Top-20 peliä: Aviomies edition.

Ihmisiä on kahdenlaisia. Niitä jotka pitävät top-listoista, ja niitä jotka eivät pidä. Itse pidän kaikenlaisista listoista ja teenkin niitä huvin vuoksi silloin tällöin. Oma top-30 -listani on jokasyksyinen projekti, mutta halusin tähän väliin tunkea jonkun listan, ja siitä se idea sitten lähti. Haastattelin miestäni hänen lempipeleistä ja laitoin hänet tekemään top-20 -listan Dice towerista pöllityllä tyylillä. Eli pelien nimiä lapulle ja sitten lajittelemaan! Osion vaikeimmaksi työksi osoittautuikin perusteluiden kalastelu. Monen pelin kohdalla Jani ei oikein osannut sanoa, miksi koki pelin olevan hyvä, muuten kuin että se nyt vaan on kiva! Hän ei ajattele pelejä yhtä analyyttisesti kuin minä, ja termistö ei ollut ehkä heti kielen päällä, mutta kyllä minä jotain sain kiskottua irti.

Tästä se alkaa.


Ja tässä se nyt on. Janin top-20!

20. Kingsburg


Noppatyöläiset duunissa.

Kingsburg on noppatyöläisenasettelupeli, joka tämän blogin sivuilta varsin tuttu. Rakennuksia, resursseja ja noppia. Siinä se oikeastaan on pähkinänkuoressa.

J: Pidän keskiaikaisesta teemasta ja noppamekaniikasta. Myös rakennuksien valitseminen ja strategian hakeminen on pelissä mielekästä. Koen To Forge a Realm -lisäosan välttämättömäksi.

M: Kingsburg on myös yksi minun lemppareistani, joten en vastuta tätä valintaa! Koen myös pelin mekaniikat mielenkiintoisiksi, ja vaikka pelillä on jo 12 vuotta ikää( mikä on pelivuosissa ikuisuus) on se edelleen mieluisa. Tähän ei ole oikeastaan mitään lisättävää.

19. Mallorca


Mallorcalaiset työmiehet hedelmien keruussa.

Ralf zur Linden ja Wolfgang Sentkerin Mallorca on settienkeräilyä ja rondellia, ja peli voitti 2010 Vuoden aikuisten peli -tittelin meillä täällä Suomessa.

J: Mallorca oli meidän ensimmäinen yhteiseksi ostettu peli, ja siksi se on minulle hyvin tärkeä. Se ei lähde meiltä ikinä.  Rondellimekaniikka on tässä hauska ja koen sen kestäneen aikaa hyvin. Lisäksi pidän pelin komponenteista; ne on värikkäät ja varsinkin puuosat ovat hyvin laadukkaat. Tästä minun peliharrastukseni lähti oikeastaan liikkeelle.

M: Kuten Jani yllä sanoi, on peli meille nostalginen ja arvokas. Se on myös nopea pelata esimerkiksi sillä aikaa, kun ruoka valmistuu uunissa. Pelin rondelli on toimiva ja simppeli, joskus yksinkertaisuus on kaunista. Ei huono heräteostokseksi!

18. Oregon


Ihanat oregonilaiset cowboymeeplet.

Oregon on ehkä tylsimmällä kansikuvalla varustettu peli, mutta se on todella hyvä ja harmillisen aliarvostettu. Tämä kaikilla pelaajamäärillä toimiva nopea peli on Henrik ja  Åse Bergin klassikko. Ainakin meidän taloudessa.

J: Oregonin teema on minulle aika merkityksetön, koen sen lähinnä mekaanisesti mielenkiintoiseksi. Laattoja ja meeplejä on kiva asetella parhaalla mahdollisella tavalla, ja koen pelin olevan simppeli mutta aina miellyttävä. Mielestäni peli on todella aliarvostettu.

M: Mitäpä tähän lisäämään? Olen puhunut Oregonista monia kertoja eikä mielipiteeni ole muuttunut. Ostettiin peli muuten aivan sokkona, koska yksi kaveri kertoi pelanneensa sitä silloisen kumppaninsa siskon luona, ja pitäneensä pelistä paljon. Kannatti ottaa riski.

17. Power grid


Meidän Power grid on pimpattu tekemilläni resursseillä.

