tiistai 25. elokuuta 2020

Pelatuimmat lautapelisovellukseni

Jokohan olisi aika katkaista tämä radiohiljaisuus, jota on jatkunut koko kevään ja kesän. Korona vei minulta peli-illat ja edelleen vältellään isompia ryhmiä, koska läheisissäni on vakavasti riskiryhmään kuuluvia ihmisiä. Sen lisäksi alkukesästä aloittamani kuntokuuri on vienyt mehut kokonaan, niin itsestäni kuin miehestänikin, joten pelejä on päässyt kesällä pöydälle ehkä yhteensä kolme. Kirjoittelepa siitä sitten tarinaa. Mutta mutta. Eihän nyt minun kaltainen lautapeliaddikti pysty olemaan täysin pelaamatta, joten iPad on laulanut ja peliäppejä on tullut pelattua niin aamukahvilla kuin illalla ennen nukkumaan käymistä. Ajattelin jakaa tähän omat suosikkini ja eniten pelatuimmat lautapelisovellukseni. Se, että onko nämä oikeasti pelatuimpia sovelluksia, on vain mututuntumalla arvailtua, koska en loggaa iPadillä pelattuja pelejä mitenkään.


Ehkä reilusti pelatuin peli tabletillani on Potion explosionin äppi. Sovellukseen on saatavilla The Fifth ingredient -lisäosa, joka on minulle ihan must. Potion explosionissa kerätään värikkäitä kuulia joista tehdään erilaisia taikajuomia. Perusidea on siis hyvin simppeli, mutta peli on samalla myös todella koukuttava. Sovelluksessa on sekä yksinpeli konetta vastaan että moninpeli netin välityksellä. Potion explosion on sovelluksena erittäin nopeasti pelattava, ja siksi onkin päässyt nopeasti pelatuimpien pelien kärkeen. Muutama peli ennen nukkumaan menoa ei oikeasti viivytä nukkumattia niin kovin kauaa, ja pahimmat pelihimot tulee helposti tyydytettyä. Pelin puzzlemaisuus on aina ollut minulle kiehtovaa, niin fyysisessä versiossa kuin tässä sovelluksessa. Kiva värikkyys ja miellyttävä ulkonäkö ei myöskään ole haitaksi. Netin välityksellä pelatessa ei tosin voi chättäillä hävyttömyyksiä vastustajalle, joten se on vähän harmi. Plussana mainittakoon, että peli toimii hyvin myös puhelimen näytöllä.

Pelin alkuasetelma näyttää kutakuinkin tältä.


Yksi hieman vanhempia suosikkejani on Le Havren äppi. Le Havre kuuluu muutenkin suosikkeihini (viimeksi top-30 -listan sijalla 15. ) mutta jotenkin sitä on välillä hankala saada pöydälle fyysisenä kappaleena. Löydettyäni sovellusversion AppStoresta jokunen vuosi sitten, on Le Havre saanut kuitenkin ihan säännöllisesti pelikertoja. Muistakin Uwe Rosenbergin peleistä on toki äppejä, mutta jostain syystä Le Havrea pelaan eniten. Ehkä se on sovelluksen taustalla soiva haitarimusiikki, joka vie minut ranskalaiseen satamakahvilaan café au lait:a nauttimaan. Kuvitus on sovelluksessa uskollinen alkuperäiselle pelille, joten peliin sukeltaminen on todella helppoa jos tuntee säännöt entuudestaan. Tutoriaalikin taitaa sovelluksesta löytyä, joten jos et osaa peliä entuudestaan se ei liene haitta.    

Tulipas suttuinen kuva.


