sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Viikko Uwen kanssa.

Tällä viikolla Uwe Rosenberg dominoi pelipöytääni. Nimittäin lainasin kirjastosta Fields of Arle -nimisen kaksinpelin, johon olin jo pitkään halunnut tutustua. Jostain syystä ainoastaan kahdelle pelaajalle tarkoitetut pelit jäävät helposti vähemmälle huomiolle, ja näin oli Arlenkin kohtalo tähän asti. Mainittakoot, että Arlea voisi pelata myös soolona, mutta sellainen ei ole minun juttuni yhtään.
Pitäisin tämän kyllä mielelläni pidempäänkin, kuin vaivaiset kaksi viikkoa.

Fields of Arle on näyttävä paketti. Laatikko on valtava ja kun pelin levittää pöydälle, on vaikea uskoa, että se on todella vain kahdelle pelaajalle. Pelilautoja on jokaisella pelaajalla kaksi, ja sitten on vielä kaksi yhteistä lautaa. Siihen päälle sitten vielä iso läjä laattoja, kuutioita ja muita läpysköjä.
Arvaatte varmaan, ettei ole kyse kahdenkympin pelistä.  


Perhe valmiina uurastukseen.

Arle on Uwe Rosenbergin elämänkerrallinen teos, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Sitä voisi kuvailla maalaisteemaiseksi hiekkalaatikoksi. Koko maailma, tai lähinnä Arle ja sen lähikylät, ovat avoinna ja pelaaja voi tehdä käytännössä mitä vain. Jollei vastustaja sitten satu ottamaan juuri sitä toimintoa, minkä olisit halunnut. Tällainen avaruus ei ehkä maistu kaikille, mutta itse pidän sitä todella mielenkiintoisena. Pelistä löytyy myös ne Uwemaiset ruoki työläisesi -mekaniikat, mutta se on pelinä silti hyvinkin omalaisensa. Tai ehkä se vain tuntuu jostain syystä hyvin erilaiselta, kuin muut herran tuotannosta. 

Fields of Arle käynnissä.

Pelaajan tehtävänä on pitää huolta omasta maatilkustaan. Pelikierroksia on yhdeksän, joista joka toinen on kesä- ja joka toinen talvikierros. Kesällä valitaan eri toimintoja kuin talvella. Pelaajat keräävät turvetta, puuta ja savea, rakentavat erilaisia rakennuksia, hankkivat välineistöä millä kuljettaa tavaraa lähellä oleviin kyliin, ja pitävät hevosia, lehmiä ja lampaita. Kaikkea olisi tietysti kiva tehdä, mutta jonkunlainen strategia olisi hyvä olla, muuten hommasta ei tule mitään. Tämä valinnan paljous voi olla pysäyttävää, varsinkin aloittelijalle. 

Kirjaston kappaleen hevoset ovat sokeita.

Jos yhtään nappaa tällaiset analogiset farmvillet, niin kannattaa kyllä tutustua Arleen. Itse pidän kovasti, vaikka olenkin surkea siinä.  Vuorovaikutus toisen pelaajan kanssa on lähinnä kilpailua toiminnoista, muuten jokainen keskittyy lähinnä omaan maatilaansa. Lopussa nähdään, kumpi on hoitanut tilansa paremmin eli saanut pisteitä eniten.

Resursseja seurataan oheisella mittarilla.

Viime viikkolla tutustuin myös toiseen Uwen peliin, Glass roadiin, siihen julkaistun sovelluksen kautta. Glass road oli jäänyt minulta testaamatta ajan puutteen takia, ja tartuin heti tilaisuuteen kokeilla sitä nopeasti app:in kautta. Yleinen palauta kyseisestä sovelluksesta ei ollut kovin rohkaisevaa, mutta päätin kokeilla silti. En itse törmännyt ongelmiin, softa näytti toimivan ihan hyvin.

Glass road sijoittuu Baijerin osavaltioon, joka on tunnettu lasinpuhallusperinteistään. Peli on jaettu neljään kierrokseen, joidenka aikana pelaajat valitsevat viisi korttia per kierros, ja tekevät näiden mukaiset toiminnot rakentaen rakennuksia ja keräten resursseja. Mielenkiintoista tästä tekee se, että jokaisessa kortissa on kaksi toimintoa, mutta jos joku valitsee saman kortin kuin sinä, saatte tehdä vain yhden näistä toiminnoista. 

Sovelluksen ulkonäkö on alkuperäiselle pelille uskollinen.

Glass road on tuttua ja turvallista Uwea, mutta tuntuu tiiviimmältä peliltä. Lainasin kirjastosta myös fyysisen kappaleen, koska halusin tietää, saanko siitä samat fiilikset. Neljä kierrosta on loppujen lopuksi melko vähän, joten pelin kesto pysyy maltillisena. Ora et Laboraa pelanneet tunnistavat Glass roadin resurssipyörät, jotka ovat hauska tapa välttää monen pikkunappulan kanssa plärääminen. Minusta on tainnut tulla Uwe Rosenberg -fani, sillä pidin Glass roadistakin paljon. Suosikkini on edelleen Caverna, mutta Arle teki myös todella ison vaikutuksen. Laitoin kirjastosta varaukseen myös Agricola; All Creatures Big and Small:in ja Ora et Laboran, eli lähiviikkoina on lisää Uwea tiedossa.

Nyt jos pelaisi vielä pari erää Patchwork:iä ennen nukkumaan menoa!




2 kommenttia:

  1. Sniff, melkeen voisi mennä nurkkaan itkeen, ei täällä maaseudulla kyllä Uwea lainailla kirjastosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh sori, mä taidan vähän elää pääkaupunkiseutukuplassa :)

      Poista