Friedemann Friese ei ole kovin edustettu suunnittelija meidän ludoteekissa, mutta Power grid on tullut jäädäkseen. Voimalaitosten huutokauppaamista ja sähköverkoston laajentamista erilaisilla kartoilla sisältävä PeeGee on viihdyttävä kokonaisuus, joka pääsee ihan liian harvoin pöydälle.

J: Huutokauppaaminen on kivaa! Power grid on toimiva kokonaisuus, eikä minulla ole siitä mitään pahaa sanottavaa. Pidän myös pelin First sparks -versiosta.

M: Power grid on molemmille mieluisa peli, mutta yhdessä asiassa olemme täysin eri mieltä. Minä en voinut sietää First sparksia :D

16. Menolippu-sarja


Tchoo tchoo!

Menolippu on varmasti kaikille tuttu. Alan R. Moonin junapelistä on kohta miljoona versiota, meidänkin hyllyssä ainakin seitsemällä eri kartalla.  Settien keräily ja kaupunkien yhdistäminen kartalla on toimiva yhdistelmä.

J: Menolippua pelaan aina mielelläni. Koen sen olevan jo klassikko. Days of Wonder on julkaisijana myöskin sellainen, jota seuraan. Menolipun yksi valttikorteista on sen helppo omaksuttavuus. Sen voi opettaa kenelle tahansa. Jenkkikartta on hieman ehkä jo nähty, pidän muista kartoista enemmän. Eurooppa ja Pohjoismaat ovat ehkä suosikkejani.

M: Minulle Menolippu on ennen kaikkea iPadillä pelattava nopea viihdyke. Se on myön anoppini lemppari, joten sitä tulee pelattua säännöllisesti.

15. Above and Below


Maiju jännää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ryan Laukatin kaunis tarinankerrontapeli Above and below on muutakin kuin pelkkä fantasiataru. Pelissä rakennetaan kylää, joka ulottuu maan päälle ja sen alle. Välillä päästään seikkailemaan luolissa, joista voi löytyä kaikkea rosvolaumasta isoihin hämähäkkeihin.

J: Pidän A&B:n tarinakirjasta ja sen roolipelimäisyydestä. Muut osiot pelissä eivät ole minulle niin tärkeitä, odotan aina enemmän mitä seuraavaksi tapahtuu luolissa maan alla.

M: Minulle A&B:n paras puoli on kaikki muu kuin se tarinankerronta :D

14. Dominion


Kesäinen päivä parvekkeella Dominionin parissa.

Donald X. Vaccarinon Dominion on pakanrakennusvaari vuodelta 2008. Paljon tätä peliä kopioivia tekeleitä on tullut vuosien varrella, mutta vanha kunnon Dominion myy edelleen. Kiitos miljoonien lisäosien, joidenka julkaisemisen piti loppua kaksi tai kolme lisäosaa sitten.

J: Pakanrakennus on minulle mieluisa pelimekaniikka, ja Dominion on siitä hyvin klassinen esimerkki. Keskiaika on minulle teemana hyvin puoleensavetävä. Pidän  myös pelin lisäosien tuomasta vaihtelusta. Meillä on niitä niin paljon, ettei kaksi peliä tunnu koskaan samalta.

M: Näinhän se on, Dominionia löytyy meillä vino pino. Dominion on myös siitä kiva, että se on helppo peli niihin tilanteisiin, kun tekee vain mieli lätkiä kortteja mutta haluaa kuitenkin jotain roimasti parempaa kuin Unon. Säilytämme korttejamme muovisessa ompelutarvikelaatikossa, jonka ostin Lidlistä. Siinä on kätevä kantokahva, niin koko paketin saa painostaan huolimatta mukaankin, jos tarve sitä vaatii.

13. The Voyages of Marco Polo


Marketissa on pöhinää.

Italialaisduo Simone Luciani ja Daniele Tascini ovat tehneet paljon yhteistyötä, ja The Voyages of Marco Polo on yksi heidän hiteistään. Tämä noppatyöläisenasettelu on vuodelta 2015, ja siihen on tällä hetkellä saatavilla yksi iso lisäosa ja monta pientä. Yllättäen meiltä löytyy ne kaikki.

J: Marco Polon noppatyöläismekaniikka on kiva. Pidän pelissä eniten vaihtelevista hahmoista, jotka kukin toimii eri lailla. Peli tuntuu eräänlaiselta kilpajuoksulta. Pelissä ei saa jäädä tuleen makaamaan, vaan tehtävä päätöksiä tilanteiden mahdollisten muutoksien mukaan, ja tarpeen tullen myös pystyttävä muuttamaan strategiaansa paikoittain.