Pidän eniten pelisovelluksista, jotka ovat ulkomuodoltaan mahdollisimman uskollisia pelin alkuperäiselle lookille. Haluan että pelinappulat näyttävät alkuperäisiltä ja kuvitus on fyysistä peliä vastaava, tai ainakin mahdollisimman lähellä alkuperäistä.  Näin peliin sukeltaminen on helppoa, jos peli on entuudestaan minulle tuttu.  Istanbul on yksi niistä sovelluksista, joka muistuttaa alkuperäistä peliä niin paljon, etten missään kohtaa tarvinnut tutoriaalia vaan hyppäsin suoraan sovellukseen eräänä kesäyönä, kun kuopukseni oli parikuinen vauva enkä saanut unta yöllä imetysten välissä. Istanbulissa nakkaillaan avustajanappuloita pitkin markettikujia, ja pyritään keräämään viisi rubiinia ennen muita. Pelin taustamusiikki tuo mieleen meluisat basaarikujat ja sahramin tuoksun nenään. Olen pelannut Istanbulia myös kännykällä pahimpaan pelinälkään, mutta ehkä se kuitenkin toimii paremmin hieman isommalta näytöltä.  Tätä pelataan myös miehen kanssa silloin tällöin pass and play:nä kun ei jakseta kaivaa fyysistä peliä hyllystä. Harmi vaan, ettei sovellukseen toistaiseksi ole lisäosia saatavilla. Mocha and baksheesh on nimittäin meidän suosikki tapa pelata. Toivottavasti tulevaisuudessa peli päivitetään myös sillä. 

Nelinpeli alkamassa tietokonetta vastaan.


Koronakeväänä eniten pelikertoja on tainnut kertyä The Castles of Burgundyn äpille. Sovellus oli melko tyyris, se taisi olla lähemmäs 11 euroa, joten harkitsin sen ostoa melko pitkään. Pelihimot veivät kuitenkin voiton ja sovellus tuli hankittua. Ja pelattua ja pelattua. Vakkaripelikamuni Maiju latasi pelin myös omalle tabletilleen ja hänen kanssa onkin tullut pelattua monen monta kertaa netin välityksellä. Tässä sovelluksessa on myös chätti, joten solvauksia voi tilanteen niin vaatiessa lähettää. Aino miinus itselle on sovelluksessa ollut laattojen erilainen kuvitus kuin omassa Burgundyssäni. Ei vaan millään meinaa muistaa kunkin rakennuksen funktiota, tosin ne saa onneksi nopeasti tarkastettua painamalla kyseistä laattaa pitkään. Pelin omintakeinen "vessanpyttyanimaatio" varmasti jakaa mielipiteitä, mutta oikeasti sovellus on melko toimiva. Oma tablettini on jo sen verran vanha, että peli on ajoittain kaatunut, mutta en tiedä satavarmasti onko ongelma minun tabletissani vai sovelluksessa itsessään. Joka tapauksessa restartin jälkeen peli on jatkunut normaalisti.


Luka oli kiinnostunut pelin harppumusiikista enemmän kuin itse pelistä.



Kukaan ei taida yllättyä siitä, että mainitsen Sagradan äpin täällä. Lienee ihan yleistä tietoa, että Sagrada on yksi lemppareistani, joten tietysti latasin myös sen sovelluksen heti kun se tuli saataville. Enkä muuten pettynyt. Sagradan kauniit värit näyttävät myös hyviltä tabletilla ja peli tuntuu hyvin uskolliselta lautapelille. Kyllähän se on myönnettävä, että ei se digitaalisten noppien pyörittely tunnu lähelläkään samalta kuin fyysisten noppien, mutta muuten peli tuntuu hyvinkin samalta. Itse asiassa sovelluksessa tuntuu olevan helpompi tarkkailla kaverien ikkunoita ja päätellä heidän salaisia pisteytyskorttejaan. Lisäosia ei toistaiseksi ole äppiin saatavilla, mutta en ole kerennyt niitä vielä edes kaivata. 

Pelin ihana värikkyys toistuu myös pädillä.


Viime kevättalven ehkä isoin äppihitti oli Raiders of the North Sea. Koska kaikki peli-illat oli peruttu hamaan tulevaisuuteen asti, latasin Raidersin purkaakseni pahimpia pettymyksen tunteita. Vain huomatakseni, että olen muuten todella huono kyseisessä pelissä. Jotenkin muistin, että olisin pärjännyt paremmin silloin kun ollaan ihan kyseistä lautapeliä pelattu, mutta liekö aika kullannut muistot? Joka tapauksesa Raidersin sovellus on oikein toimiva versio pelistä, kuvitus on tuttua The Micon viikkarifantasiaa jne. Vähän ehkä animaatiot välillä pännii, pitäisi varmaan tutkia saako niitä pois päältä tai nopeutettua, niin kuin näissä yleensä pystyy. Verkkopeliä ei ole tullut pelattua, mutta uskallan väittää senkin toimivan ihan hyvin. Pass and Play nyt ainakin on oikein sujuva.

Kampanjapeli alkaa än-yy-tee-nyt.


