtelevat pisteytyskortit tuovat peliin vaihtuvuutta, ja pitää mielenkiintoa yllä. Joillain kierroksilla pisteytetään vuoret ja toisella taas lampaat. Seuraavassa pelissä voi olla, että lampaat eivät ole minkään arvoiset.

Ihan kuin joku keräisi laivoja.

Isle of Skyehin on myös saatavilla Journeyman-lisäosa, joka muuttaakin peliä jo jonkun verran ja tekee siitä isomman suupalan. Siinä missä peruspeli sopii myös vähemmän pelanneille, tekee Journeyman pelistä harrastajien pelin. Monimutkaisuutta tuova lisäosa lisää peliaikaa ja vaatii enemmän pelitilaa, sillä jokaiselle pelaajalle annetaan oma pelilauta. Journeyman jakaakin varmasti mielipiteitä. Pelaajien, jotka haluavat Isle of Skyehinsa vain lisää laattoja, kannattaa jättää Journeyman välistä.


Mombasa

Oma suosikkini  Pfisterin peleistä on  aivonystyröitä mukavasti hierova Mombasa. Hieman raskaamman sarjan ammattilainen Mombasa nosti Herr Pfisterin isojen poikien liigaan, ja siellä hän on sen jälkeen pysynytkin. Yhdistämällä mielenkiintoisia mekaniikkoja, kuten pakanrakennusta, osakkeita ja työläisenasettelua rakentuu mielenkiintoinen pakkaus, joka voitti mm. Deutscher Spielpreisin vuonna 2016.

Pelaajalauta ja kortteja.

Pakanrakennus on Mombasassa pieni, mutta melko oleellinen osa. Pelaajat valitsevat korteillaan toimintoja, ja mitä parempia kortteja, sen parempia toimintoja. Toki pelilaudallakin on työläisenasetteluruutuja, eikä niitä sovi unohtaa. Kortit kiertävät takaisin pelaajan käteen pinojen kautta, mikä antaa pelaajalle enemmän kontrollia siitä, milloin mikäkin kortti palaa käteen. Vaikka pelissä ei varsinaisesti pysty pissimään kenenkään muroihin, on se kuitenkin jokseenkin interaktiivinen päätöksien kautta. Jos Annika on pelannut edellisellä kierroksella banaaneja, onko todennäköistä, että hänellä olisi niitä vielä seuraavalla kierroksella, vai voiko Joonas viedä banaanikuninkaan paikan laudalla?

Paikkoja työläisille.

Miksi Mombasa sitten on vain niin hyvä? Sanopa se. Joku siinä vain kiehtoo kerta toisensa jälkeen. Pelissä on paljon pohdittavaa. Mennäkö pitkälle kaivosbisneksessä vai  kenties kirjanpidossa? Entäs charter firmojen levittäminen kartalla? Ja mennäkö muiden mukana vai ollako oman tien kulkija? Kirjanpitoa on  pidetty heikompana strategiana, ehkäpä siksi kun se on hieman haastavampi tie. Niille jotka kokevat kirjanpidon olevan vaikeampi tie voittoon, on saatavilla Deutscher Spielpreis Goodie box 2016:ssa saatava Cooked books -minilisäosa. Joka tapauksessa suosittelen antamaan Mombasalle mahdollisuuden. Minun hyllyyni se on tullut jäädäkseen ja sen viereen on ilmestynyt myös toinen Pfisterin isomman laatikon peli: Great Western trail. Innolla odotan mitä tältä herralta saadaan tulevaisuudessa.

Valmiina veritimanttien metsästykseen?

Mikä on sinun suosikkisi Pfisteriltä? Joku yllä mainituista vai kenties joku aivan muu?