M: Okei, The Voyages of Marco Polo on minun lempparipelini, joten siksi koen 13:sta sijan olevan melko matala, mutta olen toisaalta onnellinen, että peli on myös Janin mieleen tarpeeksi löytyäkseen hänen listaltaan. Minusta on hauska valita hahmo joka peliin hieman mutulla. Tottakai sitä löytyy ne omat suosikit, mutta pelissä on melko iso vaihtelevuus hahmoissa, varsinkin kun meillä on kaikki lisäosat, joten peliä voi pelata hyvinkin erilaisilla tyyleillä.

12. Roll Player


Hetki ennen limun kaatumista pöydälle. True story.

Keith Matejkan Roll Playerissä luodaan fantasiahahmoa roolipelimäiseen tyyliin, asettelemalla noppia pelilaudalla. On karismaa, voimaa ja ketteryyttä. Kyllähän te nämä tiedätte. Pelissä voi myös hankkia hahmolleen aseita ja muita varusteita, sekä taitoja kuten vaikka taskuvarkaus tai kyky neuvoitteluun.

J: Roll Playerin teema on hauska. Minusta pelin päämekaniikka, eli noppien asettelu pelilaudalle (oliko tämä nyt sitten sitä noppaoptimointia...?) on kiva. Pidän myös ensimmäisestä lisäosasta Monsters & Minions todella paljon. Se tuo peliin todella paljon, niin teemaa kuin pelillistä sisältöä.

M: Noniin! Nyt päästiin asiaan. Täältähän nämä minun lempparipelit putkahtelevat peräkkäin. Roll Player on mekaniikkojensa puolesta kuin tehty minulle, ja en koskaan kieltäydy pelistä. Osallistuimme myös ensimmäiseen Kickstarteriimme tämän myötä, sillä sen toinen lisäosa Fiends & Familiars oli juuri äskettäin potkustartissa. Nappasimme siihen myös pelimaton ja ison big boxin, johon mahtuu peruspeli lisäosineen.

11. 7 Wonders 


Seitsemää ihmettä lautapelikahvila Tavernan hämyisessä illassa.

Antoine Bauzan 7 Wonders on oiva esimerkki korttien draftaamisesta. Otat läjän kortteja, valitset niistä yhden ja annat loput seuraavalle jne.

J: 7 Wondersin kuvitus ja antiikin aikainen teema miellyttää minua. Korttien valitseminen on mekaniikkana mukava ja pidän monista eri pisteytysmahdollisuuksista ja strategioista.

M: No mitäpä tähän lisäämään. 7 Wonders on mukava peli myös siksi, että siihen mahtuu 7 pelaajaa, tai lisäosalla jopa kahdeksan, mutta peliaika ei kasva pelaajien lisääntyessä.

10. Five Tribes


Harvassa pelissä on yhtä monta meepleä.

Bruno Cathalan Five Tribes on Days of Wonderin julkaisema pistesalaatti. Siinä liikutellaan ukkoja hieman Mancalasta pöllityllä mekaniikalla. Jokaisella värillä on oma toiminto, kuten esim punaiset salamurhaa, vihreät on kauppiaita ja siniset rakentajia.

J: Five Tribesissa pidän erityisesti poimi ja liiku -mekaniikasta. Pelin teemasta tulee mieleen Tuhannen ja yhden yön tarinat. Kuten mainitsin aikaisemmin, on Days of Wonder minun suosikkijulkaisijani.

M: Five Tribes on minulle rakas peli. Se kolahti aikoinaan ensimmäisestä pelikerrasta, ja on pitänyt pintansa yhtenä suosikeistani jo monen vuoden ajan. Pidän sen Mancalamaisesta mekaniikasta, ja huomaan olevani aika kilpailuhenkinen pelatessani sitä. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono juttu :D

9. Majesty


Kolminpeli Majestyä hyvällä mallillaan.

Marc Andrén Majesty on korttienlätkintää keskiaikaisella teemalla. Pelissä jokaisella on samat rakennukset kuten esimerkiksi mylly, noidan mökki, sairastupa ja kievari. Pelaajat pelaavat noiden rakennusten alle hahmokortteja ja näin aktivoivat rakennuksia. Melko simppeli perhepeli, joka on ollut ehdolla useammissakin pelikilpailuissa.