Seuraavaksi sovellus johon minulla on viha-rakkaussuhde. Terraforming Mars on peli, josta olen pitänyt siitä lähtien oikeastaan kun se julkaistiin 2016. Kun pelistä julkaistiin tablettiversio pitkän odotuksen jälkeen, se oli pakko hankkia. Ensimmäinen reaktioni oli JES, jonka jälkeen salakavalasti pettymys valtasi mieleni. Peli kun näyttää hyvin erilaiselta digiversiona. Hetken aikaa meni siis totuttelussa sen synkkään lookkiin, mutta aikani Marsia pelattua pääsin kuin pääsin yli pettymyksestäni. Seuraava pettymys oli omissa taidoissani soolopelissä, mutta se ei taas ole sovelluksen vika ollenkaan. Jotenkin käsittämättömän ärsyttävää, kun voitto jää yhdestä hapesta tai merilaatasta kiinni. 

Oikeasti miksi minun on pakko pelata vihreällä? Todella ärsyttävää.


Sitten peli, jota en ole koskaan pelannut fyysisenä kappaleena, mutta tabletilla kymmeniä kertoja. Nimittäin Lords of Waterdeep. Sen äppi taisi olla muutamia vuosia sitten jossain tarjouksessa ja latasin sen kun puoli-ilmaiseksi sai. Olen sittemmin myös hankkinut siihen ladattavat lisäosat, joita ilman tulee harvemmin pelattua. Lords of Waterdeep taitaa olla näitä jo lähes klassisia työläisenasettelupelejä, ja toimii mielestäni ihan buenosti. Jostain syystä sen soundtrack on vähän ärsyttävä, tai sitten olen vaan kyllästynyt, joten laitan sen yleensä äänettömälle. Verkkopelistä en LoW:in kohdalla osaa sanoa juuta enkä jaata, kun minulle se on tällainen "lätkinpä meeplejä ennen nukkumaanmenoa"-peli. 

Kuvitus näyttää mielestäni hyvinkin samalta kuin lautapelissä.


Sitten vähän tätä läpsyttelyosastoa, mutta Jaipuria tulee pelattua nykyisin ainoastaan tabletilla. Yksi peli on pelattu alle kymmenessä minuutissa. Olin jossain vaiheessa jo hieman loppuun palanut Jaipurin suhteen, jopa niin paljon, etten huomannut kun se oli vahingossa tippunut pelihyllyn taakse ties kuinka pitkäksi aikaa. Mutta ladattuani sen tabletille, on sitä tullut tahkottua melko säännöllisesti. Varsinkin mukana tuleva kampanjamoodi on ollut kivaa puuhaa. Ja Vincent Dutrai:n kuvitus on iso plussa. Meidän fyysinen Jaipur on sitä vanhaa painosta, jossa on eri kuvitus. 

Illan hämärtyessä voi aina käpertyä sänkyyn ottamaan pari erää Jaipuria.


Uusimpana hankintana on mainittava Cartographers, jonka äpin hankin pari päivää sitten. Ja sitähän on sitten täppäilty. Cartographers on suosikki flip 'n' write -pelini, ja sovellusversio siitä on ihanan nopea, joskin vielä vähän raakile. Peliä voi toistaiseksi pelata vain soolona ja kilpailla kansainvälisellä high score -listalla, joka on mielestäni vähän tylsää. Tosin kuulin huhun siitä, että moninpeli tulee jossain kohtaa, joten maltetaan odottaa vielä hetki. Vaikka sovelluksessa on selkeästi vielä vähän työstettävää, on sitä tullut lätkittyä jo kymmeniä kertoja parissa päivässä. Hups!

Sovellus on kivasti hyvin saman näköinen lautapelin kanssa.


Mitenkäs siellä? Onko jotain lautapeliäppejä joita pelaat pahimpaan pelinälkään?

2 kommenttia:

  1. Kiitos kattavasta listauksesta! Pitääpä laittaa kokeiluun. Mutta ähh, onpa jotenkin ankean näköinen tuo Sagradan ruudukko, vaikkakin selkeä...

    VastaaPoista
  2. Aika vähän. Star Realmsia tuli aikoinaan pelattua satoja pelejä ja olen siihen nyt joskus palaillut. Potion Explosion maistuu myös satunnaisesti. Enimmäkseen äppipuolella tulee kuitenkin pelattua PvZ Heroesia.

    VastaaPoista