J: Nyt iski kyllä paha. En osaa oikeasti perustella miksi pidän Majestystä. Sen pelaaminen on letkeätä ja helppoa. Pidän pelin värikkyydestä ja komponenteista, varsinkin rahat ovat kivan tuntuisia kädessä.

M: Tässä kohtaa vaimo huomauttaa, että oli todella vaikea saada Janista mitään irti Majestyn kohdalla, vaikka hän onkin sen nostanut melko korkealle listallaan. Sain Majestystä arvostelukappaleen aikoinaan, ja peli jäi meille juurikin sen takia, että Jani tykästyi siihen. Itse huomaan suhtautuvani peliin huomattavasti viileämmin, mutta kuitenkin pidän siitä tarpeeksi, että suostun mieluusti sitä mieheni kanssa pelaamaan. Hieman tosin koen, että kaksinpeli ei ole optimaalinen. Tähän oli kai joku lisäosa tulossa, joten siihen pitää ehkä tutustua tarkemmin.

8. Alien Frontiers


Alien Frontiersin retrolook on aika cool.

Alien Frontiers oli ensimmäinen Kickstarterista tullut megasuosittu lautapeli. Noppatyöläisenasettelu on tänä päivänäkin suosittu mekaniikka, mutta vuonna 2010 se ei ollut kovinkaan yleinen. Alien Frontiersista on painettu monta eri painosta ja versiota, joista yksikään ei ole ollut ilman painovirheitä tai muita kommelluksia. Tämä tosin ei ole pelin suunnittelijan, vaan julkaisijan vika.

J: Aluehallinta ja noppatyöläisenasettelu ovat mielenkiintoisia mekaniikkoja. Peli on ollut meillä jo pitkään, ja se on kestänyt hyvin aikaa. Pidän pelin avaruusteemasta ja sen retro ulkoasu on virkistävä.

M: Alien Frontiers on ollut meillä jo monen monta vuotta, ja ollaan vaihdettu alkuperäinen nelosedikkamme pari vuotta sitten julkaistuun Big boxiin, jossa on kaikki lisäosat ja promokortteja ynnä muuta. Joku tässä pelissä selvästi kiehtoo meitä kumpaakin. Myös minä pidän pelin ulkonäöstä, se eroaa muista scifi-aiheisista peleistä edukseen. Tätä suostun pelaamaan koska tahansa.

7. One Night Ultimate Werewolf


One Nightissa on monenlaisia identiteettejä.

Ted Alspachin ja Akihisa Okuin One Night Ultimate Werewolf on partypeli, joka on kuin nopeutettu Werewolf.  Pelaajat on joko ihmissusia tai erilaisia kyläläisiä. Kyläläisten pitää löytää ihmissusi ja ihmissusien pitää saada joku kyläläinen ottamaan luoti puolestaan. Peli on bluffausta bluffauksen perään. Yleensä parhaiten valehteleva pärjää.

J: Bluffaaminen on kivaa, ja tässä pelissä saa bluffata oikein olan takaa. Kaoottisuudestaan huolimatta peli on parasta viihdettä. Tätä pelataan monta peliä putkeen.

M: One Night Ultimate Werewolf on meillä vakkari kaikissa illanistujaisissa, synttäreillä ja milloin missäkin. Pelataan aina Daybreak-lisäosalla, koska peruspelissä on muutama tavallinen kyläläinen, jotka eivät saa tehdä pelin aikana mitään, joten heidän roolinsa on superkuiva. Lisäosa vaihtaa nuo hahmot pois, jolloin jokaisella kyläläisellä on oma toiminto. Myös ihmissusia on sen myötä erilaisia. Meillä on pelisarjan vampyyri ja alien versiotkin. Mutta ihmissusi on paras!

6. Trains


Ainakin vaimo tykkää tästä valinnasta.

Hisashi Hayashin Trains on kuin Dominionin pikkuserkku. Se hieman viehättävämpi ja paremmin pukeutuva pikkuserkku. Se lisää pakanrakennukseen reitinrakennuselementin, ja tekee sen tyylillä.

J: Taisin aikaisemminkin mainita, että pidän pakanrakennuksesta. Trains lisää siihen reitit, joita on mielestäni hauska tehtailla. Junateema ei ole minulle mitenkään erityinen, mutta ei myöskään epämieluisa.

M: Trains on ihana! Meillä on molemmat itsenäiset peruspelit, sekä yksi karttapaketti. Vaihtelua on siis sopivassa määrin. Ainoa pieni ärsyttävä yksityiskohta on kuutiot joilla merkataan rakennetut radat. Ne on tylsät ja epätemaattiset, ja meillä ei käytetä niitä. Korvaamme ne Menolipusta lainatuilla junilla.

5. Chronicles of Crime


Tämän enempää ei pelistä oikein voi näyttää spoilaamatta.

Chronicles of Crime on David Cicurelin rikoksenratkaisupeli, jossa pelaajat käyttävät puhelinta apunaan. Pelaajat yrittävät ratkoa erilaisia keissejä melko vapaamuotoisesti, jossa päätökset vaikuttavat tarinan etenemiseen. Peliin on saatavilla myös lasit, joilla voidaan katsoa rikospaikkoja 3D:nä.

J: Chronicles of Crime on jännittävä ja sen tarinat ovat hyvin erilaisia ja kiinnostavia. Se tuntuu pelinä hyvin erilaiselta kuin mikään muu.  CoC on myös hyvin helppo aloittaa, sen kuin ottaa laatikosta tavarat esiin ja pistää puhelimella sovelluksen päälle. Sen enempää setuppia ei tarvita. Äppi kertoo aina kun joku kortti tai laatta pitää laittaa esille.  Erikseen ostettavat lasit ovat mukava bonus. Ostin tämän pelin vaimolleni joululahjaksi, mutta olen nauttinut siitä vähintään yhtä paljon kuin hän.

M: Sain Chroniclesin viime jouluna, ja ihastuin siihen heti. Päättely pelissä on hauskaa, ja välillä joutuu oikeasti pohtimaan missä järjestyksessä asioita tekee. Jos nyt menen kuulustelemaan herra A:ta, katoaako herra B sillä aikaa? Tai jos menen kuulustelemaan ensiksi B:tä, kerkeääkö A tuhoamaan todisteita sillä aikaa? Pelii on jo saatavilla pari lisäosaa, sekä ladattavia skenaarioita.

4. Rokoko


Suutari, räätäli, pikipöksy, Pietari.

Rokoko yhdistää pakanrakennusta ja aluehallintaa hieman erilaisella teemalla. Se oli Kennerspiel des Jahres -ehdokas vuonna 2014, eikä turhaan. Pelaajat ovat räätälimestareita, jotka yrittävät saada pukujaan eniten näytille Ludvig XV:sta hoviin.

J: Rokokon teema ei oikeastaan iske, mutta en koe sitä myöskään vastenmieliseksi. Koen pelin silti loistavaksi yhdistelmäksi mekaniikkoja joista pidän. Joistain syystä minulla on aina hauskaa Rokokon parissa, ja pelaan sitä mielelläni lähes aina. Meillä on siihen myös lisäosa, jonka nimeä en muista(tai tiedä...), mutta se on vielä korkkaamatta.

M: Lainasimme Rokokon aikoinaan kirjastosta, ja rakastuimme siihen niin, että päätimme hankkia sen myös omaan pelihyllyyn. Pelin korttimekaniikka on hauska, ripaus pakanrakennusta muun pelin ohessa. Minusta sen hieman erilainen teema on virkistävä.

3. Istanbul


Tiedättekö sen kaupungin, joka sai Konstantinopolilta kaiken loiston Bosporin rantamilta?

Edellä mainitun Rokokon lisäksi myös Istanbul oli Kennerspiel des Jahres ehdolla vuonna 2014, ja myös voitti kyseisen pystin. Rüdiger Dornin Istanbul on melko omalaatuinen peli, jossa liikutaan laudalla tiputellen tai noukkien assistentteja, ja hankitaan kärryyn tavaraa, jota sitten vaihdetaan rubiineiksi. Pelin voittaa se, joka saa ensimmäisenä viisi rubiinia. Se on oikeastaan aika nerokas.

J: Uskokaa tai älkää, mutta pidän Istanbulin teemasta. Sen liikkumismekaniikka(jota en osaa tarkemmin kuvailla) on todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Peli on helppo omaksua. Pidän myös pelin Kahvi-lisäosasta. (Mocha and baksheesh. Toim. huom.)

M: Istanbul on ollut pitkään yksi Janin suosikeista. Oikeastaan olen yllättynyt ettei se ole numero ykkönen. Meillä on siitä Big box versio, joka sisältää molemmat lisäosat ja karavaani-promon. Olimme pitkään pelkän kirjaston kappaleen varassa, mutta totesimme, että on järkevämpi hankkia oma, niin saamme pelata juuri silloin kun huvittaa.

2. Legendary Encounters: An Alien Deck Building Game


Ökkömönkiäinen.

Legandary Encounters: Alien ottaa Marvel Legendaryn, pilkkoo sen palasiksi ja kasaa uudelleen alienkuorrutteella.  Se on yhteistyöpeli Alien-elokuvien henkeen, ja on myös yllättävän temaattinen kokemus ollakseen vain korttipeli.  Kuvitus on sarjakuvamaista ja siinä kohdataan kaikki elokuvista tutut hyvikset ja pahikset.

J: Tarviiko minun taas mainita pakanrakennuksen olevan kivaa? Onkohan se lempimekaniikkani...? Pidän myös yhteistyöpeleistä. Legendary Alien on uskollinen alkuperäisille elokuville, ja siksi sen teema on minulle mieleinen. Peli on myös haastava ja paikoitellen todella vaikea. Pidän siitä, että hahmot ovat tunnistettavia mutta eivät karseita screenshotteja elokuvista. Pelin pelaaminen on jännittävää, ja joskus voitto on vain kortin tai kahden päässä.

M: Legendary Encounters: Alien on meille treffipeli. Se kaivetaan esiin kun lapset ovat nukkumassa, ja haluamme viettää tiivistunnelmaisen hetken jonkun pelin parissa.

1. Pandemia


Tässä yksi versio Pandemiasta. 

Matt Leacockin Pandemia vuodelta 2008 on yksi yhteistyöpelien klassikoita. Maanläheinen teema miellyttää monia. Monia taas koko ajatus yhteistyöpeleistä ällöttää. Maailman pelastaminen tuhoisilta pandemioilta on helposti lähestyttävä, ja se näkyy pelin myynneissä. Siitä on myös monta eri versiota, on historiaa, fantasiaa ja legacya. Jopa noppaversio on saatavilla.

J: Pidän yhteistyöpeleistä, ja niistä suosikkini on ehdottomasti Pandemia. Pidän yhdessä pähkäilystä ja päätösten tekemisestä. Pelin teema on mielenkiintoinen ja sopii peliin hyvin. Pandemiassa parasta on haastavuus, varsinkin vaikeammissa tasoissa ja lisäosien kanssa. Pidän myös sen legacy versiosta, jossa peli muuttuu joka kerta.

M: Tämä ei nyt sitten yllätä yhtään. Pandemia on ollut Janin lemppari jo monta monta vuotta, eikä näköjään ole ykköspallilta tippunut mihinkään. Meillä on myös molemmat legacy versiot, toinen tosin vielä korkkaamattomana. Minustakin on hauska pähkäillä yhdessä haastetta, jonka peli meidän eteen heittää. Yhteistyöpelit ovat parhaita silloin, kuin voitto tai häviö on ihan nurkan takana, mutta koskaan ei voi olla ihan satavarma miten käy.

Siinä parhaimman puoliskoni koko lista, ja yllätyksekseni sieltä löytyi todella paljon myös minun suosikkejani. Jotkut pelit, joidenka olin ihan varma löytyvän listalta, jäivät puuttumaan. Esimerkiksi Merchants and Marauders ei löydy listalta, mutta Jani kertoi pelanneensa sitä liian vähän, että olisi osannut laittaa sille paikkaa listalla. Myös Star Wars Rebellion olisi varmasti listalla, jos vain olisimme kerenneet sitä pelaamaan. Itseäni hieman harmitti kun Sagrada tippui niukasti listalta, mutta tämä ei ollutkaan minun listani. Oikeastaan aika avartava kokemus kuulustella puolisoaan tämän lempipeleistä. Nimenomaan kuulustella eikä haastatella. Ja tulihan kaikille selväksi, että hän pitää keskiaikaisesta teemasta?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Kevättä näköpiirissä, jospa niitä pelejäkin?

50 lempparipeliäni.